Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2020

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 17.4.2020

Aineisto palstanpitäjille 17.4.2020

Aineisto päätoimittajalle 24.4.2020

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Marja Lahikainen

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 4/2004


© Marja Lahikainen

marja2.jpgNimi: Marja Lahikainen
Seura jossa harjoittelet/ ketä edustat: Mikkelin Agilityharrastajat ry (MAH)

Milloin agility-kärpänen puri?

Vuonna 1992 otimme mieheni Pasin kanssa ensimmäisen groenendaelimme Wandan (Midnattens Karisma), jonka kanssa menimme samana kesänä agilitytreeneihin. Aloitin harrastuksen katsojana kentän reunalla, siirryin pari vuotta myöhemmin itse ohjaamaan koiraa ja kisakärpänen puraisi saman tien. Sen jälkeen ei ole tarvinnut miettiä, mitä viikonloppuisin tekee.

Milloin ja miksi päätit, että sinusta tulee agilitytuomari?

Ajatus oli muhinut mielessäni jo jonkun aikaa, ja kun näin ilmoituksen v.2002 tuomarikurssista, päätin kokeilla, pääsenkö mukaan. Olin kisannut jo usean vuoden ajan ja halusin päästä katsomaan lajia myös tuomarin näkökulmasta.

Mitä tuomarikoulutusta olet saanut?

Olen käynyt SKL:n ylituomari 1- ja agility-ylituomarikurssin. Tampereella käymäni ykkösosa oli yleinen osuus, ja varsinainen näytön paikka oli sitten Ritva Herralan, Hannele Lummerannan ja Pertti Siimeksen vetämä kakkososuus. Neljä päivää Turussa olivat monella tavoin ikimuistoiset. Tämän jälkeen tein harjoitusarvostelut, joista varmasti opin eniten. Harjoittelin Risse Koposen, Tuomo Pajarin, Anne Saviojan ja Pertti Siimeksen valvonnassa - heiltä sain monta kullanarvoista neuvoa käytännön tuomarityöhön.

Mikä tuomarin työssä on haastavinta?

Ratojen suunnittelu ja ihanneaikojen määrittäminen ovat aina haastavia, samoin erilaisten ihmisten kohtaaminen kisatilanteissa. Negatiivista palautettakin tulee välillä ja sitäkin on opittava selviytymään.

Millaista kisaa on kiva/mukava tuomaroida?

Sellaista, missä on mukava tunnelma ja kaikki sujuu hyvin - on tärkeää, että yhteistyö toimitsijoiden kanssa onnistuu, varsinkin ratamestari ja tuomarinsihteeri ovat avainasemassa. Toki on mukavaa, jos kisaajat tekevät paljon hyviä suorituksia ja itsekin toteaa onnistuneensa ratojen suunnittelussa.

Kumpia tuomaroit mielummin, aloittelevia vai jo kauan kisanneita? Miksi? Millainen on mielestäsi suomalaisten agilitykoirien taso ulkolaisiin verrattuna?

Heititpä vaikeat kysymykset... Molemmissa on omat haasteensa. Aloittelevien kanssa kisatilanne on usein jotenkin leppoisampi, mutta radalla voi sitten tapahtua ihan odottamattomia juttuja. Joskus tuomarilta vaaditaan melkoista reagointikykyä, vaikka sitä uskoo osaavansa säännöt unissaankin. Kokeneiden suhteen jo radan suunnittelu asettaa melkoiset haasteet - jokaiselle radalle haluaisi keksiä jotain uutta, ja se on aika mahdoton tehtävä. Ulkolaisten ja kotimaisten tasoerosta on vaikea tehdä johtopäätöksiä pelkkien arvokisatulosten perusteella. MM-kisoissa nähdään eri maiden huiput, ja muualla minien ja medien taso on noussut huimasti. Maxithan ovat olleet kautta linjan kovia aina. Ei voida sanoa, että suomalaisten taso olisi laskenut - päinvastoin, mutta koska muutkin ovat nostaneet omaa tasoaan, on MM-kisoissa pärjääminen entistäkin vaikeampaa. Suomalaiset ovat teknisesti taitavia ohjaajia, mutta koirien vauhtiin meidän pitää panostaa. Viime vuonna olin Belgiassa belgien MM-kisoissa ja siellä näin, miten huimaa vauhtia keski-eurooppalaiset koirat kulkivat radalla. Tavallisissa kisoissa en ole koskaan itse ulkomailla kisannut ja olettaisin, että sielläkin nähdään monenlaista menijää niin kuin meilläkin. Kärkikoirien taso kovenee kuitenkin koko ajan.

Kuka on/oli tuomari-ihanteesi? Miksi?

Jos joku pitää nimetä, niin edesmennyt Mikko Lehtinen. Hän oli helposti lähestyttävä ihminen. Kävin aikanaan Mikon vetämän toimitsijakurssin ja luennoimisen sijaan kävimme mainioita keskusteluita lajin kehittämisestä ja sääntötulkinnoista. Ei siellä kurssilla opittu pöytäkirjoja täyttämään, mutta sitäkin enemmän muuta asiaa.

Mitä kisaa haluaisit tuomaroida? Miksi?

Agirotuun olisi taas joskus kiva päästä. Olin aikanaan Mikkelissä ja Lappeenrannassa tuomaroimassa Agirodun epävirallisia kisoja ja odottelen, josko joku vielä kutsuisi mukaan ;o)

Mitä koiria sinulla on? Kisaatko omien koiriesi kanssa?

Meillä on kolme groenendaelia: 12-vuotias Wanda, 7-vuotias Zippo (Dark Joy Mannish) ja 2-vuotias Wokki (Valkohampaan Painted Black). Wanda on elellyt eläkekoirana jo usean vuoden ajan, ja Zippo lopettelee aktiiviuraansa. Wokin kanssa kisaan kolmosissa. Se on vielä nuori koira, joten kovin suuria tavoitteita ei vielä ole. SM-kisoissa ja karsinnoissa se tullaan ensi vuonna näkemään.

Mikä sinusta tärkeintä agilityssä?

Tärkeintä ovat sosiaaliset suhteet. Agility merkitsee minulle laajaa tuttavapiiriä -eri puolelta Suomea ihmisiä, joiden kanssa tavataan erilaisissa tapahtumissa. Kisareissuilla on aina kivaa, vaikka menestystä ei tulisikaan.