Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Of Leijliden, Doris Leijonqvist

- In Memoriam 2010 -
Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/1994


Miten innostuit koirista ja koska hankit ensimmäisen koirasi?

Koiria on aina ollut kodissani jo lapsuuden ajoilta.

Milloin sait kennelnimen ja millä perusteella valitsit sen?

Kennelnimi juontaa juurensa omistamastamme maatilkusta Leijlidenistä.

Miten päädyit juuri kääpiöpinseriin?

Kääpiöpinseri oli ehdolla jo vuonna 1968, kun pinseri tuli meille boxerin jälkeen. Rotuvalintaan vaikuttaa se tunne-elämys, minkä kokee nähdessään hyväilmeisen, kauniin yksilön - tietenkin käyttötarkoitus ja koko huomioiden.

Kuinka valitset itsellesi koiran?

Kun valitsen pentueesta itselleni koiran, ykköskriteeri on rohkeus, leikkuhalu, luoksepäästävyys ja temperamentti. Näiden summasta muodostuu luonteen kokonaisuus ja seurakoiran toimintakyky.

Mihin kiinnität pennunostajassa huomiota?

Pennun ostajaa testataan kädenpuristuksen kautta. Lepsu käsi on lepsu myös koiran kasvatuksessa.

Millaisia ovat mielestäsi hyvä siitosnarttu ja -uros?

Hyvä siitosnarttu ei välttämättä ole itse "missi". Sekä urosta että narttua valittaessa kiinnitän paljon huomiota esivanhempiin toisessa ja kolmannessa polvessa. Kun on seurannut useamman sukupolven yksilöitä, saa suhteellisen selkeän kuvan siitä, millä yksilöillä mahdollisesti pääsee eteenpäin. Pakollinen vieras populaatio on aina onnen kauppaa, mutta niitäkin riskejä on otettava.

Millainen on suomalaisten kääpiöpinsereiden taso verrattuna ulkomaihin?

Suomessa kääpiöpinserien taso on hyvin kirjava. Syntyneistä pennuista ehkä noin 10 %:sta tulee yksilöitä, joissa on kansainvälistä tasoa.

Mikä on ollut tähtihetkesi kasvattajana?

Tähtihetkeni kääpiöpinserikasvattajana koin Maailmannäyttelyssä Tanskassa 1989, kun niin moni kasvattini omistaja uhrasi rahaa ja aikaa, jotta pääsimme ottamaan mittaa maailman huipuista. Onnistumisen rodun eteenpäin viemisessä jätä muiden arvosteltavaksi.

Entä pahin pettymyksesi?

Pahin pettymys on ollut se tapaus, joka johti jalostustoimikunnan eripuraisuuteen käyttäessäni Kyrkdalens X:trania jalostukseen. Itse uskoin saavani ko. yhdistelmästä kasvatustyöni tukipilarit - terveet, vahvahermoiset kääpiöt, joiden jälkeläisistä on ollut paljon iloa ja käyttöä.

Onko sinulla neuvoja tai ohjeita aloittelevalle harrastajalle?

Ohjeeksi kasvattajille ja kasvatusta aloitteleville sanoisin: Ei koskaan pidä sanoa "minä tiedän", vaan nöyrästi "minä olen perehtynyt asiaan ja toimin toivossa, että säästyn ikäviltä yllätyksiltä". Niin monisäikeistä on tämä kasvatusharrastus, että takuumieheksi ei kukaan voi ruveta.

Mitä toivot SSPK:lta?

Rotujärjestön ohjaavaa ja neuvovaa roolia olisi tehostettava. Kasvattajalta vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja ennen kaikkea mielenkiintoa ja rakkautta rotuun. Vastuu rodun henkisestä ja ruumiillisesta terveydentilasta on kasvattajan harteilla. Se on haaste, joka pitää tehdä selväksi itselleen ja sitä vastuuta pitää painottaa myös rotujärjestön taholta.