Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2020

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 17.4.2020

Aineisto palstanpitäjille 17.4.2020

Aineisto päätoimittajalle 24.4.2020

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Kennel Diamella, Jaana Kaarenmaa-Nurminen

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 4/2019


JaanaKarenmaaNurminen.jpgKerro itsestäsi lyhyesti

Olen Jaana Karenmaa-Nurminen, erikoissairaanhoitaja ja yrittäjä. Kasvatan koiria kennelnimellä Diamella. Sairaanhoitajana toimin sisareni omistamassa Hoitokoti Linnanneidossa, joka on vanhusten ympärivuorokautinen hoivakoti. Minulla on kolme lasta, kaksi jo aikuista ja nuorin 14-vuotias Bellarina, jonka kanssa eniten tällä hetkellä jaan tämän koiraharrastuksen. Taloa yleensä pitää pystyssä mieheni Petteri. Asumme Eurajoella maatilalla, ja tällä hetkellä meillä on 17 koiraa viidessä eri rodussa. Meiltä löytyy akita, amerikanakita, neljä lhasa apsoa, neljä apinapinseriä ja seitsemän bichon frisetä.

Mistä kasvatustyösi on lähtenyt liikkeelle?

Otin ensimmäisen oman koiran muutettuani pois vanhempien luota 19-vuotiaana vuonna 1986. Ensimmäinen bichon frise -pentue syntyi Diamella-kennelnimelle vuonna 1988. Vuonna 1992 sain ensimmäisen Vuolasvirtapalkinnon bichon friseiden menestyksekkäästä kasvatuksesta vain 25-vuotiaana. Lhasa apsojen kasvatustyöstä sain saman palkinnon tasan 20 vuotta myöhemmin.

Minkä asian koet kasvatustyössä haasteellisimmaksi osaksi?

Eri rodulla on omat haasteet, mutta itselle pyhä kolminaisuus kasvatustyössä on terveys-luonne-kauneus. En halua tinkiä yhdestäkään osa-alueesta. Uuden rodun kanssa on aina opettelemista, eikä yllätyksiltä voi välttyä.

Miksi juuri apinapinseri?

Apinapinseri on ollut haaveeni jo jonkun aikaa. Olen käynyt muutaman kerran New Yorkin Westmisterin näyttelyssä, ja kun apinapinseri Joey voitti siellä Best In Show’n vuonna 2013 ja Suomessa järjestettävän Maailmanvoittajanäyttelyn Best In Show’n voitti Joyen poika, niin olin myyty. Lisäksi ystäväni ja ammattihandlereinäkin toimivat Javier ja Ante esittivät Tani Kazari koiria, niin varasin sitten sieltä myös pennun itselleni. Sitä odotellessa sainkin ensin Suomesta samansukuisen Maki-Pojan Canmoy’s-kennelistä.

Mitä olet itse eniten oppinut koiraltasi/koiriltasi?

Kärsivällisyyttä ja lojaaliutta. Koirat eivät ole huonolla tuulella ja saavat sinutkin iloiseksi. Olen oppinut ottamaan asioita vähän rennommin ja saanut paljon ystäviä. Apinat ovat veikeitä ja rakastavat sinua sellaisena kuin olet. Meidän ihmistenkin pitäisi toimia niin.

Paras muistosi koiramaailmasta? Entä se, jonka haluaisit ehkä unohtaa?

Mikähän olisi se paras muisto, kun niitä on niin paljon… Ensimmäisen pentueen syntymä, ensimmäinen apinapentueen syntymä, ensimmäinen messarin ROP-voitto, ensimmäinen BIS voitto, maailmanvoittajatittelit jne. Oman tyttären maailmanmestaruushopea juniorhandler-kilpailussa on ehkä se kaikkein paras muisto.

Kerran kompastuin bichon frise -erikoisnäyttelyssä maton reunaan ja lensin melkoisen mahalaskun melkein palkintojen joukkoon. Apinoiden kanssa haluaisin unohtaa meidän tyttöjen huonot käyttäytymiset silloin tällöin näyttelyissä. Lori haukkuu tuomarit ja Apila meinaa niitä näykkiä silloin tällöin, joskus he osaavat käyttäytyä paremminkin.

Tulevaisuuden tavoitteesi/unelmasi?

Tavoite olisi joskus tietenkin saada myös apinapinsereiden kasvatuksesta Vuolasvirtapalkinto, jos niitä vielä silloin jaetaan ja jos terveyttä ja virtaa riittää. Unelmoin tietenkin siitä maailman hienoimmasta BIS-voittaja-apinasta :)

Millaisena näet rodun tulevaisuuden?

Olen ollut niin vähän aikaa rodun piirissä, etten osaa sanoa tulevasta, kun en oikein tiedä menneestäkään niin paljon. Uskoisin, että luonteiden kanssa on ongelmia, ellei niihin kiinnitä tosi paljon huomiota. Koko varmasti kasvaa, jos rotu meinataan pitää terveenä eikä liian sisäsiittoisena

Mitä haluat sanoa henkilölle, joka pohtii apinapinserin kasvattamista?

Apinapinseri vaatii paljon sosiaalistamista ja aikaa, mutta on hauska ja rakastava koira. En kadu hetkeäkään, että olen rodun pariin päätynyt. Turkin hoidosta pitää olla kiinnostunut, sillä apinapinseri on trimmattava rotu.

Kennel Diamella
Jaana Karenmaa-Nurminen
Maadentie 99, 27100 Eurajoki
puh: 02 868 0066 / 0400 898 843

Kotisivu