Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 21.12.2018

Aineisto palstanpitäjille 21.12.2018

Aineisto päätoimittajalle 28.12.2018

Lehti ilmestyy vkolla 7.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Logobon, Anna Hansen

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 3/2004


© Anna Hansen

logobon1.jpgKuvassa Anna Hansen ja iguaani

Esittele itsesi lyhyesti

Anna Hansen 36 v. Asun Keravalla rivitalo kolmiossa mieheni poikani viiden koiran ja kahden kissan kera.

Mistä kennelnimesi tulee?

Kennelnimeni ei tarkoita mitään. Kun aloin miettiä nimeä, oli minulla tanskandoggeja ja kääpiöpinseri. En halunnut nimen viittaavan mitenkään kasvattamiini rotuihin. En myöskään halunnut "minkään maalaista" nimeä. Sattumalta katselin erästä amerikkalaista toiminta sarjaa, ja erään päähenkilön nimi kuulosti mukavalta. Aikani väänneltyäni se sai muodon Logobon.

Millainen oli ensimmäinen koirasi / kääpiöpinserisi?

Ensimmäinen koirani oli samojedi, jolla ei ollut papereita. Se oli ns. pitovaikeuskoira ja kiertänyt kodista toiseen. Olin silloin pikkutyttö. Ensimmäinen oma koirani oli tanskandoggi Pir-Pauken Quatro. Mahtava sininen uros. Hän teki tottelevaisuuskokeen erikoisluokan helposti. En koskaan kilpaillut Quatron kanssa, sillä hyppyosuutta en koskaan tehnyt koiran suuren koon vuoksi. Hän oli ehkä elämäni koira. Quatron jälkeen on ollut kaksi doggia. Valitettavasti koiran lyhyt elinikä ei motivoi minua enää doggia hankkimaan. Vanhin doggini on elänyt 6,5 v. Ensimmäinen kääpiöpinserini tuli vahingossa. Countrygirl's Brown Eloiza. Ystäväni hankki kaksi kääpiöpinseriä - mielestäni ne näyttivät rotilta - teetti pennut ja yksi narttu jäi pyörimään hänelle kotiin. Roosalla oli ikää jo 8 kk, mutta olihan hänet pakko ottaa... enkä ole päivääkään katunut. Mitä ihanin ja älykkäin pieni olento suurien tanskandoggien jälkeen.

Miten aloitit kasvattamisen/näyttelyissä käynnin?

Kasvattaminen alkoi vahingossa. Roosa oli minulla sijoituksessa ja ystäväni piti teettä pennut. Kävinkin astuttamassa Roosan Doris Leijonqvistin luona hienolla Ursa Majorilla. Kun kävi ilmi, että Roosa oli kantava, ilmoitti ystäväni, ettei hän haluakaan pentuja. Ei auttanut muu kuin saattaa pennut maailmaan. Minulla ei ollut minkäänlaista tietoa synnytyksestä saati sitten pentujen hoidosta. Roosa osoittautui loistavaksi äidiksi. Hän ei tarvinnut apua synnytyksessä eikä pentujen hoidossa, istuin vain vieressä katselemassa. Tästä sain kipinän teettää Roosalla toisen pentueen, ja kiitos Doris Leijonqvistin avusta, syntyi Logobonin toinen pentue, jossa isänä Bombastic Guitarman. Tämä pentue on ollut aivan uskomaton. Mummot jaksavat vieläkin mennä täysillä.

Mitä kaikkea harrastat koiriesi kanssa?

En harrasta kuin näyttelyitä. Olen peruslaiska ihminen.

Kerro kantakoiristasi

Roosasta jo kerroinkin. Hänen isänsä oli Bombastic Casanova ja emä Jungerhund Cleopatra. B-pentueesta jätin itselleni Bronzen, jolla on teetetty kaksi pentuetta.

Kuinka monta koiraa sinulla on? Millaisia ne ovat? Kerro nykyisistä näyttely-/jalostuskoiristasi.

Kotona on neljä kääpiöpinseriä.

Shadowmist Sweetest Scheme, oikea hurmuri. Rauhallinen ja hiljainen. Oikea herrasmies. Näyttelyissä kipinää löytyy. Todellinen löytö, joka tuli muutaman huonon valokuvan ja sukutaulun perusteella.

Agabelle's Fantastic Frey vaihtoi kotia 1,5 v pitovaikeuksien vuoksi. Ehkä älykkäin koira joka olen tavannut. Meillä on Veeran kanssa sanaton yhteistyö. Hän on meidän lellikki, ainoa joka saa nukkua sängyssä.

Sorita's Peppery Girl at Logobon, todellinen tulisielu. Mieletön temperamentti ja dominanssi. Pelle ja kaikkien naurattaja. Kun Olga käskee, niin muut tottelee.

