Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2020

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 17.4.2020

Aineisto palstanpitäjille 17.4.2020

Aineisto päätoimittajalle 24.4.2020

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Petter Fodstad, Norja

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 1/2019


PetterFodstad.jpgOlen kohta 70-vuotias ja asun suurimman osan vuodesta Espanjassa englantilaisen partnerini Maureenin kanssa. Olen asunut Tanskassa, Irlannissa, Englannissa ja norjalaisena myös toki Norjassa, jossa minulla on edelleen maatila. Minulla on kaksi aikuista poikaa ja kolme pojantytärtä.

Sain ensimmäisen koirani ollessani 11-vuotias. Koira oli snautseri nimeltä Jexy av Ferrba. Kävin sen kanssa näyttelyissä, ja harrastimme tokoa. Sen jälkeen minulla on aina ollut snautsereita, mutta olen tunnetumpi terrierimaailmassa. Oltuani Irlannissa, ostin ensimmäisen norfolkinterrierin ja voitin useasti sen koiran kanssa.

Kennelnimeni on Stall Mascot. Olen kasvattanut myös norwichinterrierejä, whippettejä ja scotlanninhirvikoiria kennelnimellä Airescot. Minulla oli Norjan vuoden koira 1984. Nykyään Espanjassa asuessa en enää kasvata, mutta kotona on kolme koiraa: kääpiösnautseri (p&s), shetlanninlammaskoira ja bostoninterrieri. Meillä on myös kolme kissaa.

Minusta tuli ulkomuototuomari vuonna 1991. Minulla on oikeudet ryhmästä 1 shetlanninlammaskoirille ja collielle, ryhmästä 2 kaikki snapi-rodut, ryhmä 3 kokonaan, ryhmästä 9 mopsi, bostoninterrieri ja venäjäntoy sekä ryhmä 10 kokonaan. Olen tuomaroinut kaikkialla Euroopassa, Amerikassa ja Australiassa.

Minulle tärkeitä koirassa on tyyppi, ilme, liikkeet, kulmaukset, temperamentti ja turkki. Ja näitä haluan nähdä suomalaisissa snautsereissa. Mitä tulee mustiin, maahantuonti Venäjältä ja Tšekeistä olisi hyvä.

Koirien lisäksi toivon näkeväni vanhoja rakennuksia, historiaa ja arkkitehtuuria. Ja tietenkin Suomen kaunista maaseutua.