Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 3/2020

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 24.7.2020

Aineisto palstanpitäjille 24.7.2020

Aineisto päätoimittajalle 31.7.2020

Lehti ilmestyy vkolla 38.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Leena Rantamäki-Lahtinen

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/2003


leena1.jpgKuva © Johanna Komulainen, kuvattu HAU:n vappukisoissa 1.5.2003

Milloin agility-kärpänen puri?

Ensimmäisen kerran tutustuin lajiin vuonna 1992 Hämeenlinnassa. Kun muutin uudelleen Helsinkiin, seurasi lajin suhteen pieni tauko mm. koiran mammaloman vuoksi. Aloitin lajin uudelleen alkeiskurssilla 1995 ja ensimmäisen kerran virallisissa kisoissa starttasin syksyllä 1996.

Milloin ja miksi päätit, että sinusta tulee agility-tuomari?

Tuomarin tehtävät kiinnostivat, koska ne toivat harrastamiseeni uusia, mielenkiintoisia haasteita. Omalla kohdallani tuomariksi päätyminen oli osa pidempää prosessia. Kun olin toiminut jo muutamia vuosia koetoimitsijana erinäisissä kisoissa, tuomarin tehtävät alkoivat kiinnostaa. Lisäkipinää sain epävirallisten kisojen arvostelusta, joita tein jonkin verran ennen koulutukseen hakeutumista.

Mitä tuomarikoulutusta olet saanut?

Pätevöidyin agility-ylituomariksi viime syksynä, koulutukseen kuului kaikille koelajeille yhteinen ylituomari I-kurssi ja oman koelajin erikoistumiskurssi eli agility-ylituomarikurssi.

Mikä tuomarin työssä on haastavinta?

On erittäin vaikeaa nimetä yhtä tiettyä osa-aluetta. Sekä ratasuunnittelu että kisan arvostelu ovat samalla sekä haastavia että erittäin mielenkiintoisia tehtäviä.

Millaista kisaa on kiva tuomaroida?

Kisan koolla ei ole väliä. Mukavinta on arvostella järjestelyiltään hyvin mietittyä kisaa, jossa on sekä toimitsijoilla että kilpailijoilla on hyvä ja rento fiilis.

Kumpia tuomaroit mielummin, aloittelevia vai jo kauan kisanneita? Miksi? Millainen on mielestäsi suomalaisten agilitykoirien taso ulkolaisiin verrattuna?

Sekä aloittelevissa, että pidempään harrasteissa on omat hyvät puolensa, joten en preferoi kumpaakaan. Kisa-uraansa aloittelevilla näkee ehkä useammin todellista onnistumisen iloa, kun ensimmäinen nolla tai hyväksytty suoritus tulee radalta.

Ainakin MM-tasolla suomalaisten koirien ja ohjaajien taso on hyvä ja kärki leveä. Maamme rikkautena verrattuna moniin muihin maihin on laaja rotukirjo.

Kuka on tuomari-ihanteesi? Miksi?

Vaikea nimetä suoraan ketään yksittäistä tuomaria, mielestäni kaikki suomalaiset tuomarit tekevät erittäin hyvää työtä. Eniten omaan uraani ehkä ovat vaikuttaneet Anne Savioja ja Mia Laamanen, joiden kanssa olen toiminut useita vuosia Helsingin Seudun kennelpiirin Agilityjaostossa.

Mitä kisaa haluaisit tuomaroida? Miksi?

Olisi hauskaa joskus päästä tuomaroimaan agilityn kotimaahan Englantiin. Arvosteleminen siellä olisi mielenkiintoista, koska mm. esteet eroavat osaksi ja kilpailukulttuuri eroaa suomalaisesta.

Mitä koiria sinulla on? Kisaatko omien koiriesi kanssa?

Tällä hetkellä kotona on kolme cockerspanielia, joista kaksi on jo reilusti veteraani-ikäisiä. Kaikkien kanssa on kisattu, tällä hetkellä kisaan Maisa-cockerin kanssa I-luokassa, muut ovat jo jäämässä/jääneet eläkkeelle kisauralta.

Mikä sinusta tärkeintä agilityssä?

Tärkeintä on koiran ja ohjaajan yhdessä tekeminen. Kaikilla tasoilla alkeiskurssin ensimmäiseltä tunnilta maajoukkueeseen agilityn tulisi olla hauskaa ja haasteellistakin yhdessäoloa koiran kanssa.