Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2020

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 17.4.2020

Aineisto palstanpitäjille 17.4.2020

Aineisto päätoimittajalle 24.4.2020

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Marianne Holm, Suomi

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 4/2002
Aineistosta osa lainattu Kääpiösnautserimme-lehdestä Marianne Holmin luvalla


holm1.jpgMarianne Holmin koira Aqui Olivia On Top sijoittui BIS5:ksi rotujemme toisessa erikoisnäyttelyssä 7.9.2002. Kuva © Johanna Komulainen.

Ulkomuototuomari Marianne Holm sai viimeisetkin rotujemme oikeudet elokuussa. Paitsi tuomarityöskentelystään, Marianne tunnetaan hyvin myös musta-hopeita kääpiösnautsereita kasvattavasta Afunique-kennelistään.

Kokemuksesi snautseri-pinseri-roduista omassa elämässäsi? Mitä koiria omistat nyt?

Sain ensimmäisen oman kääpiösnautserin, Munkin Affran, 34 vuotta sitten vuonna 1968. Afan kanssa kiersimme näyttelyitä, ja koska isäni yleensä esitti Afan (minä kelpasin kehään vasta sen pentujen kanssa), kilpailin lainapinserillä, menestyksekkäällä Munkin Fangiolla sekä näyttely- että juniorhandler-kehissä.

Äitini ja Asta Lindgren, Wigsands kennel, olivat 1960-luvulla lähimmät työtoverit ja lounastunnilla kävivät yhdessä ulkoiluttamassa Astan viittä suursnautseria. Maaginen raja koiranpidolle oli meidänkin perheessämme tyttären kouluunmeno, ja rotuhan oli päivänselvä - tietenkin suursnautseri. Asta Lindgren viisaudessaan pani pisteen moiselle, koirahan laitetaan ihmisen mukaan ja alakoululaisen snautseriversio on kääpiö. Suursnautserin aika tulee kokemuksen ja kasvamisen myötä - niin kuin tulikin.

1980-luvulla tapasin elämäni ensimmäisen musta-hopean kääpiösnautserin. Peacemaker's Unique tuli taloon ja muutti elämäni. Sitä seurasi Peacemaker's Vitanova, ja pian olivatkin ensimmäiset Afunique-koirat jo kehissä.

Affenpinsereiden osalta minulla on ollut ilo matkustaa affeneiden kanssa vuosikaudet ja seurata niitä ja jopa osallistua niiden jalostuksen suunnitteluun hyvinkin läheltä kasvattajaystäväni kautta. Uskallan sanoa, että affenit ovat minulle lähes kuin oma rotu.

Kasvatustyöni käynnistyessä lähdin mukaan myös järjestötehtäviin, ensin jalostustoimikunnan kuunteluoppilaaksi, sitten jäseneksi ja varapuheenjohtajaksi. Työskentelin pitkään Snautseri-Pinserikerho ry:n hallituksessa ja olen Suomen Kääpiösnautserikerho ry:n perustajajäsen ja sen alkuvuosien hallituksen jäsen. Olen toiminut jo vuosia aktiivisesti kehätoimitsijan tehtävissä ja monien eri näyttelyiden näyttelytoimikunnissa. Minulla on myös palveluskoirakokeiden ylitoimitsijapätevyys.

Tällä hetkellä kotona on 7 musta-hopeaa kääpiösnautserinarttua, joista vanhimmat liki 14-vuotiaita ja nuorin vuoden ikäinen. Sijoituksessa on muutamia narttuja jatkuvuutta turvaamassa ja uusimpana pieni 10-viikkoinen poikakoira kasvamassa. Turvamiehenä metsän keskellä on aina suursnautseriuros - yksi kerrallaan.

Miksi halusit tuomariksi?

