Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2020

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 17.4.2020

Aineisto palstanpitäjille 17.4.2020

Aineisto päätoimittajalle 24.4.2020

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Kirsi Kentala, Suomi

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 4/2006


© Kirsi Kentala

Perustiedot

Nimi ja ikä: Kirsi Hannele Kentala os. Parviainen, synt. 1963
Kennelnimi: Doctor's Order puoliso Jukka Kentalan kanssa (www.geocities.com/kirsi.kentala/)
Perhe: Pojat Janne ja Ville syntyneet 1988 ja 1989
Työpaikka: Oma yritys, Oy Länsirannikon Eläinklinikka (www.lansirannikonelainklinikka.net)

Taustaa

kentala1.jpgMyötäsyntyisenä "eläinhulluna" innostuin suurin piirtein oppikouluikäisenä kovasti koiraharrastuksesta. Perheemme musta käppänäuros ei ollut näyttelytasoinen, mutta v. 1974 syntynyt p&s snautserinarttu Kans & Pohj Mva Pfeffer Cindi oli erinomainen rodun tuon ajan edustaja. Piirtelin omiin mappeihini sukutaulusuunnitelmia, alleviivailin näyttelyarvosteluja (vertaileva tutkimus eri tuomareitten mielipiteistä...) ja olin innokas handleri. Ihan omat ensimmäiset snautserini olivat 1978 syntynyt musta narttu Rivale Ultra ja 1980 syntynyt p&s narttu Fin Mva Partajeren Dessina.

Oman perheen perustamisen jälkeen hankin vv 1994 p&s snautserinartun Fin Mva Seladys Untouched Pearlin ja v. 1995 p&s snautseriuroksen Kans & Pohj Mva Argenta's Yeoman Yankeen. Tämä koira eli "Renny" on ollut yksi tekijä omalle innostukselle snautserikasvatukseen, koska se on lyhyesti sanottuna ihana koira.

Kennenimen saimme vuonna 1997, ja tähän asti on kasvatettu 8 pentuetta. Valioita niissä on nyt 11, ja terveystilanne hyvä, joten tästä on hyvä jatkaa edelleen.

Kaikki nämä vuodet olen tietenkin seurannut tiiviisti snautsereiden ja siinä sivussa muidenkin SSPK:n rotujen tapahtumia ja kehitystä. Lähisuvun ja ystävien - saatika työn puolesta - olen päässyt perehtymään moniin muihinkin rotuihin sekä niiden jalostuksen ja erilaisten koiraharrastusten saloihin. Olen ollut mukana SSPK:n Pohjanmaan alaosaston toiminnassa alusta saakka ja istunut muutaman vuoden Snautserikerhon jalostustoimikunnassa, ollut mukana näyttelytoimikunnissa, tuomarina lukuisissa mätsäreissä, harrastanut omien koirien kanssa näyttelypuolen lisäksi tokoa ja agilityä ja vielä enemmän ollut muitten kannustusjoukoissa.Olen kirjoitellut koira-aiheisia kirjoituksia eri lehtiin ja ylipäätään yrittänyt kaiken aikaa "oppia kynologiaa" aktiivisesti opiskelemalla, lukemalla, katselemalla ja kuuntelemalla.

Tuomariksi

Näyttelykeikoilla näitten 20-30 vuoden aikana (joita on kotimaan lisäksi tullut tehtyä lukuisa määrä Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Baltian maihin, Saksaan, Englantiin) olen yleensä viihtynyt paitsi oman rodun, myös monien muiden rotujen kehien äärellä. Tietenkin sukulaisia ja ystäviä kannustamassa heidän rotukehiensä äärellä, mutta olen viihtynyt istuskelemassa minkä tahansa rodun kehän reunalla. Olen nauttinut ihan siitä, kun saa nähdä kauniita, hyväkuntoisia eläimiä ja yrittänyt opiskella niitten ominaispiirteitä.

