Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2020

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 17.4.2020

Aineisto palstanpitäjille 17.4.2020

Aineisto päätoimittajalle 24.4.2020

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Anne Savioja

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 1/2001


rauma00.jpgKuvassa Anne Savioja ja hänen kääpiöpinserinsä Nasu kesällä 2000 Rauman kisoissa. Kuva © Johanna Komulainen.

Milloin agility-kärpänen puri?

Noin 12-13 vuotta sitten, kun ystäväni kanssa lähdin katsomaan Kirkkonummen kennelkerhon harjoituksia. Käppänä Pipsa suoriutui kaikista esteistä heti ensimmäisellä kokeilukerralla, joten sillä tiellä olen edelleen.

Milloin päätit, että sinusta tulee agility-tuomari?

Vuonna 1995, kun ajauduin tuomaroimaan paljon epävirallisia kilpailuita. Olin kouluttanut ja järjestellyt kisoja jo niin monta vuotta, että kaipasin uusia ulottuvuuksia lajin harrastamiseen. Meriittini eivät olleet kennelpiirillemme riittävät (lue: jäin miespuolisten kurssille pyrkijöiden jalkoihin), jotta olisin mahtunut SKL:n vuoden 1995 tuomarikurssille, joten hautasin ajatuksen vähäksi aikaa.

Mitä tuomarikoulutusta olet saanut?

Peter Lewis ja John Gilbert tulivat Kannonkoskelle kesällä 1995 ja vetivät coach- ja judge-seminaarit. Osallistuin judge-seminaariin ja läpäisin sen. SKL järjesti sitten oman, virallisen agilitytuomarikurssinsa helmikuussa 1997. Kävin sen ja tuomarikortin sain käteeni joulukuussa 1997. Ylituomarikortin sain syksyllä 2000.

Mikä tuomarin työssä on haastavinta?

Karvissyndrooman omaavana voisin sanoa, että haastavinta on ehtiä ajoissa kisapaikalle. Olen allerginen aamuille! Haastavin työ melkeinpä tehdään kilpailuradan ulkopuolella: ratojen suunnittelu on yhtä tärkeää kuin itse kenttätyö. Pitäisi aina löytää uusia ideoita ja kuvioita, ettei toistaisi itseään liikaa ja jämähtäisi paikoilleen. Ratakuvioiden "arvoitukset" pitää myös osata selvittää jälkeenpäin ja pystyä esim. koulutuksissa esittämään ratkaisut ongelmia tuottaneiden kohtien suorittamiseen.

Millaista kisaa on kiva tuomaroida?

Kaikki kisat ovat jees, eihän tätä hommaa muuten jaksaisi. Hyvät järjestelyt ovat kivan kisan a ja o. Ehkäpä hyväalustainen hiekkakenttä maaseutumaisemassa tuulettomana ja pilvipoutaisena kesäpäivänä, lämpötila +23 astetta, osallistujia noin sata, jotka kaikki saavat tuloksen... Rankkasade ja mutainen kenttä kyllä hiukan vähentävät lajin viehätystä juuri sillä hetkellä...ja takkuilevat järjestelyt...

Kumpia tuomaroit mielummin, aloittelevia vai jo kauan kisanneita? Miksi?

Kummassakin on oma viehätyksensä. Mahdotonta vastata. Aloittelevan kilpailijan onnistunut suoritus sykähdyttää, mutta kyllä kolmasluokankin huippukoiran täydellinen rata saa joskus tipan silmään. Ja aina ottaa koville, jos suht hyvä suoritus päättyy hylkäykseen.

Kuka on tuomari-ihanteesi? Miksi?

Agilityn grand old man, John Gilbert. Arvokas, ystävällinen, määrätietoinen, asiantunteva, ja varmastikin kaiken kokenut koiraihminen, joka ottaa työnsä aina vakavasti, vaikkakin jatkuvasti pilke silmäkulmassa.

Mitä kisaa haluaisit tuomaroida? Miksi? (esim. MM)

Kaikki käy, möllikisoista vaikkapa MM:iin. Jokaiseen kisaan täytyy paneutua täysillä, pannen parhaansa likoon, ja jokaisesta kisasta oppii jotain.

Kisaatko omien koiriesi kanssa?

Aloitin kääpiösnautseri Pipsan kanssa kisaamisen muistaakseni 1989, viimeinen virallinen kisamme oli 98 Mikkelissä, jolloin koira oli 12-vuotias. Tänä vuonna se viettää 15-vuotissynttäreitään. Puolisiskonsa Viinun kanssa kilpailin siinä ohessa aina vuoteen 2000 saakka, jolloin se 9-vuotiaana menehtyi yllättävään sairauteen. Kääpiöpinserini Nasu täytti juuri viisi vuotta ja kisaa kolmosluokassa, ja uraansa aloitteleva Pelle-bostoninterrieri on käynyt kuittaamassa yhden KUMAN ja kuusi HYLlyä. Kokemusta maksikoiristakin on: suursnautserini Jodin kanssa saatiin aikoinaan agi-ura hyvään vauhtiin, mutta sitten Jodi siirtyi ex-mieheni, Keken ohjattavaksi.

Mikä sinusta on tärkeintä agilityssa?

Toimia koiran ehdoilla ja asettaa tavoitteet kohtuullisiksi. Yhteistyö ja suvaitsevaisuus kilpa- ym. kumppanien kanssa auttaa pitämään otsan sileänä, mikä on tärkeätä, mikäli aikoo pysyä kelkassa mukana.