Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 21.12.2018

Aineisto palstanpitäjille 21.12.2018

Aineisto päätoimittajalle 28.12.2018

Lehti ilmestyy vkolla 7.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Pinserella's, Tarja Tammiala

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 1/2012


tarjatammiala.jpgKerro itsestäsi lyhyesti

Olen Tarja Tammiala Turusta. Takana on yli 56 vuotta elämää koirien kanssa. Jo varhaislapsuuteeni kuului koiria, mutta ensimmäisen ikioman koirani, berninpaimenkoiran, sain 10-vuotissynttärilahjaksi vuonna 1965.

Mistä kasvatustyösi on lähtenyt liikkeelle?

Asuimme melkein parikymmentä vuotta Saksassa, jossa olimme aktiivisesti kennelmaailmassa mukana harrastaen näyttelyjen lisäksi jäljestystä, breitensportia, suojelua ja rescue-toimintaa. Rodun kotimaassa pääsimme tietenkin myös läheisesti tutustumaan kääpiöpinsereihin. Tuohon aikaan oli kuitenkin niin Saksassa kuin muualla maailmassakin vielä huomattavasti nykypäivää suurempi vaihtelu rodun sisällä niin tyypin kuin luonteen suhteen. Niinpä hyvät kääpiöpinserit olivat niin sanotusti kiven alla. Kun sitten myöhemmin löysimme upean jalostusnartun Suomesta ja tälle sittemmin hienon saksalaisen sulhon, yhdistelmä oli suorastaan pakko toteuttaa.

Minkä asian koet kasvatustyössä/harrastuksessasi haasteellisimmaksi osaksi?

Tällä hetkellä haasteenamme on ylläpitää jo saavutettua tasoa niin rotutyypin, ulkonäön kuin myös ennen kaikkea luonteen ja terveyden suhteen. Alusta alkaen tavoitteenamme on ollut parantaa rakennetta ja ulkonäköä tinkimättä kuitenkaan tippaakaan toivomistamme luonneominaisuuksista ja terveydestä. Tämä kunnianhimoinen tasapainoilu eri tavoitteiden välillä on ehdottomasti haasteellista. Myös rodun kummankin värin jalostaminen tuo omat haasteensa, kasvatustyö olisi helpompaa ja yhtenäisten kasvattaja- ja jälkeläisluokkien saaminen yksinkertaisempaa, jos keskittyisi kasvatustyössä vain yhteen värimuunnokseen. Koska kasvatustyö on pienimuotoista ja meille syntyy korkeintaan yksi tai kaksi pentuetta vuodessa, on tulosten saavuttaminen kahta haasteellisempaa. Toisaalta juuri kasvatustyön hyvän laadun tasaisuus kautta vuosien on se varsinainen tavoitteemme - siitä kertovat menestyvät koiramme kehissä veteraaneista junnuihin!

Miksi juuri kääpiöpinseri?

Kääpiöpinseri on helppohoitoisuudessaan, terveydessään ja älykkyydessään vailla vertaansa! Kääpiöpinseri pärjää upeasti isompienkin koirien kanssa ja kulkee hyvin koulutettuna vapaana missä vain. Rodun turkinhoidosta tapaan aina vitsailla, että riittää, kun jouluksi pyyhkii koirasta pölyt ;)

Harrastamiamme isoja rotuja ovat olleet mm. berninpaimenkoira, airedalenterieri, labradorinnoutaja, bouvier, greyhound, valkoinenpaimenkoira ja ibizanpodenco. Pienistä roduista meillä on aikaisemmin harrastettu mm. mäyräkoiria, cockereita, kääpiösnautsereitä ja shih tzuja, kunnes vuodesta 1995 keskityimme vain kääpiöpinsereihin.

Useimpien koirien kanssa oli ongelmia terveyden ja usein myös luonteiden kanssa. Sitten kun kääpiöpinserit tulivat taloon, oli ilo huomata, ettei niistä yksikään nähnyt sairasta päivää. Kun näin monen kääpiöpinserin jälkeen voi yhä todeta kaikkien olleen todella terveitä ja hienoluonteisia, sitä on pakostakin täysin koukussa tähän rotuun!

Mitä olet itse eniten oppinut koiraltasi/koiriltasi?