Työni luonteen takia tuskin koskaan pystyn kasvattamaan koiria siinä määrin kuin se minua sinänsä kiinnostaisi. Etenkin snautseripennut ovat vaativia, ja niille on oltava aikaa. Siksi aloin miettiä muita(kin) tapoja harrastaa koiria ja olla mukana jalostustyössä.

Aloin ajatella, että tuomarin tehtävä olisi haaste. Kehien reunoilla notkuessa oli tullut tuntuma, että koirasilmää voisi olla. Työssäkin tuli ajoittain eteen erilaisia kauniita koiria, joiden omistajia innostin kehiin, ja ne menestyivätkin. Ylipäätään alkoi tuntua, että osaa erotella jyviä akanoista.

Vaikka tuomarin tehtävä ei todellakaan ole helppo, ennemminkin epäkiitollinen, sisällä alkoi palaa hinku kokeilla omia kykyjään , ja uteliaisuus siihen, oppisiko kynologiasta aina lisää ja lisää!

Jo muutama vuosi sitten olevalle ulkomuototuomareiden peruskurssille olisin hakenut, jos olisin ymmärtänyt toimia tarpeeksi kehäsihteerinä. Harmikseni jouduin jäämään odottelemaan seuraavaa ilmoitusta. No, tulipa kypsyteltyä ajatusta ja itseä muutama vuosi lisää! Kesällä 2005 lähetin vapaamuotoisen hakemuksen peruskurssille. Koirasilmätestin ja haastattelun jälkeen olin yksi onnekkaista 13:sta peruskurssin aloittaneesta ja lopulta marraskuussa 2005 kurssin hyväksytysti suorittaneesta "tampiosta" (kurssimme itsellemme antama nimitys).

Oman rodun eli snautsereiden arvostelukokeen suoritin hyväksytysti 31.5.2006. Sen jälkeen tuomariopinnot ovat jatkuneet muiden ryhmän 2 rotujen opiskeluilla (mm. kaikki SSPK:n rodut), ja tuomarioikeuksia on tarkoitus yrittää laajentaa sitä mukaa kuin rotuyhdistykset saavat arvostelukokeita järjestetyksi.

Odotukset

Eri rotujen eri käyttötarkoituksiin perustuvat toivotut ominaisuudet niissä ovat avanneet silmäni katsomaan koiria uudella tavalla. Ns. yleisellä koirasilmällä kyllä löytää kauniin show-koiran. Onko se sitten rodun toivottu tyypillinen edustaja, onkin toinen juttu. Juuri rodunomaisten erityispiirteitten opiskelu on mielenkiintoista - jopa oma rotu on auennut itselle syvällisemmin. Jo nyt olen saanut ulkomuototuomariopinnoista niin paljon, että se on ollut kaiken vaivan ja ajan arvoista.

Niin ammattini kuin tämä uusi harrastusmuotoni, ulkomuototuomari, ovat sikäli innostavia ja haastavia tehtäviä, että kummassakaan ei koskaan opiskeleminen lopu. Koskaan ei tiedä tarpeeksi, vaan aina riittää uutta selvitettävää!

Olen harjoittelujen kautta oppinut myös sen, että jokaisella tuomarilla on ollut minulle "annettavaa". Toinen on käynyt tiettyjä hänelle tärkeitä yksityiskohtia läpi, toinen on ollut kiinnostuneempi yleisestä tyypistä. Olen oppinut, että ei ole olemassa yhtä totuutta. Perustellusti ja linjakkaasti erilaiset painotukset rotumääritelmän tulkinnassa ovat mielenkiintoisia. Jos näin ei olisi, eihän tarvittaisi edes tuomareita, vaan vain tietokoneen tekemä analyysi koiran rakenteen kulmista, kiloista ja senteistä.

Minulla on tarkoitus edetä ulkomuototuomarin uralla sen mukaan, miten oma innostus jatkuu ja miten aika, tuo niin rajallinen resurssi, riittää kaikkiin elämän eri aktiviteetteihin. Toivon mielenkiintoisia arvostelutehtäviä ja näkeväni niitä sykähdyttävän hienoja koirayksilöitä, jotka saavat olemuksellaan tuomarin ihon kananlihalle ja suun hymyyn!