Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Melusiinan, Maila Lääkkölä

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/2009


maila.jpgOlen Lääkkölän Maila, syntynyt 65 vuotta sitten Rovaniemellä, jossa aloitin pikaluistelun 15 vuotiaana ja sen puitteissa kiertelin maailmalla monia vuosia. Naimisiin mentyäni ja kahden lapsen syntymän jälkeen muutimme Tornioon, jossa asumme edelleen. Lasten muutettua kotoa perheeseen kuuluu aviomies Jukka ja kuusi koiraa. Asumme kaupungin ulkopuolella omakotitalossa meren äärellä. Koirilla on 2000 neliötä aidattua aluetta, joten tilaa riittää juosta.

Lasten ollessa pieniä otimme lapsille kasvinkumppaniksi vanhaenglanninlammaskoiran, joka oli oiva ratkaisu lasten kannalta. Suru oli valtava, kun koira kuoli 10-vuotiaana. Puffe oli hieno koira, jonka seurassa aloitimme ensimmäiset näyttelymme, minkä seurauksena minua puraisi totaalisesti näyttelykärpänen.

Kennelnimeni on Melusiinan. Nimi juontaa siitä, että Jukalla oli purjevene, jonka nimi oli tuo Melusiina. Hän joutui luopumaan veneestä loukkaannuttuaan autokolarissa aika pahoin, ja niin veneen nimestä haimme kennelnimen. Se tuli käyttöön, kun meille tuli ensimmäinen pinseri Liliefix. (Lili 1992 ). Odotellessa Lilin kasvamista kävimme kasvattajakurssit.

Tällä hetkellä kotona huiskii 7v pinseri Becky (Roman-Alley's Lady of the Lake), 8v coton de tulear Susa (D`clete Erica), 2,5v coton de tulearit Hilla (Coton Cloud's Trisuure) ja Moona (Coton Unique Diamond), vajaa 2v affenpinseri Kiwi (Minros Bric-A-Brac) ja ja 3 kk Hillan tyttö Salsa (Melusiinan Penelope Salsa).

Pinseri Lilistähän se kaikki oikein alkoi. Siinä oli hieno kantakoira, upea pinserin luonne, silti joustava ja sopeutuvainen. Mitä vanhemmaksi se tuli, sitä kärsivällisempi se oli nuorempien kanssa. Se jätti jälkeensä hienoluonteisia pentuja. Lili jätti meidät 14-vuotiaana, suru oli valtava. Jatkoimme Lilin tyttärellä Charlotella, jonka pentueesta jäi kotiin tytär Gabriella (Nappi), josta 2008 tuli Veteraanimaailmanvoittaja. Iso saavutus. Lilin aikaisemmasta pentueesta meni Isojoelle Helena Peltoniemelle narttu Examelia, josta tuli monen maan valio. Helena teki Lillin kanssa hyvää työtä, siitä kiitos.

Lillin peruja on meidän Becky, jolla on ollut 2 pentuetta. Edelleen hyväluontoisia pinsereitä ja mikä parasta, suhteellisen terveitä. Ensimmäinen cotoni tuli 1995, Hauskanhovin Mimosa (Pumpuli). Pentueesta jäi kotiin tyttö Melusiinan Fia Franceska (Fia). Fiian pentueista ei kerinnyt jäädä ketään kotiin, kun koira sairastui. D´elete Ericasta ei ollut jalostuskoiraksi, mutta on edelleen toisten seurana. Cotton Cloud's -kennelistä tuli kotiin nartut Hilla ja Moona, joista Hillalla on toinen pentue, josta kotona kasvua jatkaa Salsa. Moona on astutettu, josta kauniit kiitokset Cotton Cloud'sin kennelin omistajalle Tanja Pekkariselle. Näin tällä hetkellä. Toiveikasta kevättä odotellaan.

Pennun saaminen oikeaan kotiin onkin niitä vaikeimpia tehtäviä. Minulle tärkeimpiä asioita on, että uudessa perheessä ymmärretään, että pentu ei ole lelu, vaan se on elävä olento eikä sitä oteta hetken mielijohteesta, vaan pyritään vastuullisuuteen. Kasvattajan ohjeita kannattaa kuunnella, mutta terveen järjen käyttö ei ole kiellettyä. Se tuottaa iloa, kun löytää perheen, jonka näkee omistautuvan uudelle perheenjäsenelle ja paneutuvan kokonaisvaltaisesti sen hoitamiseen ja muistaa myös pitää kasvattajaan yhteyttä. Se on niitä kasvattajan onnenpäiviä.

Rowan-Alley's kennelin Helena Peltoniemeltä kuulin, että tyttärensä Paula kasvattaa affeneita Minros-nimen alla. Helena kehotti käymään Paulan kotisivuilla katsomassa apinan pentuja. Rakastuin oitis niihin mustiin apinoihin. Sanoin Paulalle, etten kylläkään tiedä mitään apinoista, mutta voisin opetella, jos vaan saisin yhden. Paula lupasi harkita, ja niin meille sitten tuli narttu Minros Bric-A-Brac (Kiwi) vuonna 2007. Ja täytyypä sanoa, etten ole katunut päivääkään, on se niin veikeä otus.

Täytyy edelleenkin tunnustaa, etten vieläkään tiedä apinoista tarpeeksi, mutta yritän ottaa vastaan kaikkea uutta tietoa. Oiskohan ihanne lähinnä sitä, että pysyy rotumääritelmässä, on tervepäinen, ei arka, eikä vihainen. Sopeutuu laumaan, tulee toimeen niin isojen kuin pientenkin kanssa. On suvaitsevainen ja sopeutuvainen. Ennen kaikkea pysyisi terveenä.

Ongelmia ei ole ollut minkäänlaisia. Alusta lähtien on Kiwi sopeutunut tähän koiralaumaan. Cotoni Hillalla oli silloin kuukauden ikäiset pennut, kun Kiwi tuli. Apina söi samasta ruokakupista pentujen kanssa ja kävi Hillan tissillä silloin kun pennutkin. Eikä emo pitänyt pahana, vaikka apina oli vähän erivärinen kuin sen omat pennut. Pinserin kanssa se tulee toimen erinomaisesti. Eikä pidä pahana, kun laumaan tulee muitakin koiria, sillä kasvattaja käy usein kylässä.

Todellinen ilo on siitä, kun koirat pysyvät terveinä ja jaksavat vielä vanhoinakin olla reippaasti mukana perheen arjessa. Siinä välissä pentujen syntymät ja kasvut täysipainoisiksi perheenjäseniksi.

Suru taasen siitä, että koirasi jättää sinut etkä voi sitä asiaa auttaa, sydämessä vain pyyntö eikö voisi olla vielä vuosi tai kaksi. Mutta välillä on aika löysätä irti.

Olen aina toivonut, että kasvattajat tekisivät enemmän yhteistyötä keskenään, koska vain yhteistyöllä voimme viedä eteenpäin näitä hienoja rotujamme. Koiraa karvoihin katsomatta hyvää näyttelykevättä ja kesää kaikille

kennel Melusiinan
Maila Lääkkölä
Ruohokarintie 135, 95470 Tornio
puh. 040 752 1041