Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

FERENCE, Sanna Ojala

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/2015


sannaojala.jpgKerro itsestäsi lyhyesti

Olen kahden jo melkein aikuisen tytön ja pojan äiti.

Asun Vantaan Lapinkylässä mieheni, lasteni, kahden kääpiöpinserin ja neljän pinserin kanssa.

Perheeseemme kuului myös dobermanninarttu, joka ikävä kyllä menehtyi äkillisesti syksyllä sydänkohtaukseen.

Toimin diplomikosmetologina omassa yrityksessäni Vantaalla.

Mistä kasvatustyösi lähti liikkeelle?

Olin haaveillut lapsesta saakka kasvattavani afgaaneja, pinseri olisi ollut se viimeinen rotu... Toisin kuitenkin kävi! Oli aika hankkia toinen koira dobermannille kaveriksi, toinen dobberi olisi ollut liian haastava. Entisenä villakoiraharrastajana ehdotin miehelleni isovillakoiraa, jonka hän (onneksi) tyrmäsi heti. Pian tämän jälkeen mieheni lähti työmatkalle, jolla oli myös Pitkäsen Jani (Kennel Firebells) Taconsa (Dogiwogin Fire) kanssa, mieheni oli aivan myyty! Siitä alkoi kauhea selvittely rodusta, ja näin meille tuli kantanarttumme Dina (CIB, multi mva Sini-Minin Mocca), josta tuli elämäni koira! Koska koira oli terve, upealuonteinen ja vieläpä kauniskin, ymmärsin, että minun kannattaa aloittaa kasvatustyö tällä koiralla.

Minkä asian koet kasvatustyössäsi haasteellisemmaksi osaksi?

Haasteellisinta on löytää hyvät kodit pennuille. Se vastuu siitä, etteivät pennut päädy välinpitämättömiin, vääriin käsiin...jos näin tapahtuisi, en ikinä voisi antaa itselleni anteeksi. Siksi yksikään pentu ei lähde täältä ennen haastattelua. Minulla on ollut onni saada kaikki pennut tähän mennessä (koputtaa puuta) huippukoteihin ja jopa aktiivisiin koteihin.

Toki pieniä haasteita riittää vielä muutenkin paljon, kuten esim. saada tyyppiä yhtenäisemmäksi jne. Olenhan vasta kasvatustyöni alkumetreillä.

Miksi juuri pinseri?

Harrastin ennen turkkirotuja. Villakoiriani valmistellessani näyttelyyn meni aina koko viikonloppu, kun pesin, föönasin ja trimmasin niitä. Kun lapset olivat pieniä, meillä oli valtava pyreneittenmastiffiuros, jonka karvaisia "lumipalloja" sai imuroida useamman kerran päivässä ja kuivunutta kuolaa sai hangata seinistä ja katoista. Toista se on pinserin kanssa, niin siistiä ja helppoa! Myös pinserin koko ja luonne kiehtovat; sen jalous; lihakset, jotka näkyvät kiiltävän karvan alta; sen rehellisyys (niille kun ei voi trimmata eturintaa eikä kulmauksia). On olemassa rotuja, jotka ovat vähän "liian ennalta arvattavissa" minulle, pinserissä on sopivasti haastetta. Pinseri ei myöskään ole mikään turhan räksyttäjä, oppii pienellä vaivalla nopeasti sisäsiistiksi, vahtiviettiäkin löytyy mutta ei liikaa.

Mitä olet itse oppinut koiriltasi?

Olen oppinut koiriltani paljon mm. lojaalisuutta, rakkautta, hetkessä elämistä ja nauttimista, ulkoilun ja liikunnan riemua.

Paras muistosi koiramaailmasta ja se, minkä haluaisit unohtaa?

Parhaita muistoja koiramaailmasta ovat tietenkin pentueiden syntymät, tyttäreni Lindan huikea menestys JUNIOR HANDLER SM-finaalissa ja ne onnelliset ilmeet kasvattieni omistajien kasvoilla, kun menestystä on tullut eri lajeissa. Myös ryhmäsijoitukset näyttelyissä jaksavat aina ilahduttaa. Se, mitä haluaisin unohtaa, on tämän koiramaailman raadollisuus, kateus ja ihmisten julmuus...

Tulevaisuuden tavoitteesi/unelmasi?

Tavoitteeni on edelleen kasvattaa terveitä ja hyväluonteisia pinsereitä. Saada tyyppiä yhtenäisemmäksi, kiinnittää huomiota kokoon, ylälinjoihin ja etuosiin enemmän. Unelmani on myös säilyttää hyvät välit jatkossakin kasvattien omistajiin ja saada seurata pienen etäisyyden päässä heidän taivaltaan koirineen.

Millaisena näet rodun tulevaisuuden?

Olen itse asiassa aika huolissani rodun tulevaisuudesta. Geenipooli on pieni, tarvitsisimme enemmän yhteen hiileen puhaltamista, vähemmän kiihkoa ja matematiikkaa, enemmän nöyryyttä ja kokemusta.

Mitä haluat sanoa henkilölle, joka pohtii pinserin kasvattamista?

Lycka till! Onnea tarvitaan... Rohkeasti vain mukaan, uusia kasvattajia tarvitaan, vaikka aina ei ole helppoa hyväksyä, että kaikista koirista ei ole jalostuskoiriksi. Rotumääritelmä kannattaa opetella HYVIN, kuunnella ja imeä tietoa pitkänlinjan kasvattajilta, heillä on paljon annettavaa. Maalaisjärjellä ja omaa sydäntään kuuntelemalla pääsee jo pitkälle. Haluankin tässä yhteydessä kiittää pitkänlinjan kasvattajia Berit Nymania (Kennel Fundoras) ja Marja-Leena Kurvista (Kennel A’dreams, kääpiöpinserit) kaikesta saamastani tuesta ja kannustuksesta. Kiitos myös Sirpa Karvonen avustasi.

Kennel Ference
Sanna Ojala
Kotisivu