Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2020

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 17.4.2020

Aineisto palstanpitäjille 17.4.2020

Aineisto päätoimittajalle 24.4.2020

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Satu Hilli

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/2007


© Satu Hilli, haastatteli Malla Sarimo

hilli.jpgEsittelyssä aktiivinen agilityharrastaja ja kouluttaja Satu Hilli Kirkkonummelta. Satu laittoi alulle "klinikkatreenit" Kirkkiksellä ja tarkoitus on keskittyä aina yhteen ongelmaan kerrallaan. Jokainen saa ohjeet, kuinka korjata ongelma/opettaa uusi asia, mutta tarkoitus on, että jokainen treenaa itsekseen. Tarpeen mukaan pidetään "kontrolliharkkoja", joissa tarkistetaan tilanne.

Kuka olet?

Olen Satu Hilli, asustelen Kirkkonummella. Perheeseeni kuulu avomieheni ja kahden lapsen lisäksi kaksi kelpietä, lunnikoira sekä kissa ja kilpikonnia.

Miten ja milloin päädyit agilityn pariin?

Olen aloittanut lajin 1980-luvun lopulla sheltin kanssa. Silloinen seurani oli Espoon koirakerho. Innostuin kokeilemaan agilitya nähtyäni lajiesittelyn Messukeskuksessa.

Kerro koiristasi: mistä kaikki alkoi ja missä mennään nyt?

Nykyiset kisakoirani kelpiet kilpailevat kolmosluokassa. Molemmat ovat agilityvalioita. Toinen koiristani (Bendigo) on kahdeksanvuotias ja kisaa todennäköisesti viimeisiä kausiaan agilityssa. Nuorempi Koirani (Heta) on palannut pentujen jälkeen kisa- ja treeniradoille. SM-nollia metsästetään, jotta päästään taas isoihin koitoksiin kesällä. Bengon kanssa on radoilla menty todella kovaa ja korkealla hyl-prosentilla. Hetan kanssa mennään maltillisemmin ja tulokset ovat tasaisempia.

Suurimmat saavutuksesi agilityssa?

Edesmenneen sheltti Factan kanssa olimme edustamassa Suomea 1990-luvulla ja saimme joukkuepronssia EM-kisoista. Facta voitti myös joukkue SM kultaa ollessaan kymmenenvuotias veteraani.

Mieleenpainuvin kisa?

Mieleenpainuvimmat kisat ovat olleet EM- ja PM-kisat, yleisön määrä ja jännitys ovat olleet omaa luokkaansa. Nykyisinkin tykkään käydä katsomassa MM-kisoja, turistina saa seurata hienoja suorituksia ja aistia tunnelmaa ilman omaa kisajännitystä.

Suurin kommellus?

Kommelluksista voisi kirjoittaa pienen kirjan. Lunnikoirani ensimmäinen epävirallinen kisa oli vauhdikas aina pussille asti. Koira sai radalla hepulit ja alkoi retuuttaa pussin kangasta aivan innoissaan. Yleisöllä oli hauskaa. Kisasin aikaisemmin myös bouvierin kanssa ja yhdessä Agirodussa bouvierjoukkue hajoitti A-esteen, renkaan ja pituuden. Pommi-bouvierini katkaisi myös pujottelukepit Kirkkonummen kisoissa, mutta sai silti nollakuman ja olisiko peräti voittanut kisan...

Tavallisimpia ongelmia lajin harrastajilla?

Agilityn ongelmat pitäisi nähdä enemmänkin haasteena. Lajin hienous on siinä, että jokainen koirakko on erilainen ja ettei agilitymaailma ole koskaan valmis. Kukaan ei voi antaa ainoita oikeita ohjeita kuinka ohjata tai kouluttaa koiraa. Ongelmallista on ehkä se, että ohjaajat joskus kuvittelevat koiran tekevän tahallaan virheitä ja käyttäytyvät huonosti koiraa kohtaan. Silloin mennään mielestäni todella pahasti metsään.

Snautseri- ja pinserirotuja ohjataan yleensä "nenästä". Olisiko sinulla jotain vinkkejä kouluttamiseen? Kuinka saada vauhtia lisää? Entäpä tehokkuutta käännöksiin?

Yleistäen voisi sanoa, että snautsereita kannattaisi melkein aina ohjata valsseilla ja etuohjauksella. Jos vauhdin kanssa on ongelmia, pitäisi panostaa harjoituksen laatuun, ei määrään. Taitavuutta koirat kaipaisivat usein lisää, jos koulutus perustuu pelkkään ohjauksen opetukseen, koiran nopeus ei välttämättä kasva lainkaan. Koirien nopeus on usein kiinni myös koiran omasta osaamisesta.

Kontaktiongelmat: "Treeneissä se osaa..." Mikä meni pieleen?

Kontaktien opetuksessa maltti on valttia. Kun opetuksen alkuvaiheet tekee kunnolla, saa parhaat tulokset. Usein näkee puolittain opetettuja kontakteja, jotka eivät toimi kuin muutaman kisan ajan.

Mikä on agilityssa tärkeintä?

Mielestäni agilityssä tärkeintä on ehdottomasti koira. Sen ehdoilla tulee mennä ja muistaa, että laji perustuu yhteistyöhön. Jos haluaa itse päteä kauhean kunnianhimoisesti, kannattaa valita toinen laji. Eläin on lopultakin aina arvaamaton "väline", ja sitä pitäisi muistaa kunnioittaa myös agilityradan ulkopuolella.

Millainen on mielestäsi ihanteellinen agilitykoira?

Ihanteellinen agilitykoira on terve ja innokas työskentelemään. Hyvä kunto on ehdoton vaatimus ja koiran rakenne pitää ottaa huomioon harrastettaessa. Monissa eri roduissa löytyy huippuyksilöitä, eikä yhtä ainoata oikeaa agilityrotua voi sanoa.

Mitä haluaisit sanoa lajin harrastajille?

Hyviä treenihetkiä kaikille harrastajille. Pitäkää huolta koirienne fyysisestä kunnosta, kun harjoittelette. Hieronta ja muu koiran huolto auttavat pitämään rakkaan rekun kunnossa. Paljon nollia vuodelle 2007.