Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2020

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 17.4.2020

Aineisto palstanpitäjille 17.4.2020

Aineisto päätoimittajalle 24.4.2020

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Minna Räsänen

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 4/2003


rasanen.jpgMinna Räsäsen oma seura on Pohjois-Karjalan Seurakoirat PoKS ry. Tässä Minna kisaa bordercolliensa Joukon kanssa. Kuva Heta Ahtiainen.

Milloin agility-kärpänen puri?

Ensimmäisen koirani Jessen saapuessa 6 kk vanhana taloon olin suuntautumassa erittäin vahvasti pk-puolelle enkä ollut ikinä kuullut agilitysta. Jessen ollessa 10 kk päädyimme Kantasen Leenan opastuksella agilityn alkeiskurssille Lappeenrannan raviradan tuntumaan. Kisavietti iski ensimmäisen kerran Taavetissa pidetyssä möllikisassa, jonka jälkeen agility on vienyt koko käden ja vähän enemmänkin.

Milloin ja miksi päätit, että sinusta tulee agilitytuomari?

Kennelpiirin sihteeriltä tuli tieto järjestettävästä agilitytuomarikurssista ja siitä se ajatus lähti. Pohjois-Karjalan kennelpiirissä ei ollut entuudestaan yhtään agilitytuomaria ja Väyrysen Minnan kanssa aloimme tuumailla, että mitäs, jos... Ja niin sitä tuli laitettua pyörät pyörimään ja tässä sitä sitten ollaan. 3. Mitä tuomarikoulutusta olet saanut?

Tuomariksi pyrkivänhän tulee olla itse kilpaillut, toiminut kouluttajana sekä kisoissa ylitoimitsijana. Koulutusohjaajakurssi oli suoritettu jo aikaisemmin Lappeenrannassa, joten koetoimitsijakurssin ja harjoittelujen jälkeen ehdin toimia yhdessä kisassa koetoimitsijana. Lisäksi piti vielä käydä ylituomarikurssi, joka on eri lajeille yhteinen, ennen agilitytuomarikurssille anomista. Agilitytuomarikurssin jälkeen tein tarvittavat harjoittelut muiden tuomareiden valvonnan alla ja lopulta Kennelliitto vahvisti tuomarioikeuteni.

Mikä tuomarin työssä on haastavinta?

Sopivien, haastavien ja erilaisten ratojen suunnittelu. Väliin kisoissa huomaa, että jokin vaikeaksi suunniteltu kohta onkin helppo ja joku toinen kohta voikin sitten yllättäen olla vaikea esim. esteiden erilaisista mitoista johtuen. Tietysti pitkät päivät matkustamisineen pitkän työviikon jälkeen ovat omalla tavallaan rasittavia, mutta on mukava seurata kuinka koirakot suoriutuvat radoista sekä nähdä erirotuisia koiria ohjaajineen radalla.

Millaista kisaa on kiva tuomaroida?

Jännittävää ja vauhdikasta: koirakot selviävät kiperistä paikoista, tykittävät vauhdilla tilaisuuden tullen ja maalissa juhlitaan tuloksesta riippumatta. Liika totisuus pois, iloa ja iloittelua radalle. Nykyään kisoissa kaikilla tuntuu olevan niin kamala kiire, että unohdetaan toisten kannustaminen ja muiden suoritusten seuraaminen.

Kumpia tuomaroit mieluummin, aloittelevia vai jo kauan kisanneita? Miksi? Millainen on mielestäsi suomalaisten agilitykoirien taso ulkolaisiin verrattuna?

Aloittelevissa ja kauan kisanneissa on omat hyvät puolensa. Kauan kisanneet eivät ole radalla yhtä yllätyksellisiä tai arvaamattomia kuin aloittelevat, joiden kanssa väliin saa todella pohtia, mitä ihmettä he tekivät, ja päätös pitää tehdä hetkessä. Toisaalta aloittelevien ilo onnistumisesta on yksi tuomaroinin hyvistä puolista. Viime vuosien tulosten perusteella hyvillä mielin sanoa, että suomalaisissa agilitykoirissa on mestareita MM-tasolle asti. Tulee kuitenkin muistaa, että kaikki eivät tässä lajissa MM-tasolle asti halaja taikka kykene ja myös heillä on yhtäläinen oikeus harrastaa ja nauttia agilitysta.

Kuka on tuomari ihanteesi? Miksi?

Minulla ei ole oikeastaan tuomari-ihannetta, vaan monilta olen saanut vaikutteita, toisilta enemmän, toisilta vähemmän. Ritva Herrala on varmaan yksi, joka on vaikuttanut enemmän, koska hän oli yksi tuomarikurssin vetäjistä ja hänelle tein myös harjoitteluja. Kilpailijanakin pidän hänen radoistaan vaikka joskus niiltäkin tulee hyllyjä haettua.

Mitä kisaa haluaisit tuomaroida? Miksi?

Oikeastaan ei ole sellaista kisaa, jonka välttämättä haluaisin tuomaroida. Jokainen kisa on toisaalta yhtä tärkeä, ja siinä vaiheessa, kun koirakko asettuu lähtöviivalle, vain alkavalla suorituksella on merkitystä, puhutaan sitten pienistä kisoista tai isommista mestaruuksista.

Mitä koiria sinulla on? Kisaatko omien koiriesi kanssa?

Jessen (8 v. bordercollie) kanssa on kisattu siitä asti, kun ikää tuli tarpeeksi osallistua virallisiin kilpailuihin, ja 3-luokassa kisataan vaihtelevalla menestyksellä. Tänä vuonna voitettiin piirinmestaruus. Joukon ( 2 v. bordercollie) kanssa kisaaminen aloitettiin äitienpäivänä Jyväskylässä 0-voitolla, mutta sen jälkeen on virheitä tullut yksi tai useampia, mutta keväällä Joukon palatessa Skotlannista (on siellä tällä hetkellä näyttely-ja jalostuslainassa) jatketaan agilitytreenejä. Lisäksi minulla on kasvattajalta Skotlantiin muuttoa varten kasvamassa Junnu 5 kk.

Mikä sinusta tärkeintä agilityssä?

Se, että ohjaajalla ja etenkin koiralla on hauskaa ja molemmat nauttivat lajista. Väliin alku voi olla hankalaa tai joku asia muuttua ongelmaksi jossain välissä, mutta ajalla ja kärsivällisyydellä kaikesta selvitään. Taukojen ja kohtuuden muistaminen on ohjaajan vastuulla sillä kyllä ne opitut taidot pysyvät tallella ja muistuvat nopeasti mieleen tauonkin jälkeen. Antakaa koirille aikaa kehittyä rauhassa ja edetkää pienin askelin aluksi sillä siten varmistetaan monet yhteiset harrastusvuodet.