Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

After Barnakin, Tiina Ojala

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 4/2004


© Tiina Ojala

after1.jpgKuvassa Tiina, Frederik, "Tikku" ja "Ruusa".

Kuka olet, perheesi?

Tiina Ojala, 30-vuotias kuljetusyrittäjä Jämsästä. Perheeseeni kuuluu mieheni Sami, tuttavien kesken Affe, ja poikamme Frederik. Ja tietenkin koirat. Maalla kun asutaan, kuuluu muonavahvuuteemme myös kissa, Paavo. Lisäksi kotoa löytyy kolme eri kokoista akvaariota kaloineen.

Miten ja milloin aloitit koiraharrastuksen?

Koiria on perheessämme ollut aina vähintään yksi. Vanhemmillani oli kääpiövillakoira jo ennen syntymääni. Sen kuoltua sain ensimmäisen koirani 8-vuotiaana. Se oli chihuahua-uros Fifi, tämän jälkeen meillä oli toinenkin chihuahua, narttu nimeltä Diana. Kun lähdin opiskelemaan, oletimme Dianan olevan niin vanha, ettei sitä kannata enää vieraisiin maisemiin ottaa mukaan, ja hankinkin itselleni faaraokoirauroksen, Barren.

Barren myötä alkoi varsinainen koiraharrastukseni ja syttyi kipinä halustaa perustaa kennel ja alkaa kasvattaa koiria. Kun vuonna 1995 valitettavasti jouduimme luopumaan Barresta ennen aikojaan, päätimme mieheni kanssa hankkia jonkun pienempää rotua olevan koiran, jota kasvattasimme. Päädyimme silloin kahteen parsonrussellinterrieri-narttuun.

Mikä on kennelnimesi ja miten sen keksit?

Kasvatan koiria kennelnimellä After Barnakin. Nimen keksiminen ei ollut ongelma. Olimme rakastaneet Barrea kovasti ja sen oikea nimi oli Barnakin, kaikki kasvattamamme koirat siis kunnioittavat Barrea nimellään "jälkeen Barnakinin".

Mitä koiria sinulla on tällä hetkellä?

Affenpinsereitä on kolme. Fin Mva Davydovin Heavenly Rose "Ruusa", Fin Mva Seibrin Eros Erikoinen "Reino" ja heidän poikansa After Barnakin Armas Aarre "Aarre". Parsonrussellinterriereitä meillä on kuusi Ring Tail Sting "Tikku", Fin Mva Jmv-98 Barsetta Ulyusses "Jekku", Fin Mva After Barnakin Falling Rain "Kirppu", After Barnakin Keep On Truckin "Rekka", After Barnakin LillaRiina "Riina" ja lisäksi äitini luona asuva After Barnakin Queer Quaint "Veera". Pihavahtina meillä on vielä Suomenlapinkoira Terhakin Omelda "Lilli".

Tähänastinen kasvatustyösi?

Kennelnimen sain virallisesti vuonna 1996, ensimmäinen parson-pentue syntyi v. 1997, viimeisin tänä syksynä. Kaikkiaan olen kasvattanut parsoneita 16 pentuetta, useilla eri nartuilla ja useista eri yhdistelmistä. Affeneita olen kasvattanut vasta yhden pentueen (s. 11.3.2004), josta kotiin jäi Aarre.

Kenelle myyt pennun?

Sehän se vaikeaa onkin!

Parhaani mukaan yritän kuitenkin löytää mahdollisimman hyvät ja rakastavat kodit kasvateilleni. Yleensä ennen myyntipäätöstä tahdon tutustua ihmisiin mahdollisimman hyvin, mieluiten tapaamalla henkilökohtaisesti. Toivon aina ostajaehdokkaiden käyvän meillä kotona tutustumassa koiriimme koko perheen voimalla. Tällöin näkee myös sen, kuinka perheen mahdolliset lapset suhtautuvat koiriin ja miksei aikuisetkin, koska mielestäni koiran pitäisi olla koko perheen projekti, eikä vain esim. yhden jäsenen innostuksen kohde. Odotan ostajilta innon lisäksi roppakaupalla "vanhaa kunnon maalaisjärkeä". Aktiivisuus on myös toivottavaa ja kokemus tai ainakin tiedon hankkiminen ennalta on aina plussaa.

