Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 21.12.2018

Aineisto palstanpitäjille 21.12.2018

Aineisto päätoimittajalle 28.12.2018

Lehti ilmestyy vkolla 7.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Baron Wolf, Arja-Leena Tiimo

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 1/2006


© Arja-Leena Tiimo

baron5.jpgOlen Arja-Leena Tiimo ja kennel-nimeni on BARON WOLF (v. 1989). Asun kahden lapseni, Elinan ja Eetun, kanssa Kouvolassa, Pohjois-Kymenlaaksossa. Kotona asuvat koirat ovat kääpiöpinserit Shagrir Me Beit Hamaayan "Tane", Baron Wolf Thomas Dwein "Nero", Furstenborgh Greta "Reetta", Malenky Kapitan Sir Baronwolf "Roki" ja Isra van Majori's Donk, Doberman-narttu ja kaksi Irlanninsusikoiraa. Lisäksi minulla sijoituskoiria sekä osaomistuskoiria, tällä hetkellä kaikissa ed. mainituissa roduissa.

Koiraharrastukseni on tullut jo lapsuudesta. Kennel-nimeä miettiessäni oli tulevaisuuden suuntana kasvattaa irlanninsusikoiria ja siitä kai osittain kennel-nimeni "Wolf" loppu. Ensimmäinen "irlis" tuli v. 1984.

Vuosien kuluessa irlanninsusikoira sai seurakseen dobermannin, ja ensimmäinen kantanarttuni oli A'dreams-kennelistä v. 1990. Muutamia vuosia myöhemmin ihastuin Marja-Leenalla kääpiöpinserinarttuun ja ajattelin, että siinäpä oivallinen pikkukoira, jonka olemus huokui suuren koiran luonnetta pienessä paketissa. Ja niin ensimmäinen kääpiöpinserini ja myös kantanarttuni; A'dreams Red-Baroness valloitti kotini.

Kääpiöpinserin kasvatus

Olen kasvattanut v. 1997 alkaen rotua, ja vaikka ensimmäisen kääpiöpinseripentueen syntyessä olin vielä hyvin tuore harrastaja tässä rodussa, oli itselläni kuitenkin selkeä visio siitä, mitä haluan edistää rodun jalostuksessa. Oikeastaan niitä periaatteita noudatan vieläkin hiukan siihen lisättyä vuosien saatossa ja hiukan pois karsittuja asioita.

Omat jalostustavoitteeni kasvattajana ovat aika yksinkertaiset, mutta itselleni ne peruskivet, joiden ympärille voin sitten lisätä tavoitteita.

Minun näkemykseni kääpiöpinseristä on tietysti rotumääritelmään nojaten: Ulkomuodoltaan neliömäinen, vahvaluustoinen mutta eleganssi, johon sisältyy kaunis sopivan pitkä ja kaareva kaula sekä sopiva raajakorkeus rungon mittasuhteisiin. Runko on tasapainoinen edestä sekä takaa katsottuna. Selkä vahva ja selkälinja suora, sopivasti laskeutuva. Luontainen ryhdikkyys antaa sen loppusilauksen, eli "kun kääpiöpinseri astuu sisään, se tulee huomata".

Siitä päästään sen luonneominaisuuksiin eli valpas, rohkea ja omalla tavallaan kunnioitusta herättävä, silti avoin tai ainakin utelias vieraita kohtaan.

Omassa kasvatuksessani olen enemmän ja enemmän alkanut kiinnittää huomiota juuri luonteisiin, joka on tänä päivänä varmaan monella kasvattajalla sydämen asia.

Koiranäyttelyharrastus on tässä kymmenien vuosien aikana laajentunut valtavasti. Näyttelyyn valmistaudutaan jo ihan eri tavoin kuin ennen. Nykyään haetaan oppia näyttelykoulutuksista, joissa koiraa treenataan esiintymään ja vieraiden kosketukseen jne. Hyvä asia sinänsä, mutta se ei mielestäni kuitenkaan jalostusuroksia etsittäessä aina anna sitä todellista kuvaa sen koiran luonteesta. Hyvällä ja taitavalla treenillä saadaan ihmeitä aikaan.

Ja toki koiran saavuttamat tittelit antavat sen ulkomuodollisista ominaisuuksista hyvinkin vakuuttavan kuvan, mutta se, millainen koira on kotioloissa, jää usein tiedostamatta.

