Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 21.12.2018

Aineisto palstanpitäjille 21.12.2018

Aineisto päätoimittajalle 28.12.2018

Lehti ilmestyy vkolla 7.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Onda's, Guirino Onza

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 3/1999


Kerro hieman itsestäsi

Olen kotoisin Italiasta ja asun pysyvästi Suomessa. Olen naimisissa ja perheeseemme kuuluu kaksi kääpiöpinseriä ja kaksi dalmatiankoiraa. Perheemme yhteinen harrastus on - koirat. Koirat lenkillä, koirat lomamatkalla, koirat kauppareissulla ja koirat mukana kaikessa mahdollisessa. Muita harrastuksia on kuntosalilla käynti ja työ.

Mistä kennelnimesi tulee?

Kennelnimeni on espanjankielinen versio sukunimestäni ja tarkoittaa aaltoa.

Miten aloitit koiraharrastuksen? Millainen oli ensimmäinen koirasi/kääpiöpinserisi? Miksi valitsit juuri kääpiöpinserin? Miten aloitit kasvattamisen?

Suomen koiraharrastukseen lähdin mukaan vaimoni innoittamana, hän on puuhaillut pienestä pitäen dalmatiankoirien parissa. Esitin nuorena poikana Italiassa siskoni nykyisen miehen koiria näyttelyissä. Sitten jälleen innostuin näyttelyistä, kun tapasin vaimoni. Kääpiöpinseri tuli perheeseemme vähän niin kuin kissan korvikkeeksi. Itse asiassa ihastuin Jorma Kärkkäisen kääpiöihin Länsimäen koirapuistossa, jossa ne reippaasti juoksivat isojen koirien perässä ja olivat tosi temperamenttisia. Pari vuotta niitä ihailtuani tuli sellainen hetki, että pieni koira tuli ajankohtaiseksi ja pentuvälityksestä annettiin Eeva Kuoppalan tiedot. Otimme yhteyttä ja pentuekin oli tulossa. Pentueeseen ei odotettu syntyväksi haluamaamme mustaa, mutta Taiga syntyi ja värikin oli oikea.

Taigaa hankkiessamme olimme jo tietenkin suunnitelleet sen pennuttamista, sillä kasvattaahan vaimoni dalmatiankoiria. Päädyimme ratkaisuun, jossa anoin itselleni oman kennelnimen. Sillä olihan se kivempaa, että molemmilla roduilla on "oma sukunimi". Pentueiden suunnittelut teemme molemmissa roduissa yhdessä.

Millainen on ihannekääpiöpinserisi?

Ihannekääpiöpinserini on näyttävän näköinen ts. ryhdikäs, linjakas ja sen liikkeet ovat tasapainoiset ja se kykenee liikkuman ison koiran lailla. Luonteen tulee olla hyvä. Ihannekääpiöpinserini ei missään tapauksessa ole "pelokas räksyttäjä".

Montako koiraa sinulla on tällä hetkellä? Millaisia ne ovat?

Meillä on siis kaksi kääpiöpinseriä. Voin sanoa, että olen tosi tyytyväinen niiden luonteisiin, ne ovat reippaita, rohkeita ja ystävällisiä. Taigan kanssa kävi huonosti, sillä se kääpiöpinserimäiseen tapaansa luuli olevansa iso koira ja hyppäsi 5 kk:n iässä alas korkealta kiveltä dalmisten perässä ja naps, kinner murtui. Seurauksena jalka oli 2 kk paketissa ja rautalanka kahdeksikolla lenkitettynä luussa. Kun pennulla on jalka paketissa 2 kk, seuraukset eivät välttämättä ole hyvät. Niinpä Taigan toinen takajalka on menettänyt kulmauksensa ja se ei näyttelyissä näyttäisi kovin kauniilta, joten Taigan suunniteltu näyttelyura jäi yhteen näyttelyyn, josta NUO2. Hyvää tuuria on ollut paljon mukana, kun saimme Rambon, joka jäi meille vähän niin kuin "vahingossa" Taigan ensimmäisistä pennuista. Tarkoituksena ei ollut jättää yhtään pentua, mutta kun muut viiden pennun pentueesta oli myyty, ei mainoksia enää viitsinyt laittaa lehtiin. Kesä oli jo loppumassa, kun seuraava soitto tuli, jostain kauempaa Suomea, tässä vaiheessa pentuun yleensä on kiintynyt jo sen verran, ettei sitä kauas halua myydä. Kävi niin, että Rambo jäi. Rambo on meidän perheen ainoa uroskoira ja oikea "King of the toys", muut koirat saavat leikkiä leluilla silloin, kun Rambo niin päättää. Perheemme dalmatialaiset ovat alistuneet asemaansa kääpiöpinsereiden "kuningaskunnassa" talonpoikina. Nuorempi dalmatialaisemme on myös koulutettu hieroja ja "kirpunpoistaja", jonka tehtävänä on etuhampailla jyrsyttää Taigan ja Rambon niskaa ja yläselkää silloin, kun ne haluavat.

