Toimitussihteeri

Anne itäsaari
Krakantie 6 b 38
01510 Vantaa
P. 0407210978
Snautseri-Pinseri-lehti
toimitus.snapilehti@gmail.com

Seuraava lehti 3/2021

Ilmoitusaineisto toimitus sihteerille
30.7.2021

Aineisto vastaaville toimittajille
30.7.2021

Aineisto toimitus sihteerille
6.8.2021

Lehti ilmestyy vkolla 38.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Vuoden snautserikasvattaja 2019
Bonzen, Päivi Takkinen

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/2020
Kuva © Mikko Palm


Mikä sai sinut ihastumaan snautsereihin ja milloin?

PaiviTakkinenBonzen.jpgIhastuin aikanani snautseriin koulumatkallani, kun aina aamusella vastaan käveli reipas vanha herra snautserin kanssa. Isäntä ja koira, joka oli muuten narttu, muistuttivat ihan toisiaan. Peräänantamaton katse, parta ja kulmakarvat sekä hiukan ”röyhkeä” ilme. Nämä ensikohtaamiset tapahtuivat vuonna 1992, jolloin hankin myös ensimmäisen Bonze-koirani, joka oli musta kääpiösnautseri. Keskikokoinen p&s snautseri Trixer Lynx ”Lissu” muutti sitten meille vuonna 1995.

Milloin ja minkä takia päätit ryhtyä kasvattajaksi?

Kasvattajanimen olen saanut vuonna 2012. Kasvattajaksi ryhtyminen liittyi silloiseen sääntöön, joka koski ulkomuototuomarikurssille pääsyn edellytyksiä.

Mitä asioita erityisesti painotat kasvatustyössä niin ulkomuodon, luonteen kuin terveyden suhteen?

Kasvattaminen tarkoittaa minulle jalostamista ja erityisesti siinä painotankin kaikkia mainittuja kolmea asiaa: terveyttä, luonnetta ja ulkomuotoa. Määrän lisääminen sellaisenaan ei ole järkevää ja kaikki yksilöt eivät ole tarkoitettuja suvun jatkamiseen.

Mikä on ollut antoisinta kasvatustyössä, entä mikä raskainta?

Antoisinta on ollut se, että on saanut tutustua aivan mahtaviin ihmisiin ja koiriin tässä matkan varrella. Kasvattaminen on tuonut tietynlaista sisältöä elämään ja mahdollisuuden näyttää, mihin omat tiedot ja taidot riittävät. Raskainta on se, kun lemmikistä joudutaan syystä tai toisesta luopumaan. Erityisen raskaana olen kokenut sen, kun nuori koira menehtyy: sen ymmärtäminen, perheen tukeminen ja eteenpäin yhdessä kulkeminen on voimia vievää. Pennut kun ovat meille ”karvaisia lapsia” viimeiseen hengenvetoon saakka.

Mieleenpainuvin muistosi kasvattajauralta?

Varmasti yksi mieleenpainuvimmista on ollut se, kun ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2013. Sen jälkeen sydäntä aina lämmittävät mukavat muistot kennelpäiviltä ja yhteisistä tilaisuuksista kasvattien kanssa. Näyttelypuolelta yksi mieleenpainuvimmista on parin vuoden takaa, kun Bonzen kennel voitti Reijo Latvalan muistonäyttelyssä Jandumin kennelin kiertopalkinnon, joka luovutetaan erikoisnäyttelyn parhaalle p&s kasvattajaryhmälle. Vuosi 2019 jää mieleen siitä, että voitimme tässä Snautserikerhon kilpailussa kasvattaja, tulokas ja ps näyttelynarttu -kilpailut ja mikä parasta kasvattamisen kannalta, kyseessä olivat äiti ja poika.

Mitä vinkkejä antaisit aloitteleville kasvattajille?

Hankala kysymys, kun koen itsekin olevani vielä aloitteleva kasvattaja. No, ensimmäisenä ja ehkä tärkeimpänä koen sen, että kaikki oppi ei löydy kirjoista tai luvuista: kasvattaminen ei ole mustavalkoista, vaan siinä on harmaan eri sävyjä ja joskus sattuma saattaa puuttua peliin. Uteliaisuutta, tiedonjanoa ja päättäväisyyttä tulee olla monella eri saralla, samoin kuin avointa keskustelua muiden kasvattajien kesken. Ulkomuodon osalta raamattuna toimii rotumääritelmä ja sen tulkinta. Jokaisella kasvattajalla tulee olla oma jalostuksen tavoiteohjelma ja toimintasuunnitelma. Maalaisjärki ja intuitio ovat tarpeen. Oppeja kannattaa ammentaa roturajojen sekä kotimaan rajojen ulkopuolelta. Kaikkein tärkeimpänä neuvona se, että kaikkia narttuja ei tarvitse käyttää jalostukseen.

Mitä vuoden snautserikasvattaja -titteli merkitsee sinulle?

Minulle titteli merkitsee kovaa työtä ja omistautumista omalle rodulle. Kriteerit tittelin saavuttamiseksi eivät ole helpot. Kun katson nykyisillä kriteereillä omien kasvattieni tuloksia eri osa-alueiden suhteen, voin sanoa, että titteli on saavutettu hyvällä yhteistyöllä ja sen merkitys myös koko Bonzen-perheelle on suuri. Minä nautin yhdessä tekemisestä ja siitä, miten tämä on saatu aikaiseksi, varsinkin kun tiedän, miten laajalla rintamalla kasvattini edustavat Bonzeneita maailmalla. Eikä yksistään Vuoden snautserikasvattaja -titteli, vaan se tietous, kuinka laajalla rintamalla kasvatit menestyvät, silloin tietää kasvatustyön onnistuneen.