Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Auretan, Jorma Kärkkäinen

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 3/1994


Miten innostuit koirista ja koska hankit ensimmäisen koirasi?

Olen aina pitänyt koirista, ensimmäinen koirani oli sekarotuinen Ami-uros, jonka sain silloiselta työtoveriltani. Ensimmäinen rotukoirani oli pinserinarttu Alisa, se tuli meille v. 1972.

Miten päädyit juuri kääpiöpinseriin?

Olen aina ollut pienten koirien ystävä, kun pinserien säkäkorkeus nostettiin 50 senttiin, totesin rodun tulleen liian isoksi minulle. Joten päätin hankkia kääpiöpinserin, ovathan ne huomattavasti pienempiä koiria. Ensimmäisen kääpiöpinserin hankin v. 1984.

Milloin sait kennelnimen ja millä perusteella valitsit sen?

Kun ensimmäiset pinserinpennut syntyivät, päätin hankkia kennelnimen kasvattamilleni pennuille. Auretan kennelnimi tulee Ranskasta naisen nimestä Aureta. No tehän tiedätte millaisia ranskalaiset naiset ovat, juuri sellaisia toivon pentujeni olevan!

Kuinka monta koiraa sinulla on tällä hetkellä? Mitä ne syövät ja miten ne asuvat?

Minulla on muutama koira kotona, ja ne asuvat yhdessä meidän kanssa ja syövät mitä sattuu olemaan tarjolla, pienet koirat kuluttavat niin vähän, että ei kannata hankkia mitään varastoja.

Miten valitset pennunostajat? Onko lama vaikuttanut kääpiöpinsereiden kysyntään?

Perheen äidin on haluttava pentu, muuten ei synny kauppoja. Avopareille en myöskään myy mielelläni, koska pentu usein rikkoo parin välit, sillä se sitoo kiinni kotiin ja sitä eivät useimmat avoparit kestä. Tietysti on myöskin poikkeuksiakin. Lama ei ole vaikuttanut ainakaan toistaiseksi, kaikki on mennyt mitä olen tuottanut.

Kuinka valitset itsellesi koiran?

Pennun vanhempien tulee olla hyvähermoisia, ihmisystävällisiä koiria. Eikä niiden tarvitse olla mitään suuria näyttelytähtiä. Toiseksi katson, että pentu on terverakenteinen koira.

Minkälainen jalostusohjelma sinulla on? Mitkä ovat tavoitteitasi kääpiöpinserin jalostuksessa?

Koska olen keskittynyt vain kasvattamaan mustia kääpiöpinsereitä, on jalostuspohja melko kapea, niin tulee käytettyä kaikki mahdollinen saatavilla oleva materiaali, jotta geenipohja laajenisi riittävän suureksi. Tällä hetkellä suurin vaikeus on urosten suuri koko, sekä liian vaaleat silmät melko monella koiralla. Lyhyet rintakehät ja amerikkalaistyyppinen korkearaajaisuus. Siinä muutama tavoite voitettavaksi, mutta eiköhän ne aikanaan korjaannu.

Millainen on mielestäsi hyvä siitosnarttu?

Hyvän siitosnartun tulee olla ennen kaikkea tervehermoinen koira. Kauniilla hullulla ei ole mitään käyttöä ainakaan minun kennelissäni.

Entä mihin kiinnität huomiota valitessasi siitosurosta?

Hyvällä siitosuroksella tulee olla rodulle kuuluva oikea olemus. Jos se puuttuu se ei ole oikea kääpiöpinseri, sillä sen näkee jo heti koiran tavatessaan. Kunpa tuomaritkin oppisivat näkemään sen, eivätkä vaan tuijottaisi koirien virheisiin niin aktiivisesti, että eivät huomaa oikeata uroksen olemusta.

Mitkä ovat suurimmat ongelmat kääpiöpinsereiden jalostuksessa?

En halua puuttua ruskeiden kasvatukseen, koska itse kasvatan vain mustia kääpiöitä. Suurin ongelma on geenipohjan kapeus. Mielestäni rotukohtainen jalostustoimikunta voisi alentaa mustien kääpiöiden laatuluokitus luokan 1 palkinnosta 2 palkintoon ainakin toistaiseksi, jotta kaikki pennut tulisi tilastoitua, nykyisen käytännön mukaan suurin osa pennuista menee harakoille. Pentuvälittäjät myyvät ei oota, vaikka samanaikaisesti on useita pentueita myynnissä.

Miten rodun taso on kehittynyt siitä kun aloitit?

Mustien taso on noussut melko harppauksen ylöspäin siitä, kun aloitin, onhan rotu saanut jo 7 valiotakin tänä aikana. Joillakin on sertti ja toisilla 2 serttiä matkassaan. On ruvettu ajattelemaan, että mustat ovat varsin varteenotettavia kilpailijoita. Entinen asenne oli, että mustat eivät ole eivätkä tule näyttelykoiriksi. Mutta paljon on vielä tehtävä edelleenkin.

Millainen on suomalaisten kääpiöpinsereiden taso verrattuna ulkomaihin? Oletko tuonut/aikeissa tuoda koiria ulkomailta?