Mitä tulee terveyteen, on sekin hyvin tärkeä asia, mutta muita rotujakin seuranneena kuitenkin uskaltautuisin väittämään, että kääpiöpinseri on suhteellisen terve rotu. Tietysti mitä enemmin sairauksia aletaan tutkimaan, löydetään varmaan uutta tietoa siihenkin asiaan.

Tämän päivän silmä/polvitutkimukset ovat lisääntyneet ja se on kuitenkin edullista terveystutkimista, jota voidaan seurata ainakin jalostukseen käytettävien yksilöiden osalta. En henkilökohtaisesti lähtisi kuitenkaan "murhamaan" jalostuksesta pois yksilöä, jolla on yhden virheen takia muuten annettavaa jalostuksellisesti. Se on tietysti jokaisen omassa harkinnassa ja vastuun kantaa kuitenkin kasvattaja itse.

Jalostukseen käyttämäni nartut "saavat hieman anteeksi" virheitään, eli vaikka se ei ole niin näyttävä eikä valio, katson sen jalostusarvoa hiukan toisin kuin uroksen.

Luonne on terveyden lisäksi ne päätekijät. Ja nartuissa minulla on ollut oikeastaan kaksi sellaista kulmakiveä kasvatustyön pohjaksi, joista jatkuu edelleen tavoitteeni säilyttää niitä ominaisuuksia. Kantanarttuni A'dreams Red-Baroness: Hyvä koko, luonne ja upea punainen väri ja kaikkia niitä se on periyttänyt jälkipolviinsa sekä iki-ihana Furstenborgh Härliga Hulda, jonka luonne ja ulkomuoto on kuvailtavissa; persoona, joka jää ensisilmäyksellä mieleen, ja lainatakseni erään tuomarin kommenttia; "puhuttelevan itsevarma". Tildan persoona on nähtävissä useassa kasvatissani, korvista aina luonteeseen asti.

Meillä pennut kasvavat ihan normaaleissa kotioloissa, ja kun ne pentulaatikolta lasketaan tutustumaan maailmaan, alkaa niiden sosiaalinen kanssakäyminen niin lasten kuin muiden koirien kanssa.

Pennun ostajat nykyisin huomioin heidän tavoitteidensa perusteella, eli millaista harrastuskoiraa hakee. Näyttelythän ovat vaan yksi osa harrastusta. Pennun ostajat haastattelen etukäteen ja teen yhteenvedon plus- ja miinuspuolista.

Yhteydenpito on toivottavaa erityisesti niiden henkilöiden kohdalla, jotka eivät käy näyttelyissä tms. vastaavissa koulutustilaisuuksissa.

Viime vuonna koin oikeastaan "hekumallisen" upean näyttelyvuoden kääpiöpinsereiden kanssa. Siitä kiitos kaikille yhteistyökumppaneille. Kolme valion arvoa ja yksi niistä oli kolmannen polven oma kasvattini. Sokerina pohjalla Tane-pappa, joka veteraani-iän saavuttaneena sai vihdoin ansaitun FIN & Est Mva tittelin.

Lisäksi minulla on ollut ilo ja kunnia seurata "Tane-papan" jälkeläisten menestystä aina Kansainvälisiin muotovalion arvoihin saakka. Minulle omien jalostukseen käytettyjen urosteni jälkeläiset ovat yhtä speciaaliasia, ja on aina ilo seurata jälkipolvien kasvua ja mahdollista menestymistä.

Uusille kasvattajaksi ryhtyville haluan toivottaa menestystä. Olkaa avoimia, kuunnelkaa vanhempia kasvattajia, opiskelkaa rodusta tietoa ja miettikää kaksi kertaa ennen kuin sen ensimmäisen pentueen toteutatte. Se ei saa olla itsestään selvää! Se ei tee sinusta yhtään huonompaa harrastajaa, vaikka jätät kuinka hyvän koiran astuttamatta. Kasvatus ei sovellu kaikille eikä sen ole tarkoituskaan.

Omasta kokemuksesta tiedän, mitä tuskaa ja surua se voi tuoda sen ilon ja onnistumisenkin rinnalla.

Meillä on Suomessa paljon erinomaisia kasvattajia. Ulkomailla käydessäni on ollut ilo ja kunnia esittää suomalaista kasvatus työtä ja saada menestystäkin. Menestystä tulevaisuuteen ja huumoria harrastukseen, itse sain agility-kärpäsen pureman ja sille tielle jäin! Erinomaista kevättä kaikille!

Kennel Baron Wolf
Arja-Leena Tiimo
Ahventie 8 B 14
45160 Kouvola
Kotisivu