Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 21.12.2018

Aineisto palstanpitäjille 21.12.2018

Aineisto päätoimittajalle 28.12.2018

Lehti ilmestyy vkolla 7.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Maraca, Marjo Ikonen

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 4/1995


Lapsuudenkodissani oli cockerspanieli ja miehelläni karkeakarvainen kettuterrieri. Ensimmäinen yhteinen koiramme oli kääpiövillakoira, jonka saimme häälahjaksi. Se eli 14 vuotta. Kukaan perheestä ei kestänyt koiratonta aikaa. Päädyimme kääpiöpinseriin pienen koon ja helppohoitoisen karvan vuoksi. Kuvaa tutkittiin koirakirjasta. Odotusaika 2 viikkoa tuntui ikuisuudelta. Vuoden verran Devi oli meillä ainoana koirana. Päätettiin hankkia sille tyttö kaveriksi. Koirien kanssa kierrettiin näyttelyissä ja menestystäkin tuli silloin tällöin. Ajatus pennuttamisesta tuli pikkuhiljaa mieleen. Haasteellinen kasvatustyö kiehtoi ja kennelnimen me tahdoimme heti. Maraca kuvaa rytmisoitinta, joka saa aikaan pomppivan äänen. Nyt meillä on kotona 3 koiraa. Ne elävät perheenjäseninä ja nauttivat mukana kulkemisesta ja kesäisin varsinkin veneilystä. Sijoituksessa on 2 narttua. Pentueita on kasvanut 6. Pienen pentumäärän vuoksi myös saavutukset ovat olleet vaatimattomia. Viime kesänä tuli ensimmäinen kasvattini valioksi, sijoitusnarttuni Maraca Gover Girl. Muutamia serttejä on myös saavutettu. Siitä olen iloinen, että pentujen kotien valinta on onnistunut, vaikka joskus kotien saaminen on kestänytkin.

Pidän tärkeänä, että pentuni ovat iloisia, reippaita kavereita. Kun koira on kotona kiva, on sen kanssa mukava liikkua muuallakin. Pennun valinta ei aina ole helppoa. Itse pidän napakasta, tomerasta kääpiöpinseristä, joka osaa olla hellä ja hyväsydäminen, mutta sellainen voi olla myös liiankin nöyrä.

Siitosnartun pitää olla avoin, vapaaluonteinen, joka omalla käytöksellään vaikuttaa positiivisesti pentujen kehitykseen ja luonteen muotoutumiseen. Uroksen tietysti haluaisi parhaan mahdollisen.

Nyt on kahdeksas vuosi menossa, kun minä puuhastelen rodun piirissä. Samoja koiria näkyy edelleen kehässä kuin silloin, kun näyttelykäyntejä aloittelin. Ei koirat huonontuneet ainakaan ole. Tyyppeihin on tullut vain hajontaa. Liian kevyitä koiria tosin silloin tällöin näkee, mutta suomalainen kääpiöpinseri pärjää muuallakin. Kasvattajien keskeinen vuorovaikutus, avoimuus ja rehellisyys on tärkeää. Pieni hymy on paikallaan kohdatessa ja näyttelymenestystäkin voi toivotella.

Tähtihetket kasvattajana minulla on vielä kokematta. Olen vielä "vihreä" kasvattajana. Uskon, että hiljaa hyvää tulee. Ehkä joskus kääpiöpinserin hankinta ulkomailtakin tulee ajankohtaiseksi.

Minun paras koirani on Madecho Ada. Sen valioksi tulo kesti, mutta ne voiton hetket ovat sitäkin arvokkaammat. Se on nyt 6 vuotta ja saa olla rauhassa eläkemummona. Ihannekoirani on juuri Adan kaltainen.

Iloisia ilmeitä kasvoille, kun kohdataan, se hyvän mielen antaa ja hyvän mielen saat itsekin.

Kennel Maraca
Marjo Ikonen
Jaakkolankatu 3, 15610 Lahti
puh. 044 301 1520
kotisivu