Suomalaisten mustien taso on ihan kilpailukykyinen muihin maihin verrattuna. Australiassa mustat ovat pieniä, mutta ihan surkeita. Italiassa on tavattu 1 hyvä aikuinen uros, joka oli myynnissä, mutta hinta niin kova, että ei kannattanut tuottaa tänne vähäiseen käyttöön. Englannissa ja Saksassa kaiken näköisiä. Norjassa on mielestäni melko hyvät mustat, siksi olen sieltä tuottanut alkumateriaalin itselleni, josta on hyvä jatkaa. Amerikkalaiset mustat ovat ohutluisia, kapearunkoisia ja korkeajalkaisia sekä kamalat liikkeet, joten en tuottaisi sieltä yhtään mustaa kääpiöpinseriä tänne, mutta sehän on taaskin se makuasia.

Miten olet onnistunut kasvattajana?

Olen saanut pinsereiden kasvatuksesta Vuolasvirta-palkinnon n:o 108 - puhukoon se puolestani. Kääpiöpinsereiden kasvatus on huomattavasti vaikeampaa kuin pinsereiden kasvatus, sillä on erittäin vaikea saada pieni vankka koira, jolla on hampaat suussa.

Mikä on paras koirasi/kasvattisi?

Paras kasvattini ja omistamani koira on tietenkin SF MVA, KBSG Auretan Queen Patricia. Se on sijoittunut Best-In-Show 2, sillä on RYP 1 voitto sekä useita muita ryp-sijoituksia, se on ollut 2 kertaa erikoisnäyttelyn VSP-koira. Patricia on ihanteellinen perhekoira. Nyt se jo yli 6 vuotta vanha ja ikä alkaa näkyä jo. Mutta se on kyllä sellaisen kiitoksen arvoinen, että ei varmaan koskaan synny samanlaista toista.

Entä paras siitosnarttusi/pentueesi?

Pentueita on ollut sen verran paljon, että vertailu on hankalaa, jokaisessa pentueessa on ollut sekä jotakin hyvää että toivomisen varaa. Lottovoittoa ei ole vielä tullut, ehkä ei tulekaan, mutta sen eteen kannattaa yrittää jatkossakin.

Ihannekääpiöpinserisi?

Pieni vankka terhakka isoaivoinen ulljas koira.

Mikä on ollut tähtihetkesi kääpiöpinserikasvattajana?

Ilman muuta se hetki, kun Patriciasta tuli Hämeenlinnassa Best-in-Show 2.

Entä pahimmat pettymyksesi?

Pahimmat pettymykset kohtaa silloin, kun lupaava pentu saavuttaa 8 kk iän ja saa taas todeta, että kaikki tehtiin turhaan. Tarkoitan tällä sitä, että koira kasvoi liian isoksi tai siitä tuli ns. tulitikkutyttö.

Onko sinulla neuvoja tai ohjeita aloittelevalle harrastajalle?

Haluaisin sanoa jokaiselle kasvattajaksi aikovalle, että luota omaan harkintaan, kun valitset siitokseen koiraa. Kukaan muu ei vastaa pentueesta kuin sinä. Ei edes jalostustoimikuntakaan, vaan sinä olet pennuistasi vastuussa. Kasvattaminen on kivaa, kun et tee siitä työmaatasi, se ei ole enää kivaa, ehkä tuottoisaa, mutta ei kivaa.

Mitä toivot SSPK:lta, jäsenlehdeltä, jalostustoimikunnalta ja pentuvälittäjältä?

Vähemmistörodut ovat aina lapsipuolen asemassa, niiden on aina tyytyminen isompien päätöksiin, se ei mielestäni ole oikein, koska ongelmat eivät kulje käsi kädessä. Jäsenlehti on ollut ihan hyvä. Jalostustoimikunnalle heitin jo toivomuksen, mutta ei se mene perille kuitenkaan, sillä siellä ei toimi demokratia. Jos näin olisi, jalostustoimikunnissa olisi useampia aatesuuntia.

Mikä on parasta/pahinta koiraharrastuksessa?

Parasta on tietenkin itse kasvattaminen, nauttia pienten jalkojen tepastelusta ympäri asuntoa. On kiva tavata uusia koiraihmisiä ja tietenkin nähdä aina silloin tällöin omia kasvatteja ja niiden omistajia. Pahinta on se ilkeämielisyys rodun sisällä, joka näkyy kärjistyneenä aina näyttelyissä, se on ihan kamalaa, jos olet ostanut toisen kennelin koiran, niin sen kanssa ei voi edes keskustellakaan. Kasvattajat olisikohan meissä jotakin korjaamisen varaa?

Tulevaisuudensuunnitelmasi kasvattajana?

Jatkan kasvatusta niin kauan kuin se nyt on jotenkin mahdollista. Välillä tuntuu siltä, että kaikenlaisia sääntöjä ja pykäliä tehdään vain pätemisen vuoksi, eiköhän nyt jokaiselle ole itsestään selvää, että sairailla koirilla ei jatketa sukua, ei siinä mitään sääntöjä tarvita. Jos ei usko niin kasvatustyö loppuu melko pian, koska korvausmäärät nousevat liian koviksi. Toivotan hyvää syksyn jatkoa ja iloisempia ilmeitä näyttelyihin, mutta eihän se meiltä suju, mehän ollaan suomalaisia.

Kennel Auretan
Jorma Kärkkäinen
Varuskuja 1 C 24, 01280 Vantaa
puh.  040 512 0335
kotisivu