Mitä kaikkea harrastat koiriesi kanssa?

Koirien kanssa harrastan lähinnä ulkoilua, kävelemme koirien kanssa n. 5 km per päivä. Vapaapäivinä useimmiten semmoisen kymmenen kilometrin ulkoilulenkin. Dalmatialaisten kanssa harrastetaan kesäisin pyöräilyä. Kääpiöpinserit jäävät tästä hauskasta paitsi, sillä pyöräilyssä on tarkoitus, että koira ravaa ja kääpiöpinserit joutuisivat laukkaamaan, joka ei ole hyväksi etenkään pitkiä matkoja tehdessä.

Tärkeimmät saavutuksesi koiriesi kanssa?

Saavutuksia?!? Henkilökohtaisia saavutuksia ei taida olla. Yhdistystoiminta jääköön vaimon harteille.

Mitä koirien kasvattamisessa on parasta? Entä onko jotain ikäviä puolia? Mitä muuta haluaisit kertoa itsestäsi ja kasvatustyöstäsi? Terveisesi lukijoille?

Koirien kasvattamisen tekee mielekkääksi se, että saa suunnitella yhdistelmän, nähdä emokoirassa tapahtuvat muutokset mm. luonteessa. Pentujen syntymä on tapahtuma, jota on mukava seurata, sillä jokainen koira on siinä tilanteessa erilainen. Pentujen kehitys on myöskin mielenkiintoista seurattavaa. Mukavaa on myös silloin, kun pennut ovat uusissa kodeissaan, joissa niistä huolehditaan hyvin. On ihanaa kuulla kasvateistaan varsinkin silloin, kun kaikki on mennyt hyvin ja koira tuottaa iloa perheelleen.

Hyvien vastuuntuntoisten kotien löytäminen on tärkeä ja vaikea tehtävä, johon toivoisin kaikilta kasvattajilta panostusta. On järkyttävää, miten paljon nuoriakin koiria, myös kääpiöpinsereitä, lopetetaan tai ne joutuvat kiertolaisiksi vaihtaen kotia vähän väliä "hankalan luonteen" vuoksi. Pennunostajille täytyy tehdä selväksi, että koira elää jopa 15-vuotiaaksi, se aiheuttaa ruokakuluja, eläinlääkärikuluja ja se saattaa jopa aiheuttaa remontti- ja huonekalukuluja. Kääpiöpinseri hankitaan usein kivan kätevän koon vuoksi, eikä luonteeseen muisteta paneutua, kääpiöpinseristä saa helposti aikaan "mukavan" pikku kotiterrorin, jos sen kanssa ei tehdä mitään. Myös kääpiöpinseri täytyy kouluttaa kodin sääntöihin. Eihän esim. normaali dalmatiankoirakaan hypi ruokapöydillä tai hyökkäile vieraiden jalkoihin napsimaan lahjetta tai räksytä pelosta vastaantuleville koirille (tietenkin poikkeuksiakin löytyy).

Koirien kasvattamiseen kuuluu myös ikäviä puolia, joita löytyy lähinnä meistä ihmisistä. Harrastamme ihanaa asiaa: koiria. Miten ihmeessä jaksamme tukkanuottasilla kiistellä kaikenmaailman älyttömyyksistä. Ei varmaan mihinkään muuhun harrastukseen mahdu niin paljon pahansuopaisuutta, kateutta ja ilkeämielisyyttä kuin koiraharrastukseen. Turha vakavamielisyys pois ja rentoa meininkiä mukaan, niin koirien kanssa kisailu on hauskaa. Olisi kivaa, jos koiranäyttelyistä muotoutuisi sosiaalisempi tapahtuma, jossa kaikilla olisi mukavaa ja toistenkin menestyksestä voitaisiin iloita. Näyttelythän ovat vain yksi osa tätä koirien kanssa touhuamista. Nähdään näyttelyissä ja mennään vaikka kahville!

Tavoitteesi kasvattajana?

Tavoitteenani on kasvattaa kääpiöpinsereitä, joista on ensisijaisesti iloa perheilleen ja toissijaisesti iloa minulle ja vaimolleni näyttelyiden merkeissä. On mukavaa, jos kasvatit innostuvat näyttelyistä tai käyvät edes kerran. Mutta suurin osa koiristahan on ihan kotikoiria, joten tärkeintä on se, että koira on terve ja on mukava perheenjäsen. Tietenkin pyrin mahdollisimman tyylikkääseen rotumääritelmän mukaiseen lopputulokseen, mutta kuten me kaikki tiedämme, täydellistä koiraa ei ole. Pentueista löytyy niin hyviä kuin huonojakin koiria (ulkomuodollisesti) ja silloin tällöin saamme jonkin huipun aikaan.

Kennel Onda's
Guirino Onza
Viittapolku 9 AB, 00950 Helsinki
puh. 040 580 4136
kotisivu