Lisäksi pyrin aina löytämään pentueesta jokaiselle sopivimman pennun, perheen toiveiden ja mahdollisten harrastus haaveiden ym. mukaisesti.

Miksi valitsit affenpinserin?

Vai valitsiko se minut?

Ensimmäinen asia, johon apinassa kiinnitin huomioni, oli tietenkin ulkonäkö. 1990-luvun puolivälissä törmäsin rotuun ensimmäisen kerran ja aloin etsiä siitä tietoa ja sulatella ajatusta omasta apinasta. Vähän niin kuin parsonkin, apina on tiivistetty iso koira suurella sydämellä, siinä oli kaikki, mitä perheemme koiralta odottaa. Luonne on iloinen ja terhakka, lisäksi ainakin meidän koirissa on klovnimaisia ominaisuuksia, kun ne toheltavat tapahtumasta toiseen. Eikä niitä pelota mikään, ainakaan kovin pitkään, uteliaisuus voittaa aina.

Millainen on ihanneapinapinserisi?

Itse arvostan pitkälle ulkonäköä, koska olen intohimoinen näyttelyissä kävijä. Terveyttä tietenkään ei saa unohtaa. Ihannekoirani on yönmusta, tiivis neliömäinen pakkaus, jonka toisessa päässä häntä heiluu lakkaamatta. Se on rohkea ja utelias, aina valmiina lähtemään mukaani minne vaan.

Ongelmia affenpinserin kanssa?

Pieni populaatio, mikä on mielestäni seurausta koiran tuntemattomuudesta. Affen on löytänyt tiensä niin harvojen ihmisten sydämiin, että pentujen menekki on hyvin vähäistä. Näin ollen pentueita ei synny useita vuodessa, eikä koiria tuoda ulkomaita paljonkaan. Näin vähällä kokemuksella en sairauksiin tai muihin vikoihin osaa ottaa kantaa.

Koiran kasvatuksen ilot ja surut?

Tietysti pentueiden syntymät ja kasvattien menestys niin käyttö- kuin näyttelypuolellakin tuottaa aina iloa kasvattajalle. On aina mukava tavata ihminen, joka on tyytyväinen ja tykästynyt minulta ostamaansa koiraan. Onpa välillä käynyt niinkin iloisesti, että joku on halunnut oikein toisenkin minun kasvattamani koiran.

Surua tuottaa, kun myy kaikesta yrittämisestä huolimatta pennun "väärään" kotiin ja siitä seuraa ongelmia. Onneksi kaikki tähän asti kasvattamani koirat ovat olleet terveitä. Joskus on syntynyt joku kives- tai purentavikainen, mutta se ei onneksi huononna koiran elämän laatua.

Muistorikkain näyttelyreissusi?

Muistoja on vuosien mittaan kertynyt paljon. MV-näyttely Helsingissä 1998. Näyttelyt, joissa on menestynyt hienosti, esim. yltäminen BIS-2 kasvattajksi. Erikoisnäyttelyissä pärjäämien on aina upeaa... Viimeisin mukava muisto on tämän syksyn Eckerö, kun mieheni kansssa pakkasimme viisi koiraa mukaan ja matkustimme laivalla Ahvenanmaalle ja takaisin. Kun vielä tuomisina oli 1 ROP, 2 VSP:tä, 1 ROP-pentu ja PU2, ei reissu ollut kiireestä huolimatta hullumpi. Ja pääsimmepä melkein kahden laivalle, mikä on meille harvinaista herkkua.

Haluatko kertoa vielä jotain lukijoillemme?

Toivotan vaan Lämmintä syksyä, Pakkasen nipistelemää talvea ja Iloista Jouluakin. Yrittäkäämme yhdessä tehdä parhaamme rotujemme hyväksi ja nostaa affenpinserikin näkyvälle paikalle koiramaailmassa.

Tiina Ojala
Kennel After Barnakin
Arontie 30
42100 Jämsä
0400 713 944
Kotisivu