Kääpiöpinseriltä olen oppinut pikkukoiran koulutuksen valtavat mahdollisuudet. Rodun oppimiskyky ja psyykkinen ja fyysinen kapasiteetti ovat parhaimmillaan huikeat - rajoja ei ole vielä tullut vastaan! Ennen kääpiöpinsereitä en olisi vannoutuneena palveluskoiraharrastajana koskaan kuvitellut, että jonkin seurakoirarodun edustaja voisi vetää vertoja ja jopa päihittää työ- ja paimenkoirien edustajia koulutettavuudeltaan.

Paras muistosi koiramaailmasta? Entä se, jonka haluaisit ehkä unohtaa?

Tämän pitkän harrastustaipaleen varrelle mahtuu mieletön määrä muistorikkaita hetkiä. Jos mainitaan nimenomaan kääpiöpinsereiden parissa koetut kohokohdat, niin tietenkin lukuisat tittelit, saavutukset ja voitot ovat painuneet mieleen. Huippuhetkiä oli tietenkin kantanarttumme Ettan maailmanlaajuisesti historiallinen saavutus rodun ensimmäisenä kaksoisvaliona, eli sekä agility- että muotovalionarvon saavuttaminen. Myös Ettan kansainvälisen valionarvon saavuttaminen lämmittää mieltä, kuten useat kymmenet muutkin koiriemme saavuttamat valionarvot, CACIBit ja tittelit. Palveluskoiraharrastajana arvostan erityisesti vaarimme, TK1 BH Pinserella's Cedric, upeita tuloksia tottelevaisuuspuolella, ja Cedric on periyttänyt ihanaa koulutettavuuttaan myös jälkeläisilleen.

Lisäksi mainittakoon FIN AVA FI AVA-H Pinserella's Mustikka, joka on maailman harvoja maajoukkuetasolla kilpailleita kääpiöpinsereitä. Tästä nyt jo 10-vuotiaasta monipuolisesta rautarouvasta on pakko olla ylpeä. Siskonsa Mustiina puolestaan teki nuoruudessaan upean uran näyttelykehissä ollen niin Suomen kuin Eestinkin valio ja Baltianvoittaja. Se lunasti lisäksi paikkansa Vuoden 2011 Veteraanina ollen viimeisen vuoden 16 näyttelyssä 15 kertaa ROP-Veteraani, mutta sijoittuen jopa 6 kertaa Paras Narttu -luokassa ja kertaalleen jopa ROPiksi päihittäen lukuisia nuorempia huippukoiria.

Edesmennyt Pippamme loisti puolestaan niin veteraanikehissä kuin koiratanssin parissa ja edusti Suomen Kennelliiton maajoukkueessa Pohjoismaisissa mestaruuskisoissa 2009. Mieleenpainuvia ovat olleet koiriemme viime vuosien lukuisat RYP-sijoitukset, joita muun muassa FI MVA Pinserella's Pernilla, FI MVA HeWi-10 Pinserella's Masterpiece, FI & EST MVA, BaltW-03 ISPU-sieger Finn-Sieger Pinserella's Mustiina ja nuorimmasta polvesta Pinserella's Piccolino ovat haalineet. Erityisesti viimeksi mainitun RYP3-sijoitus arvostetun asiantuntija Hans "Hasse" Lehtisen arvostelemana oli hieno tunnustus pienelle junioripojalle.

Ne muutamat kerrat, kun olemme piipahtaneet kasvatteinemme ulkomailla, on matkaan aina tarttunut serti jos toinenkin. Göteborgin kansainvälinen näyttely tammikuun alussa korkkasi hienosti uuden vuotemme, kun kaikki matkassa mukana olleet koirat saivat upeita sijoituksia kovatasoisessa kisassa: toisena päivänä Pinserella's Piubella oli Paras Narttu 3 ja jo melkein 8-vuotias FI MVA & FI AVA Pinserella's Esmeralda Paras Narttu 4. Toisena päivänä vuorossa olivat ROP Pinserella's Primadonna, VSP Pinserella's Piccolino ja Paras Narttu 3 Pinserella's Masterpiece ja Paras Narttu 4 Pinserella's Darling Diamond. Kasvattajaryhmämme oli kumpanakin päivänä ROP - ei mikään turha reissu siis ;) Kasvattajaryhmiemme useat kymmenet Best In Show -sijoitukset ovat tietenkin kaikki muistamisen arvoisia hetkiä - eikä vähiten sen vuoksi, että nämä tulokset saavutettiin meidän pienen, mutta sitäkin mahtavamman porukan voimin. Tärkeintä ehkä onkin, että tämän harrastuksen parissa on päässyt tutustumaan lukuisiin hienoihin ihmisiin, ja saanut solmia läheisiä, rakkaita ystävyyssuhteita.