Helena v Kösslbachtal, nyt vuoden ikäinen. ei pysy hetkeäkään paikallaan ja häntä heiluu taukoamatta. Hän tulee näyttelyyn, kunhan saamme kaikki neljä jalkaa pysymään maassa yhtä aikaa.

Viimeisenä musta kääpiösnautseri Susu tasapainottamassa kaaosta. Aivan fantastinen luonne. Täydellinen vastakohta kääpiöpinserille. En ole turkki-ihmisiä, joten Susu edustaa vain kotona.

Kuinka monta pentuetta ja pentua olet kasvattanut?

Olen kasvattanut yhdeksän pentuetta. Ensimmäinen pentue syntyi 8.11.1993.

Kuinka monta urosta ja narttua olet käyttänyt kasvatustyössäsi?

Narttuja on ollut kuusi ja uroksia yhdeksän.

Käytätkö ulko-, linja- tai sisäsiitosta?

Ensimmäiset pentueeni olivat ns. linjasiitoksia. Neljännestä pentueesta eteenpäin ovat kaikki olleet täysin ulkosiitoksia ja muutama seuraavakin tulee sitä olemaan.

Mitkä ovat jalostusperiaatteesi?

Käytän jalostukseen ainoastaan koiria, joista itse pidän niin ulkonäön kuin luonteenkin perusteella. Terveys on tietenkin toinen ratkaiseva tekijä, tosin käyttäessä tuontikoiria on olemassa riski. Maailmalle ei vielä tutkita koiria niin kuin meillä koto-Suomessa.

Ihanin/karmein/jokin mieleen painunut näyttely- tai kasvatuskokemuksesi?

Näyttelykokemuksista on pakko mainita Voittaja 99 -näyttely, jossa paras narttu oli Brown Bernadette ja pn2 Brown Bronze. Tämä mummukaksikko jaksaa vielä painaa kovempaa kuin puolet nuoremmat. Toinen mukava näyttely oli Ruotsin Voittaja-näyttely, jossa Bronze oli pn2 ja sai sertin ja cacibin. Myös Skippyn kanssa on ollut mukava käydä näyttelyissä. En olisi uskonut, että jenkkikoirallakin voi pärjätä Suomen kehissä näinkin kuin me olemme pärjänneet.

Tärkeimmät saavutuksesi koiriesi kanssa?

En halua puhua saavutuksista. Paremminkin onnistumisista. Olen onnistunut löytämään kasvateilleni ihania koteja ja ihmisiä. Olen onnistunut tutustumaan niin moniin mahtaviin persooniin ja saanut paljon hyviä ystäviä.

Millainen on ihannekääpiöpinserisi?

Ihannekääpiö on rohkea ja avoin. Se ei saa olla arka tai aggressiivinen. Kääpiöpinserin pitää olla ylväs, ryhdikäs pieni patsas, jonka olemuksesta huokuu itseluottamus. Olen jopa tavannut tällaisia kääpiöpinsereitä =o) Kääpiöpinseri on tulinen niin vihassa kuin rakkaudessakin, kuten eräs hyvä ystäväni aina sanoo.

Kerro jalostusohjelmastasi

Minulla on kaksi linjaa, joita yritän viedä eteen päin. Siihen olen tähdännyt tuonti koirillani. Tulevaisuus näyttää, kumpi linja jatkossa tulee olemaan se parempi.

Mikä motivoi sinut kasvattamaan koiria ja käymään näyttelyissä?

Kasvattamaan varmasti ystävät, kasvattien omistajat, joilta olen saanut niin paljon positiivista palautetta.

Mitä koirien kasvattamisessa on parasta? Entä onko jotain ikäviä puolia?

Ikäviä puolia varmaankin jokainen kasvattaja joutuu kohtaamaan. Koiran kuolema, sairaus, kodinvaihto. Ne ovat aina rankkoja juttuja omistajille ja koirille kuin myös kasvattajalle.

Mitä muuta haluaisit kertoa itsestäsi ja kasvatustyöstäsi? Terveiset lukijoille?

Kasvatustyöni on harrastus, en tee tätä "pipo kireällä", näyttelyssä on mukava käydä vain näyttelyiden vuoksi. Voittaminen ja pärjääminen on mukavaa, mutta se ei saa olla itseisarvo. Kaikkein tärkein kuitenkin on koira ja siihen luotu suhde. Jokainen koira on arvokas, vaikkei olisikaan voittaja.

Lopuksi vielä kiitos Doris Leijonqvistille. Ilman hänen apuaan en varmasti koskaan olisi jatkanut tätä. Kiitos Päivillä ihanasta Veerasta, josta en luovu koskaan. Finaly last but not least, Sussie Nilsson thank you to let me have Olga and Skippy. They are my tresures.

Kennel LOGOBON
Anna Hansen
Tampere
kotisivu