Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2020

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 17.4.2020

Aineisto palstanpitäjille 17.4.2020

Aineisto päätoimittajalle 24.4.2020

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Kasvattajatuomari Päivi Takkinen

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 1/2015


paivitakkinen.jpgViime syyskuussa rotuumme arvostelukokeen suorittivat hyväksytysti Päivi Takkinen, Mervi Raisaari, Jouni Nummela, Leena Danker ja Tuula Savolainen. Tässä esittelemme rotumme uuden kasvattajatuomarin - Paljon Onnea Päivi!

Olen Päivi Takkinen ja asustelen Kirkkonummen Sundsbergissa mieheni ja pienen koiralaumani kanssa. Tällä hetkellä kotoa löytyy kolme snautseria, kääpiösnautseri ja afgaanivinttikoira. Tällä hetkellä kasvatan keskikokoisia pippuri- ja suola snautsereita Bonzen-kennelnimellä.

”Koiraharrastusgeenin” imin jo äidinmaidossa ja kasvoin koiraharrastavassa perheessä. Leikillisesti olenkin sanonut kasvaneeni koirien kanssa. Minun ei siis ollut vaikeata perustella vanhemmilleni ”oman” koiran hankintaa. Ensimmäinen ”oma” koirani oli saksanpaimenkoira, joka saapui meille eläkepäivilleen palveluskoiratehtävistä. Valmiiksi koulutettu saksanpaimenkoira sopi erinomaisesti suomenajokoirien seuraksi ja tarjosi oppia, tukea ja turvaa teinivuosieni varrelle.

Snautserirotuihin, lähes kolmekymmentä vuotta sitten, minut sai rakastumaan rotujen luonne, liioittelemattomuus ja trimmattavuus. Kasvatustoiminnan aloitin ihan vasta Bonzen-kennelnimellä, joten kasvattajana olen todellinen noviisi, olen aina pitänyt itseäni enemmän ”uroskoirien” omistajana. Tosin aikaisemmin työkiireiden ja muiden elämän kiireiden takia kasvattamiselle ei olisi ollut tilaakaan. Minulla on ollut ilo omistaa upeita koiria, joilla on ollut menestystä niin Suomessa kuin maailmalla. Nämä koirat, ja tietenkin hyvät opettajat, ovat saaneet aikaan intohimon snautserirotuihin ja harrastamiseen. Ilman näitä en kirjoittaisi tätä.

Ensimmäisen kääpiösnautserin hankinnan jälkeen liityin Suomen Snautseri-Pinserikerhoon ja huomasin nopeasti olevani kerhon hyvinkin aktiivinen jäsen. Toimin usean vuoden ajan Snautseri-Pinserikerhon ja Snautseri-Pinserikeskusjärjestön sihteerinä. Olin perustamassa Suomen Kääpiösnautserikerhoa ollen yksi perustajajäsenistä ja toimin usean vuoden ajan kerhon sihteerinä ja rahastonhoitajana. Viimeksi olen ollut Suomen Kääpiösnautserikerho ry:n hallituksessa ja Suomen Snautserikerho ry:n jalostustoimikunnassa. Tosin toimikuntatoiminnasta päätin luopua kun pääsin ulkomuototuomarikurssille.

Millainen on sitten käsitykseni mukaan se oikea SNAUTSERI? Olemus, oikea rotutyyppi, neliömäisyys, ryhti, laskeva selkälinja, karkea karva ja ylväs luonne ovat asioita, jotka tekevät snautserin. Snautseri on voimakas, mutta jalo koira.

Tällä hetkellä tyypillisimpinä virheinä näen tietynlaisen vahvuuden, joka on ajanut rodun jalouden ohi. Rintakehän oikeaan muotoon tulisi kasvattajien kiinnittää entistä enemmän huomiota. Lisäksi minua vaivaa koirien ”etupainotteisuus”, mikä aikaansaa sen, että snautserille ominaista jäntevyyttä alkaa olla vaikea löytää. Liike ja kehon hallinta koiralla kun lähtee takaosan voimasta ja takaosan oikeanlaisista kulmauksista. Takaosan heikkous on ollut kautta aikojen haaste keskikokoisella snautserilla. Ylälinjan säilyminen liikkeessä on myös ”ilmiö”, mitä täytyy kehissä nykypäivänä hakea. Monesti kuvankaunis kokonaisuus seistessä häviää, kun koira lähtee liikkeelle. Snautserin upean ja kunnioitusta herättävän ”olemuksen” säilyttämisen tulisi olla jokaisen kasvattajan ja ulkomuototuomarin tavoitteena. Unohtamatta koskaan oikeanlaatuista snautserin karkeaa karvapeitettä.