Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Upland, Tuukka Wahlman

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 4/2014


© Tuukka Wahlman

Kerro itsestäsi lyhyesti

tuukka_wahlman.jpgOlen Tuukka Wahlman, asun puolisoni, neljän pinserin ja kolmen kissan kanssa maaseudun rauhassa Lopen Launosissa.

Mistä kasvatustyösi on lähtenyt liikkeelle?

Kasvatustyö on ilmeisesti minulla verissä; vanhempani aloittivat kasvatuksen Upland-nimellä 1987 partacollieilla ja kääpiöpinsereillä, ja 1990-luvun alussa mukaan tulivat myös bordercollie ja pinseri. Viimeisen pentueen he kasvattivat vuonna 1995. Itse en ollut kasvattamista edes ajatellut, vaikka olen tässä ”koiramaailmassa” elänyt lapsesta asti. Asiat kuitenkin muuttuivat reilu 10 vuotta sitten, kun eräs kääpiöpinserikasvattimme omistaja ehdotti, että voisin mennä auttelemaan Doris Leijonqvistiä Porvooseen koirien ja talon hoidossa. Sinnehän minä sitten päädyin ”kepoksi” rodun kokeneelle kasvattajalle. Siivoamista, koirien ja pentujen hoitoa ja muutama näyttelyreissukin tuli tehtyä, mm. esitin pinseriä ensimmäisen kerran vaatimattomasti rodun erikoisnäyttelyssä ja ISPU-show’ssa. Ajatus omasta pinseristä vain vahvistui, koska muistot pinseristä olivat jääneet niin vahvasti lapsuudesta mieleen. Doriksella sattui tuolloin tulemaan pentue omille koirilleen Nomille ja Julille (Of Leijliden Hertzman ja Of Leijliden Julia), joista minulle valikoitui sitten se kauan odotettu pinserinarttu Kerttu (Of Leijliden Pia Parant), ihan vaan näyttelyyn ja seuraksi vanhalle whippetnartulleni. En ollut vuosiin käynyt näyttelyissä, ja ajatus kehään pääsemisestä houkutti taas kovasti. Kertun kanssa tulikin käytyä muutamissa näyttelyissä, ja se valioituikin varsin helposti. Lopulta varmaan se pieni kasvattaja minussa nosti päätään, kun päädyin kasvattajan peruskurssille ja anomaan vanhempieni kennelnimen itselleni. Toinen kantanartuistani Kira (Cherpin Renee) tulikin hankittua jo kasvatustakin ajatellen. Ensimmäinen kasvattamani pentue syntyi 2007, ja pentueita on kertynyt tähän mennessä kuusi, joista kaksi viimeistä omia kasvatteja toisessa polvessa.

Minkä asian koet kasvatustyössä haasteellisimmaksi osaksi?

Kasvattamisessa ei juuri muuta olekaan kuin haasteita. Haastavinta on sopivien jalostusurosten löytyminen – sellaisten, jotka täyttävät asettamani kriteerit luonteen, terveyden ja ulkomuodon osalta eivätkä olisi kovin läheistä sukua nartuilleni. Toinen haaste on sopivien kotien löytyminen, pinseri kun ei sovi ihan jokaiseen perheeseen.

Miksi juuri pinseri?

Sopivan kokoinen, helppohoitoinen turkki, rakenteeltaan terve ja kaunis peruskoira. Luonteeltaan tulinen, huumorintajuinen, herkkä, dramaattinen ja rajojaan kokeileva. Äärimmäisyyksiin ärsyttävä, mutta silti niin rakastettava otus. Monesti miettinyt jotain muutakin, mutta toistaiseksi en ole itselleni paremmin sopivaa rotua löytänyt.

Paras muistosi koiramaailmasta / entä se, jonka haluaisit ehkä unohtaa?

Parhaat muistot syntyvät niistä pienistä onnistumisen tunteista. Ihan yleisesti se, kun oikea pentu on löytänyt sopivan kodin ja kaikki ovat tyytyväisiä. Tai se, kun pitkänkin ajan jälkeen kasvatit muistavat kasvattajansa ja saavat siitä pinserihepulit. Mutta jos mietitään parhaita yksittäisiä onnistumisen hetkiä harrastuksen parissa, niin niitäkin on jo jokunen kertynyt 10 vuoden aikana. Ensimmäisenä tulee mieleen vuoden 2010 Joensuun KV näyttely jossa kasvattini Upland Extacy sijoittui ryhmäkilpailussa neljänneksi. Toisena mieleen varmasti painuu tämän vuoden Maailman Voittaja -näyttely Helsingissä, siellä nuori lupauksemme Upland Hamamelis voitti nuorten luokan ja yllätti isäntänsäkin esiintymisellään. Päivän kruunasi kyllä sijoittuminen kasvattajaluokassa toiseksi liki 10 ryhmän joukosta. Näillä pienistä onnistumisista saa kummasti voimaa ja intoa jatkaa kasvattamista. Huonoja muistojakin varmasti on, mutta niistähän ihminen oppii ja ne pitävät sopivasti jalat maassa ja mielen nöyränä.

Tulevaisuuden tavoitteesi / unelmasi?

Tavoitteeni ja unelmani on edelleen kasvattaa tätä rakastettavaa rotua ja pyrkiä jalostusvalinnoilla parantamaan luonteita ja terveyttä. Luonnetta vastaamaan tämän päivän vaatimuksia, mukavana perhe- ja harrastuskoirana. Rakenteen puolesta pyrin pysyttelemään tässä mallissa mitä jo on, liioittelematon peruskoira.

Millaisena näet rodun tulevaisuuden?

Optimistisena ihmisenä uskon että jalostusvalinnoilla saamme pidettyä tämän rodun terveenä ja elinvoimaisena vielä pitkään. Ainakin meillä Suomessa on joukko tuoreempia ja kokeneempiakin kasvattajia, joilla on maalaisjärki ja suuri sydän mukana hommassa. Aika näyttää kuinka pinserin rotuna käy.

UPLAND
Tuukka Wahlman
Riiheläntie 250, 12540 Launonen
p. 040 772 2163
Kotisivu