Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2020

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 17.4.2020

Aineisto palstanpitäjille 17.4.2020

Aineisto päätoimittajalle 24.4.2020

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Johanna Nyberg

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/2005

© Johanna Nyberg


nyberg.jpgKuvassa Johanna koiriensa kanssa. Hänen oma seuransa on tamperelainen Tampereen Seudun Koirakerho ry.

Milloin agility-kärpänen puri?

Agilitykärpänen puri vuonna 1991-1992, jolloin opiskelin Korpilahdella. Muutin keväällä 1992 Tampereelle ja silloin kaivoin käsiini heti paikallisen yhdistyksen yhteystiedot ja pääsin alkeiskurssille. Kävin aluksi sekä Hämeen Spanielikerhon sekä Tampereen Seudun Koirakerhon harjoituksissa. Kisaamisen aloitimme 1993, kun olin katsomassa agilitykisoja, ja totesin, että omakin koirani osaa ihan samalla tavalla kuin ne ykkösen koirat, jotka silloin kisasivat.

Milloin ja miksi päätit, että sinusta tulee agility-tuomari?

Tuolloin 1992 otin yhteyttä Marjaana Linnainmaa-Syrjäseen, ja vuonna 1998 Marjaana kysyi ensimmäisen kerran, olisinko kiinnostunut lähtemään tuomarikoulutukseen. Silloin Tampereen lähistöllä ei ollut yhtäkään tuomaria. Tuolloin en päässyt läpi ja vannoin, ettei koskaan enää, mutta vuonna 2002 oli jo sen verran sisuuntunut ja tiesi mitä odottaa, joten toisella yrittämällä sitten onnistui. Agilitytuomarin ura on harrastuksessa kehittymistä, sitä se minulle on merkinnyt.

Mitä tuomarikoulutusta olet saanut?

Olen siis käynyt nuo kaksi tuomarikurssia ja vuosittain noilla koulutuspäivillä, muuta koulutusta ei ole hankittu virallisesti tuomarikoulutuksena.

Mikä tuomarin työssä on haastavinta?

Haastavinta on löytää ja tehdä ratoja, jotka oikeasti kehittävät suomalaista agilitya paremmaksi ja takaisivat suomalaisen agilityn huippuaseman. Eli tehdä ratoja, jotka avaisivat kilpailijoille uusia ajatuksia ja kehittämispaikkoja. Haasteellista on myöskin osata olla tasapuolinen kaikille koirakoille, joskus tulee tilanteita, joissa tuota miettii.

Millaista kisaa on kiva/mukava tuomaroida?

Sellaista, jossa ensinnäkin kaikki toimii hienosti ja mukavasti, mutta omaa selkäydintä menee aina silloin väreitä, kun näkee parin, joka todella yrittää kaikkensa suoritukseen ja loppusuoralla sitä elää parin mukana ja toivoo, että menee hyvin loppuun asti. Tai sitten harmittaa oikeasti, kun tulee tosihienosta yrityksestä sitten joku rima alas tai joku tyhmä virhe, jota tietää ohjaajan katuvan ihan varmasti, mutta joita tulee jokaisen kohdalle. Agilityn hienous on mielestäni vähän niissä "riskien ottamisessa", tuomarina ilahduttaa, kun joku tekee tosihienon pujottelun aloituksen tai näyttää jotain todella hienoa kuviota, jota ollaan selkeästi harjoiteltu ja ne vielä onnistuvat.

Kumpia tuomaroit mielummin, aloittelevia vai jo kauan kisanneita? Miksi? Millainen on mielestäsi suomalaisten agilitykoirien taso ulkolaisiin verrattuna?

Sekä aloittelevissa että kauan kisanneissa on omat haasteensa. Kauan kisanneiden kohdalla tulee juuri se haasteellisuus, josta on tuolla aikaisemmassa vastauksessa, mutta aloittelevien kohdalla on tarjota toisaalta pareille onnistumisen hetkiä ja haasteita, sopivassa suhteessa, jotta he jaksavat jatkaa harrastustaan eteenpäin. Mikä tuo tasapaino sitten on, se on se haaste kulloinkin. Suomalaisten taso ohjaajina on mielettömän korkea mielestäni, koirien taso voisi olla ehkä vähän korkeampikin, mutta koko ajan löytyy enemmän ja enemmän niitä superhuippuja, joten koirienkin taso nousee koko ajan kohti kärkeä.

Kuka on/oli tuomari-ihanteesi? Miksi?

Kyllä ne ovat ihan nuo varhaisimmat tuomarit, niin Suomessa kuin ulkomailla, jotka ovat jaksaneet kohta vuosikymmeniä viedä agilitya eteenpäin.

Mitä kisaa haluaisit tuomaroida? Miksi?

Olisi kiva päästä vierailulle ulkomaille, ehkä avartaisi näkemystä eri maiden järjestämistavoista ja antaisi näkökulmaa suomalaisiin kisajärjestelyihin.

Mitä koiria sinulla on? Kisaatko omien koiriesi kanssa?

Itselläni on 4 cockerspanielia, joista yksi on jo eläkkeellä. Olen lisäksi kisannut amerikancockereilla ja harjoitellut yhdellä belgianpaimenkoiralla. Kisaan omilla, kaksi on 3-luokassa ja yksi minikoira nyt 2-luokassa. Yksi koiristani on agilityvalio, rotunsa kolmas sellainen.

Mikä sinusta tärkeintä agilityssä?

Tärkeintä agilityssa on löytää se maaginen tasapaino koulutuksen, hauskanpidon, urheilun ja keskittymisen välille, jotta sekä koira että ohjaaja jaksavat ja voivat hyvin niin fyysisesti kuin psyykkisesti ja nauttivat kaikesta tekemisestään. Ei otsa rypyssä, muttei ihan löysin ranteinkaan, kaikki se näkyy aina kisasuorituksessa.