Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 3/2020

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 24.7.2020

Aineisto palstanpitäjille 24.7.2020

Aineisto päätoimittajalle 31.7.2020

Lehti ilmestyy vkolla 38.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Katarina Virkkala

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 4/2006


© Katarina Virkkala

virkkala.jpgMilloin agility-kärpänen puri?

Tutustuin agilityyn joskus 1980-luvun loppupuolella. Aluksi seisoin kentän reunalla, koska oma koira oli niin vanha, ettei sillä voinut agilitya aloittaa. Kateellisena hauskan näköisestä harrastuksesta "jouduin" hankkimaan itselleni belgianpaimenkoira tervueren narttu Pyryn.

Milloin ja miksi päätit, että sinusta tulee agilitytuomari?

Tuomariura hahmottui joskus 1990-luvun puolen välin paikkeilla. Laji oli jo silloin kovassa nousussa, ja tuomaripulakin vaivasi, joten tuntui siltä, että haluan olla mukana kehittämässä lajia ja tuomarin ominaisuudessa siihen olisi hyvät mahdollisuudet.

Mitä tuomarikoulutusta olet saanut?

Minä olenkin niitä harvoja tuomareita, jotka ovat saaneet oikein tehokoulutuksen. Siis olen käynyt kaksikin tuomarikurssia. Ensimmäisellä kurssilla en ollut vielä tarpeeksi kypsä tehtävään, joten en läpäissyt sitä. Siispä kovapäisenä päätin ryhdistäytyä ja mennä seuraavalle mahdolliselle kurssille, joka järjestetään, ja suoriutua siitä kunnialla läpi. Tuomarikortin sainkin kouraani joskus 1998 tietämillä.

Mikä tuomarin työssä on haastavinta?

Tuomarin työssä on haastavinta pysyä mukana hurjassa kehityksessä ja olla osaltaan edistämässä sitä. On mielenkiintoista yrittää tehdä ratoja, jotka ovat sopivan haastavia kisaajille ja tuovat heille uutta ajattelemisen aihetta harjoitteluun. On mukava, kun onnistuu tekemään radan, jossa kisaparit pystyvät näyttämään omat taitonsa ja jolla voi palkinnoille sijoittua hyvinkin erilaisten ohjaustyylien edustajat.

Millaista kisaa on kiva/mukava tuomaroida?

Mukava kisa järjestelyiden puolesta on sellainen, jossa aikataulu on onnistuttu laatimaan sopivaksi, esteet ja kisa-alusta ovat turvalliset sekä järjestävässä yhdistyksessä vallitsee hyvä yhteishenki. Itse arvostelua ajateltaessa on mukavaa, jos ratahenkilöt ja sihteerit toimivat siten, että seuraava pari saadaan nopeasti radalle. Silloin tuomaroinnissa pysyy hyvä rytmi ja kisat rullaavat hyvin. Jos järjestelyt tökkivät ja seuraavaa koiraa joutuu odottelemaan lähtöviivalle, saattaa väsymys iskeä helpommin ja hyvä arvostelurytmi kadota, vaikka kisa ei olisi kovin iso.

Kumpia tuomaroit mielummin, aloittelevia vai jo kauan kisanneita? Miksi? Millainen on mielestäsi suomalaisten agilitykoirien taso ulkolaisiin verrattuna?

Vaikea vastata, kumpia tuomaroin mieluummin. Molemmissa on omat hyvä ja huonot puolensa. Aloittelevien kisoissa kaikenlaiset hauskat ja vähemmän hauskat tilanteet ovat mahdollisia. Niitä arvostellessa voi useammin nähdä osaamisen ja oivaltamisen iloa. Kauemmin kisanneet saattavat joskus olla liikkeellä liian ryppyotsaisesti, vaikka kilpailuissa saa olla tosissaan tekemässä suoritusta. Joskus jos on suunnitellut tietynlaisen radan, suoritukset muistuttavat toinen toisiaan ja voivat tuntua jopa yksitoikkoisilta. Silloin tietenkin saa katsoa peiliin ja syyttää vain itseään mielikuvituksettoman radan suunnittelusta. Kauemmin kilpailleita arvostellessa näkee kuitenkin agilitya parhaimmillaan ja voi nauttia uskomattoman taiturimaisista suorituksia.

Kävin juuri katsomassa Sveitsissä MM-kisoja, ja on helppo sanoa, että Suomessa on agilityn taso maailman huippua. Ei tarvitse hävetä sanoa olevansa suomalainen agilityharrastaja.

Kuka on/oli tuomariihanteesi? Miksi?

Yksittäistä tuomaria on vaikea nimetä, mutta kyllä näitä aikojen alusta saakka toimineita tuomareita voi ihailla. Heidän ansiostaan Suomessa on agility saavuttanut näin korkean tason. He ovat jaksaneet kouluttaa ja arvostella kaikki nämä vuodet tuoden aina jotakin uutta ideaa lajiin.

Mitä kisaa haluaisit tuomaroida? Miksi?

Suuri kunnia olisi arvostella mitä tahansa agilityn arvokilpailua.

Mitä koiria sinulla on? Kisaatko omien koiriesi kanssa? Seura jossa harjoittelet/ ketä edustat?

Meidän perheessä on shetlanninlammaskoira, joita olemme myös kasvattaneet, belgianpaimenkoira tervueren ja bordercollie. Olen aloittanut kisaurani tervun kanssa ja eniten startteja on takana sheltti Nasun kanssa, joka piakkoin täyttää 12 v. Nyt on aluillaan kisaura tervu Helmin kanssa. Helmin kanssa on keräilty niitä hyllyjä, joille kaikki myöhemmin tulevat palkinnot voi laittaa esille.

Edustan Keski-Pohjanmaan Koirakiltaa, joka on Kokkolalainen kaikkien lajien yhdistys.

Mikä sinusta tärkeintä agilityssä?

Agilityssa on tärkeintä saumaton yhteistyö koiran ja ohjaajan välillä. Tämä saavutetaan vain oikeudenmukaisella ja reilulla yhteistyöllä koiran kanssa.