Olin jo pitkään halunnut laajentaa tietämystäni koirasta lajina ja opiskellutkin mm. vertailevaa susitutkimusta nimenomaan käyttäytymisen osalta. Lauman rakenne on äärettömän kiinnostava ja sen seuraaminen vivahteineen suunnattoman palkitsevaa. Rajoitamme koiriemme elämää inhimillistäessämme niitä, ja kuten ihmisilläkin, on koirillakin vain säälittävä murto-osa aivokapasiteetistaan käytössään. Oli selvää, että pyrkisin seuraavalle ulkomuototuomarikurssille - nimenomaan oppiakseni lisää ja syventääkseni ja laajentaakseni jo tietämääni. Onhan myönnettävä, että yli 30 vuotta snautserielämää, niin upeaa, antoisaa ja mielenkiintoista kuin onkin, on myös liikuttavan yksipuolista. Muista roduista, erityyppisistä, eri tarkoitukseen kehitetyistä koirista kokemukseni rajoittui lähinnä satunnaiseen naapurin mopsin silittelyyn.

Halusin siis oppia tietämään, mikä tekee paimenesta paimenen ja noutajasta noutajan. Mitkä psyykkiset ja fyysiset ominaisuudet erottavat koiran toisesta? Miksi vinttikoira on vinttikoiran näköinen? Tuomarikurssi antoi lupauksen, että kysymyksiini on olemassa vastaukset, tämä ihmeellinen seikkailu koiralajin parissa siis jatkukoon!

Millainen on tuomarikoulutus Suomessa?

Ulkomuototuomareiden peruskursseja järjestetään tarvittaessa muutaman vuoden välein. Kurssille voi pyrkiä, mikäli täyttää pätevöimisohjeen perusedellytykset, joita ovat mm. kasvattajan perus- ja jatkokurssien hyväksytysti suorittaminen, tietyn ajan pätevöitynä kehäsihteerinä toimiminen, rodun aktiivinen harrastaminen, ajokorttitason näkökyky, yleisen luottamuksen nauttiminen ja mm. rotujärjestön puolto, jolloin rotujärjestö kokelasta puoltaessaan ottaa osan vastuusta henkilön sopivuudesta tehtävään. Pääsyvaatimuksiin kuuluu myös tietty määrä kirjallisuutta mm. perinnöllisyydestä, anatomiasta ja koiraeläimen liikkumisesta, luennot edellä mainituista ja niiden tenttien hyväksytysti suorittaminen.

Soveltuvuuskoe on kaksipäiväinen, ensin kolmihenkisen raadin nauhoitettava henkilöhaastattelu, mukana mm. psykologi ja ammatikseen ihmisiä rekrytoiva ja kouluttava henkilö ja kansainvälisestikin arvostettuja, kokeneita ulkomuototuomareita. Toisena päivänä oli edessä ns. koirasilmätesti, jossa arvostelimme ilman rotumääritelmää, siis mm. tyypin, mittasuhteiden ja muotojen mukaan koiria viidestä erilaisesta rodusta.

Suomalainen ulkomuototuomarikoulutus on maailmanlaajuisesti tunnustettua huippuluokkaa. Ammattinsa osaavia, rautaisia luennoitsijoita yksi toisensa perään. Milloin emme olleet Kennelliitossa tai läheisen hotellin auditoriossa luennoilla, istuimme kehän laidalla tai eri kenneleissä tutustumassa mm. kotimaisiin rotuihin.

Eräänä kauniina päivänä kurssillemme sitten paljastettiin SUURI SALAISUUS: loppukokeen rodut olisivat suomenajokoira, tiibetinspanieli ja staffordshiren bullterrieri. Siinä meni snautseri-ihmisellä hetkeksi luu kurkkuun ja syvälle. Mutta hihat ylös ja töihin; perehdyimme rotuihin niin hyvin kuin taisimme kaikin mahdollisin käytettävissä olevin keinoin. Alkoi kova kirjallisuuden haaliminen, eri maiden kompendiumeja ajelehti pitkin pöytiä ja iltalukemista ei tarvinnut pohtia. Näyttelykehien laidoilla kurssilaiset valuivat lähemmäs tuomaripöytää kuullakseen asiantuntijan jokaisen sanan ja imeäkseen tiedon murutkin.

