Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 21.12.2018

Aineisto palstanpitäjille 21.12.2018

Aineisto päätoimittajalle 28.12.2018

Lehti ilmestyy vkolla 7.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Kleinwesen, Eeva Kuoppala

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 1B/1995


Ensimmäisen kääpiöpinserimme Pilsun hankimme noin 16 vuotta sitten. Hankinta oli tarkoitettu vanhemmilleni lahjaksi 15-vuotiaan spanielimme kuoltua. Valintaperusteina oli pieni rääpäle Fifi, sarjakuvasta Vihtori ja Klaara, sekä helppohoitoisuus ja rodun terveys. Narttu oli kuitenkin edellytys, taka-ajatuksena kasvatus, olinhan ollut mukana koiraharrastuksessa jo aikaisemminkin. Nähtyäni luonnossa kääpiöpinserin, ihastuin oitis ja niin tämä "pieni koira, suuri luonne" tuli perheeseemme. Kennelnimen Kleinwesen (pikkuolento) hankin välittömästi. Pilsu (kuoli 14-vuotiaana) oli terve, ihana koira, upean punainen väriltään ja hyvin temperamentikas, mutta suuri. Näyttelymenestys oli nollasta roppiin.

Jalostusharrastuksessa päällimmäisiksi ongelmiksi nousivat koko, "luisu perä" ja hammaspuutokset. Kuitenkin mahdollisuudet vaikuttaa jalostukseen ovat näin kotikennelin puitteissa pienet koiramäärän vähäisyyden vuoksi. Alkuaikoina meillä oli muutama sijoitusnarttu käytössämme.

Onnistumisekseni luen terveet, hyväluonteiset ja useimmiten täysipurentaiset käppänät. Koko vaihtelee edelleenkin melkoisesti.

Mielestäni jalostusnartun merkitys on suurempi kuin uroksen. Antaahan tasapainoinen emä pennuilleen hyvän lähtökohdan unohtamatta kasvatuskodin huolenpitoa. Luonteen merkitystä ei pidä väheksyä. Muutenhan viat ja hyvät ominaisuudet periytyvät molemmilta puolilta.

Kääpiöpinsereiden taso ei mielestäni ole huomattavasti parantunut, syntyyhän pentuja alkuvuosiin verrattuna paljon ja kehiin ilmestyy määrään nähden vähän "huippuja". Veteraaniluokan koiratkin näyttävät vielä pärjäävän uusien tulokkaiden kanssa. Mielestäni peräosat ovat parantuneet ja rungot lyhentyneet. Heino ja Gilla Erikaplatzin mukana tullut upea punainen väri on enää harvinaisuus.

Perheeseemme kuuluu tällä hetkellä "liikaa" kääpiöpinsereitä: nuorekas Figaro (musta 13 v.) ja ottolapsi Brihåli Betzy (ruskea 2 v.) sekä omat kasvatit Nuppu (ruskea 5 v.) ja Lulu (musta 1 v.). Nuorien koirien kanssa pääsenkin jälleen kehiin saakka. Uusia kasvattajia on tullut paljon 16 vuoden aikana, mikä on hyvä asia. He tuovat mukanaan uusia näkemyksiä ja intoa meidän ihanan, vaikean rodun kasvatukseen.

Rotuna kääpiöpinserin suosio näyttää olevan kasvussa. Laman vaikutus näkyy siinä, että rotukoiran hankinta on tarkkaan harkittu ja ostajat ovat hyvin valistuneita.

Minulle koiraharrastus on tuonut mukanaan paljon iloa. Sylillinen kääpiöpinserin pentuja on aina yhtä lumoava kokemus.

Pentujen uusista perheistä olen saanut paljon ystäviä, unohtamatta kasvattajakavereita.

Parhaimpia hetkiä lienee kuitenkin kuulla iloisesta kasvatista, tyytyväisestä perheestä ja sokerina pohjalla menestyksestä näyttelyssä.

Kennel Kleinwesen
Eeva Kuoppala
Jääskeläntie 19, 02660 Espoo
puh.  040 842 9649