Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Jakias, Asta Aho

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 1/1996


Olen Asta Aho (kennel Jakias). Ikääkin on jo sen verran, että ensimmäisestä koirasta, joka oli saksanpaimenkoirauros Hektor, on kulunut jo 50 vuotta. Hektor ilahdutti minua kymmenen vuotta. Sen jälkeen tuli pitkä tauko, ei koiria, vaan koulua, työtä, perhe ja lapsia.

Kun poikani oli 12-vuotias vuonna -69, tulivat koirat uudestaan mukaan ja suuri muutos samana vuonna, vanhin tytär sairastui ja poistui samana vuonna. Uusi koira oli taivaan lahja, vaikka se sattuikin olemaan ongelmakoira 1,3-vuotias dobermanniuros Sami, josta oli luovuttu pitovaikeuksien takia. Minulle se oli haaste ja pelastus suureen suruuni. Tein muutamia kuukausia töitä Samin kanssa ja tulos oli nähtävissä. Samin kautta sain paljon uusia ystäviä ja uuden harrastuksen.

Muutama vuosi eteenpäin päätin hankkia keskikokoisen pinserin, mutta missään ei ollut pentuja myytävänä, ainakaan päivälehdissä, mutta onneksi silmäni osui whippet-rotuun. Siitä alkoi uuden rodun kasvatustyö, joka on kestänyt tähän päivään asti.

Jakias-kennelnimi on keksitty kahdesta ensimmäisestä whippetistäni nimeltään Jatta ja Kiitta ja omasta nimestäni Asta: JA-KI-AS. Whippet-kasvatustyöstä olen saanut Vuolasvirta-palkinnon.

Kun sitten Sami nukkui pois, kävin katsomassa aivan ihania kääpiöpinserin pentuja doriksella. Olin myyty rotuun, nehän oli ihan pikku-dobbareita. Doriksella oli saksantuontiyhdistelmästä pentuja, ja niistä sain valita narttupennun of Leijliden Lisette -79, joka oli aivan ihmeellinen ja älykäs koira, siitä tuli melko pian valio ja kaikkien tuttavien lemmikki. Kun Lissu sitten aikuistui, päätin teettää pennut. Sulko oli kyllä vanha 10-vuotias ensikertalainen Brihåli Jambo, mutta kun etsin vahvaa lempeäluonteista urosta Lissun vastakohdaksi, niin päädyin tähän, joka oli monelle yllätys, ja onnistuin: pentuja tuli 6 kpl kauniinpunaisia palleroita -81.

Kotonani on tällä hetkellä yksi niistä, KANS & FIN & S MVA Jakias Royal Copper, joka tänä vuonna -96 täyttää kunnioitettavat 15 vuotta. On ilo katsoa vielä tänä päivänä Copperin liikuntaa, miten kevyt terve askel sillä on, kun se painaa mäkirinnettä ylös. Copperi on ollut ihana koira, aina iloinen ja reipas, hyväluonteinen ja terve koira. Copperin kanssa oli helppo ja hauska käydä näyttelyissä, kauniita rusetteja tuli kappakaupalla niin ulkomailta kuin kotinäyttelyistäkin. Huipentuma oli Helsingissä kesäinen kv-näyttely, jossa norjalainen tuomari sijoitti ryhmävoittajaksi kääpiökoiraryhmässä Copperin, mikä on tänäkin päivänä harvinaisuus.

Myös Copperin sisko Jakias September Rose on vielä elossa ja asuu kahden dobermannin kanssa.

Koirillani on onni asua maaseudulla, jossa minulla on iso alue, koirat saavat painaa irti mielin määrin, että lihakset on kaikilla kunnossa eikä ole stressiä. Koiralaumani on tällä hetkellä 8 koiraa; 3 kääpiöpinseriä, 4 whippettiä ja 1 dobermanni, kaikki hyvässä sovussa keskenään.

Koirani syövät ruskeata Royalia, riisiä, makaronia, porkkanaa, kalaöljyä, jauhelihaa ja leipää. Myös kaikki piimätuotteet käy. Lyhytkarvainen koira tarvitsee rasvaisempaa ruokaa, ettei sen turkki kuiva. Tuomarit ovat aina kehuneet koirieni hyvää kuntoa ja kiiltävää turkkia.

Uusille kasvattajille toivoisin paljon iloista mieltä ja kärsivällisyyttä tämän rodun kouluttamisessa. Kääpiöpinseri on suuri koira pienessä koossa: tahtoa ja energiaa riittää liiaksikin. Sen takia rotua ei minusta pidä myydä hitaille eläkeläisille, joilla se ei voi toteuttaa itseään, vaan niistä usein tulee ärhäköitä räkyttäjiä ja huonoa mainosta tälle ihanalle rodulle. Perhe, paljon rakkautta ja liikuntaa on parasta.