Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2020

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 17.4.2020

Aineisto palstanpitäjille 17.4.2020

Aineisto päätoimittajalle 24.4.2020

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Ville Meronen

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 3/2014


Kerro lyhyesti, kuinka tulit aloittaneeksi koiraharrastuksen?

ville_meronen.jpgKoiraharrastukseni alkoi jo hyvin nuorena. Lapsuudenkodissani tai lähipiirissäni on aina ollut koiraharrastajia. Koiranäyttelyistä ja kasvattamisesta kiinnostuin serkkuni kautta, joka kasvatti tuolloin dalmatiankoiria. Kääpiöpinsereihin päädyin 1980–1990-luvun vaihteessa tavattuani eräällä koiraleirillä kääpiöpinserinartun Jakias September Rosen. Tätä ennen lapsuuden kodissani minulla oli ollut mm. dobermanni sekä sekarotuinen koira. Ensimmäistä omaa kääpiöpinseriä etsin pitkään, ja vuonna 1991 meille muutti SF MVA Of Leijliden Phatrice, josta tulikin kantanarttumme Dada Do's -kennelin kasvatustyölle. Tästä alkoi vuosien yhteistyö jo edesmenneen Of Leijliden -kasvattajan kanssa. Näinä vuosina vietin useat kesät ja näyttelyviikonloput Doriksen kanssa tutustuen Suomen näyttelyissä kääpiöpinsereiden lisäksi mustien snautsereiden ja keskipinsereiden silloiseen parhaimmistoon.

Dada Do's -kasvattajana toimin vuodet 1993–2007. Dada Do's -kasvattajana minulle myönnettiin Vuolasvirtapalkinto vuonna 2003. Vuonna 2008 anoin Menor-kennelnimen Sarin jatkaessa Dada Do's -kasvattajana. Olen toiminut aktiivisesti Snautseri-Pinserikeskusjärjestö ry:ssä (kääpiöpinsereiden aikaisempi rotujärjestö) ja olen myös Suomen Kääpiöpinserit ry:n perustajajäsen. Tällä hetkellä minulla on kotona 2 kääpiöpinseriä, joista toinen on jo ”eläkkeellä”. Perheeseeni kuuluvat avovaimoni Jonnan lisäksi poikamme Juho 6 v ja tyttäremme Veera 8 kk. Jonna kasvattaa pienimuotoisesti japaninpystykorvia, joten tutustuminen tähänkin rotuun on hyvällä mallilla.

Päätökseni hakeutua ulkomuototuomarikoulutukseen syntyi vähitellen. Valmiiksi ajatus kypsyi noin 4–5 vuotta sitten tehdessäni rodun tuomarikoulutusmateriaalia. Päätöksen jälkeen suoritin kasvattajan jatkokurssin ja kehätoimitsijakurssin. Hakeuduin tuomarikoulutuksen alkeiskurssille 2012. Läpäistyäni alkeiskurssin loppukokeen oli edessä koirasilmätesti. Koirasilmätestiin osallistui tuolloin n. 80 henkilöä. Tuomarikoulutukseen asti meitä kokelaita selviytyi 15. Tästä alkoi vuoden mittainen tiivis opiskelu, tänä aikana syvennyttiin mm. terveysnäkökulmiin ja tuomarityöskentelyyn, koiranrakenneluentoja unohtamatta. Arvostelukoe oli 23.7. ja minut pätevöitiin kääpiöpinsereiden ulkomuototuomariksi. Lisäksi joitakin harvinaisia rotuja ryhmästä 2 tuli listaan, koska olin osallistunut niiden erikoiskoulutuksiin.

Valmistuit kääpiöpinsereiden ulkomuototuomariksi, mihin asioihin erityisesti haluat kiinnittää huomiota arvostellessasi?

Kääpiöpinsereiden oikea rotutyyppi sekä oikeat mittasuhteet yhdistettynä oikeaan ylälinjaan ovat ne asiat, jotka tekevät oikean kääpiöpinserin. Kääpiöpinserin tulee olla samaan aikaan jalo, mutta voimakas koira. Oikea rintakehän muoto on asia, jota ei myöskään tule unohtaa. Jalostuksellisia ongelmia, joihin kasvattajien tulisi kiinnittää enemmän huomiota, ovat mielestäni tällä hetkellä rintalastojen puutteelliset pituudet ja neliömäisyyden häviäminen. Kääpiöpinseri ei ole enää kääpiöpinseri, jos silhuetista tulee mieleen jokin muu pidempirunkoinen rotu. Kääpiöpinserin ylälinjan tulee kestää liikkeessä. Tätä asiaa ei auta juokseminen kehässä. Neliömäiseen koiraan eivät myöskään kuulu liioitellut kulmaukset. Etuosat ovat heikentyneet, ja kunnollisia etuosia ei oikein tahdo löytyä. Suorat olkavarret tai vastaavasti pystyt lavat tai molemmat yhdessä näkyvät valitettavan selkeästi kääpiöpinsereiden liikkeissä. Meiltä Suomesta onneksi löytyy maailmanlaajuisesti verraten hienoja yksilöitä.

Kun olet seurannut kääpiöpinsereiden ulkomuotoa ja luonnetta jo parisenkymmentä vuotta, mikä sinusta on kehityksen suunta niin ulkomuodollisesti kuin luonteen puolesta?

Näinä reilun 20 vuoden aikana kääpiöpinsereiden ulkomuoto on kehittynyt todella positiivisesti, joskin myös rodun räjähdysmäisesti lisääntyneet rekisteröintimäärät ovat tuoneet mukanaan myös ei-toivottuja yksilöitä enenevässä määrin. Kääpiömäisiä koiria ei juurikaan enää näe, joskin niitäkin on. Vielä 20 vuotta sitten omenapäät ja muuten kääpiömäiset piirteet olivat paljon yleisempiä. Pituus jonka jo mainitsinkin, on lisääntynyt, kuten myös liian raskaat yksilöt. Liikkeessä romahtavat ylälinjat ovat turhan yleisiä, vaikka koira olisikin kaunis seistessään. Luonteet ovat parantuneet huomattavasti, osin tähän vaikuttaa myös kasvattajien ja pennunostajien valistuneisuus koirien pidossa, eikä kääpiöpinseriä osteta enää pelkästään sohvan koristeeksi, johon rotu ei todellakaan sovi.

Mitä odotat tulevaisuudeltasi ulkomuototuomarina?

Odotan mielenkiinnolla tutustumista erilaisiin rotuihin ja rotutyyppeihin. Tarkoitukseni on laajentaa systemaattisesti, mutta maltillisesti. Toivon voivani auttaa kasvattajia tiedostamaan hyviä sekä ongelmakohtia ulkomuodollisessa jalostustyössään. Tietenkin toivon näkeväni paljon huippuyksilöitä kehissä. Mielenkiintoiseksi jatkon tekee opiskelu uusista roduista, joista kyllä voi erottaa kauniin koiran, mutta vastaako se rotumääritelmää ja käyttötarkoitusta? Siksi koen tärkeäksi opetella jokaisen rodun erityispiirteet sekä alkuperäisen käyttötarkoituksen tarkasti. Tässä kohtaa totean uudelleen: Toivottavasti tulen näkemään paljon huippuyksilöitä eri roduista, vain siten voi ymmärtää oikean laadun.