Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Megamagee

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/2014


© Karoliina Suomalainen

karoliinasuomalainen.jpgKerro itsestäsi lyhyesti.

Olen Karoliina Suomalainen, asun Pornaisissa keskellä metsää viiden pinserin, kahden kissan ja avomiehen kanssa.

Mistä kasvatustyösi on lähtenyt liikkeelle?

Ennen ensimmäisten pinskujeni hankintaa kasvattelin jyrsijöitä kymmenisen vuotta. Olen aina ollut kiinnostunut genetiikasta ja perinnöllisyydestä, joten oli melko luonnollista kiinnostua koirienkin kasvattamisesta. Varsinkin, kun aloin selvitellä ensimmäisten pinskujeni sukutauluja: ne ovat snautseriristeytystaustaisia, ja kiinnostuin projektista valtavasti. Ensimmäisen pentueeni kasvatin pentujen emän Tessan (Yarracitta Jeppanapoppanen, 3.polven risteytyskoira) ollessa jo lähes kuusivuotias, joten jonkin aikaa ehdin perehtyä rotuun ennen kasvatustyön aloittamista. Pääsin yhdistyksen jalostustoimikuntaan 2006, ja ensimmäinen pentue syntyi 2009. Sen jälkeen pentueita on syntynyt yksi vuodessa, ja tähän mennessä olen kasvattanut 5 pentuetta neljästä eri nartusta. Neljä pentueista on risteytyslinjaisia, ja vain nuorin pentueista on puhtaita pinskuja.

Minkä asian koet kasvatustyössä/harrastuksessasi haasteellisimmaksi osaksi?

Kasvatustyössä haasteellisinta on saada siitoskoirista tarpeeksi informaatiota. Sitä onneksi karttuu jatkuvasti tulevaisuutta varten. Toinen haastava asia on pitää sukutaulut tarpeeksi väljinä ja monipuolisina, pienessä kannassa linjauksia tulee pakostakin jatkuvasti, joten niiden hyvä suunnittelu on tärkeää.

Miksi juuri pinseri?

Pinseri on sopivan kokoinen, helppohoitoinen ja tarpeeksi jääräpäinen rotu. Aikanaan päädyin pinseriin, koska unelmarotuni labradorinnoutajan koin silloin ja koen edelleenkin kooltaan turhan suureksi ja terveystilanne niillä ei ole kovin loistava. Olen aina halunnut lauman koiria. Viiden labradorin kanssa ei varmaan mahtuisi samaan sänkyyn nukkumaan.

Mitä olet itse eniten oppinut koiraltasi/koiriltasi?

Sen ettei pinseri ole palveluskoirarotu, ei paimen eikä noutaja. Tämän uskominen otti minulta kahdeksan vuotta. Nykyään metsälenkit kuljen namiautomaattina, taskut herkkuja tursuillen.

Tulevaisuuden tavoitteesi/unelmasi?

Tavoitteena on edelleen viedä risteytyslinjoja eteenpäin, mahdollisesti joskus jopa tehdä uusia risteytyksiä. Rodussa ei ole uusia linjoja saatavilla mistään muualta kuin risteytysten kautta, ja geenipoolin tilanne on huolestuttava. Ulkomuodoltaan risteytyskoirat palaavat nopeasti pinserin näköisiksi, tästä kertovat parin viime vuoden näyttelymenestykset ja siistit jalostustarkastuslausunnot. Terveys- ja luonnepuolta risteytyskoirien parissa kartoitetaan tiiviisti, eivätkä ne ole ainakaan keskimääräistä puhdasta pinskua huonompia.

Millaisena näet rodun tulevaisuuden?

Olen niitä ituhippejä, jotka uskovat pelkän puhdasrotujalostuksen kaatuvan omaan mahdottomuuteensa lähimmän 50 vuoden aikana. Tämä rotu säilyy, mikäli uutta verta tajutaan ottaa mukaan ajoissa. Mielenkiintoisena haasteena näen sen, miten pinserille jatkossa löytyy paikka seurakoirarotuna. Perusrakenteisena, terveehkönä rotuna paikka varmasti pidetään, mikäli luonteista ja terveystilanteesta pidetään huolta.

MEGAMAGEE
Karoliina Suomalainen
Kurkisuontie 75
07190 Halkia
p. 044 357 5775