Vaikka kaikki tulokset ja saavutukset ovat omalta osaltaan tärkeitä muistoja, niin kaikkein merkittävimmäksi nousee kuitenkin pentujen syntymät. Jokainen synnytys on suuri elämän ihme, jota ei koskaan kyllästy ihastelemaan. Kiitollisena voin todeta kaikkien synnytysten sujuneen hyvin, eikä pentukuolemien tai pentujen sairastumisten osuneen koskaan vielä kohdallemme. Pentujen hoito on toki usein myös aika rankkaa: pentujen jatkuva valvonta kahden kuukauden ajan ja siihen liittyen huonosti nukutut yöt pentujen rellestäessä sängyn vieressä pentulaatikossa verottavat kasvattajan voimavaroja. Mutta kun tietää, että siitä hyvästä pennuilla on varmasti kaikki hyvin, ja ne saavat parhaan mahdollisimman alun elämälleen, se palkitsee kaikki vaivat. Siksipä nämä rasitukset ja uhraukset unohtuvat kummasti seuraavaan vuoteen mennessä, kun uudet pentuesuunnitelmat siintävät mielessä.

Tulevaisuuden tavoitteesi / unelmasi?

Tulevaisuudessa haluaisin edelleen kyetä antamaan laadukkaita kääpiöpinsereitä sopiville omistajille.

Millaisena näet rodun tulevaisuuden?

Rodun suosion huippuvuodet ovat - onneksi - jo jäämässä taaksepäin. Nyt rodun suosio asettunee tasaisen korkeahkolle tasolle, sillä rotu tulee jatkossakin puolustamaan paikkaansa aktiivisen ihmisen pienenä harrastus- ja perhekoirana. Muotirodun leimaan liittyvät lieveilmiöt ovat kuitenkin toivottavasti nyt taaksejäänyttä elämää. Samalla rodun tasainen suosio antaa kasvattajille kuitenkin mahdollisuuden panostaa aktiivisesti rodun tason parantamiseen. Niinpä rodulle voi povata hyvin valoisaa tulevaisuutta asialleen omistautuneille, harrastuspohjalta ja rakkaudesta rotuun suurella intohimolla jalostavien kasvattajien käsissä.

Mitä haluat sanoa henkilölle, joka pohtii kasvattamista/harrastuksen aloittamista?

Kasvatuksesta haaveilevan on hyvä pitää mielessä, että rodun taso on tänä päivänä joka suhteessa erittäin hyvä ja kanta on suhteellisen suuri varsinkin Suomessa. Kaikkia koiria ei voi eikä kannata käyttää jalostukseen. Niinpä on hyvä ennen nartun astuttamista harkita, onko koirilla jotain annettavaa rodun kannalta, ainakin keskivertoyksilöä enemmän. Onko koira rodun keskitasoa parempi luonteen, terveyden, rakenteen ja ulkonäön suhteen tai edesauttaako sen perimä rodun geenipoolin laajuuden ylläpitämisessä? Toinen tärkeä mietinnän aihe on se, riittävätkö kasvattajan voimavarat ja resurssit tähän kasvattajan vaativaan tehtävään? Onko mahdollista saada riittävän paljon lomaa leipätyöstä pentujen hoitamiseen? Entä pystyykö ja jaksaako kasvattaja auttaa pennunomistajia sitten uuden perheenjäsenen hoidossa? Riittääkö oma tietotaito vastuullisten jalostusvalintojen tekemiseen ja emän ja pentujen asianmukaiseen hoitamiseen? Jos vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin on myönteinen, niin sitten voi rohkeasti tarttua härkää sarvista! Jos tämä harrastus paljon ottaakin, niin kyllä se taatusti antaakin!

Lopuksi vielä lämpimät kiitokset kaikille, jotka ovat myötävaikuttaneet tämän Vuolasvirta-palkinnon saavuttamiseen!

Kennel Pinserella's
Tarja Tammiala
kotisivu