Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2020

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 17.4.2020

Aineisto palstanpitäjille 17.4.2020

Aineisto päätoimittajalle 24.4.2020

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Ritva Herrala

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 4/2007


© Ritva Herrala

herrala.jpgKerro itsestäsi, kuka olet ja keitä kuuluu laumaasi?

Olen Ritva Herrala ja laumaani kuuluu kaksi jo aikuista lasta, kaksi lastenlasta, aviomieheni Vili ja tällä hetkellä kaksi koirulia, mustaterrieri Raju ja bordercollie Devi.

Kuinka päädyit agilityn pariin?

Se on pitkä tarina jo yhdeksäntoista vuoden takaa. Kun englantilainen herrasmies Peter Lewis kävi esittelemässä uutta lajia, niin se vei sydämeni heti kuin salamaniskusta.

Milloin ja miksi sinusta tuli agilitytuomari? Kuinka siihen kouluttaudutaan?

Peter Lewis tuli alkuvuonna 1988 kouluttamaan lajillemme tuomareita. Olin yksi näistä silloin seitsemästä valmistuneista ja tuomarikortin sai syyskuussa 1988. Siitä asti olen toiminut tuomarina sekä kouluttanut kolme tuomariryhmää, eli voisi sanoa, että kaikki tähän asti toimivat tuomarit. Olen myös yli kaksikymmentä vuotta vetänyt monia treeniryhmiä, joka viikko, lomia lukuun ottamatta.

Tuomarikoulutus ei ole mikään "helppo nakki". Se sisältää kolme täysipainoista päivää harjoitusarvosteluineen, käytännön loppukokeita, kirjallisia ja suullisia loppukokeita sekä 5 harjoituskertaa virallisissa kisoissa tuomarin valvovan silmän alla sekä kolmelle tuomarille tehdystä kollegista.

Oletko itse kisannut?

Olen lajin alkuvuosina kilpaillut airedalenterrieri Tanin kanssa ja menestystäkin on ollut.

Olet nähnyt agilityn huiman kehityksen; laji ennen ja nyt, mitä on muuttunut?

Laji on muuttunut ehkä eniten rotuvalikoimassa, ratojen profiileissa sekä ohjaustekniikassa.

Mikä tuomaroinnissa on haastavinta? Entä mukavinta?

Haastavaa on tänä päivänä pitkät kisapäivät, kun kilpailijoita on paljon, mutta mukavaa se on ollut ja on edelleen, kun pääsee läheltä katsomaan, miten kilpailijat selvittävät onnistuneesti suunnittelemani radan.

Mieleenpainuvia tapahtumia tuomariurallasi? Kommelluksia?

Hupsista, niitä on niin paljon, ettei kaikkia tässä pysty edes kertomaan, koska siitä tulisi melkein kirja. Alkuaikoina kommelluksia sattui ykkösluokissa, ja silloin oli itselläkin naurussa pitämistä, mutta tänä päivänä kilpailijat tulevat kisaamaan valmiimpina, joten kommelluksia sattuu harvemmin.

Mitä asioita painotat eri tasoluokissa?

Radan profiilit pyrin tekemään niin, että aina olisi onnistumisen mahdollisuus siinä tasoluokassa, jossa kilpailija kilpailee.

Tuomarin työ vaatii keskittymistä, ja päivät ovat pitkiä. Kuinka pysyt skarppina?

Ehkä tässä pitkä kokemus tulee esille, en koe väsymystä ja pystyn keskittymään jokaiseen pariin tasapuolisesti. Säännöt kun ovat jo "iskostuneet selkärankaan" niin tiukasti, ettei tarvitse keskittyä kuin siihen itse suorituksen arvostelemiseen.

Mitä haluaisit sanoa lajin pariin pyrkijöille?

Koiran ja ohjaajan suhteen rakentaminen heti pienestä pitäen on mielestäni A ja O sekä iloisuuden säilyttäminen vaikkakin asettaa itselleen tavoitteita korkeallekin. Tavoitteet kannattaa kuitenkin porrastaa ja edetä askel askeleelta ja viestittää jokainen tavoitteen saavuttaminen myöskin iloisesti koiralle.

Mikä agilityssa on tärkeintä?

Agilitya ei mielestäni tule aloittaa liian nuorella koiralla eikä edetä liian nopeasti. Laji näyttää helpolta, mitä se ei todellakaan ole. Olen nähnyt monia pareja, jotka tulevat alkeiskurssille, ja sitten haukutaan koulutusohjaaja lyttyyn, kun ei itse pystytä siihen heti alusta, kuten kolmosluokassa pitkään kilpailleet. Eli malttia peliin ja niitä portaita pitkin, kuten tuolla aikaisemmin kerroin ja mieluimmin aina ohjatussa koulutuksessa, koska itse ei pysty niitä virheitään näkemään.

Mitä teet, kun et harrasta koiria tai agilitya?

Ai mitä teen..........kesällä esim. puutarhatöitä, mutta nekin kyllä koirien kanssa.