Rotumääritelmän voi kuka tahansa lukutaitoinen opetella ulkoa muutamassa hetkessä, mutta se ei vielä kanna mihinkään. Kunkin rodun ymmärrys tulee ihan muualta, sen olennaisen juuri siitä rodusta joutuu kyllä hakemaan asiantuntijoilta, historiasta ja kymmenistä ja sadoista koirista.

Tuomarikoulutus on entuudestaan vahvistanut käsitystäni suomalaisen tuomarin ylivertaisesta ammattitaidosta, ainutlaatuisesta etiikasta ja lahjomattomasta koiran edun etsimisestä. Muistan vuosia sitten esittäneeni kokeneelle kollegalle ja hyvälle ystävälle kysymyksen: "Oletuksella, että haluan hyväksi tuomariksi, enkä vain tuomariksi, olisiko minusta siihen?" Sain tuolloin ymmärtää, että tänä päivänä Suomessa pätevöidään vain hyviä tuomareita, ts. karsinta, koulutus ja kokeet ovat niin korkeatasoisia, että huonoja tuomareita ei maassamme valmistu. Kaikki muu on pelkästään ihmisestä itsestään kiinni ja aika näyttää, miten kukin saamansa opin käyttää.

Mitä oikeuksia sinulla on nyt?

Kääpiösnautserit, snautserit, pinseri, kääpiöpinseri ja affenpinseri.

Aiotko hankkia lisää oikeuksia?

Pyrkimykseni on laajentaa systemaattisesti omassa ryhmässäni ja luontevasti seuraava kollegio onkin suursnautsereille. Tätä kirjoitettaessa työn alla on rotuja ryhmän 1-osasta ja myös sveitsiläiset paimenkoirat. Rotujärjestöjen aikataulujen vuoksi eri rotuja on työstettävä päällekkäin, mutta toivon saavani muut ryhmän osat edes pääpiirteittäin valmiiksi ennen molossirotuihin keskittymistä.

Miten pidät rotutietoa yllä näyttelyiden ulkopuolella?

Luen valtavia määriä kirjallisuutta ja pyrin tietoisesti olemaan sulkematta mitään hiukankin aihetta sivuavaa pois. Tällä hetkellä pöydällä on mm.rottweilerin ja leonbergin omien kirjojen lisäksi pelastuskoirista kertovaa materiaalia. Nummelan kirjaston virkailijat osaavat jo kertoa minulle marketin kassajonossa, kun heille palautuu vaikka hirvenmetsästystä käsittelevä opus!

Varsinaista rotutietoutta saan tietysti rotujärjestöjen julkaisuista ja kotisivuilta. Koen tärkeinä ja antoisina rotujen asiantuntijoiden, kasvattajien ja jalostustoimikuntien, kanssa käydyt keskustelut eri yhteyksissä.

Onko sinulla ihannetuomaria? Jos on, niin miksi juuri hän?

Ihannetuomarini on ammattitaitoinen, tinkimättömästi rodun kehityksen puolesta työskentelevä. Hän tekee työnsä varmoin ottein koiria hermostuttamatta ja hyväntuulisena näytteilleasettajia ja kehähenkilökuntaa kohtaan. Hän tietää arvostelemansa rodun erityispiirteet ja olennaisesta olennaisimman. Ihannetuomarin lausunnosta välittyy kuva yksilöstä yksityiskohtineen lukijan silmien eteen.

Millaisessa näyttelyssä sinusta on mielenkiintoista tuomaroida? Minne haluaisit päästä tuomaroimaan ja miksi?

Mielenkiintoisin on aina näyttely, jossa on riittävä otanta arvosteltavaa rotua. Usein erikoisnäyttelyissä esitetään paljon koiria ja jopa niin, että rodun kehityksestä viimeisten vuosien aikana voi saada kuvan.

Mitä näyttelyn järjestäjän tulisi huomioida, jotta tuomari voisi hoitaa työnsä mahdollisimman hyvin?

Järjestäjän tulisi taata se, että perusasiat ovat kunnossa: pätevä henkilökunta, toimivat työvälineet, realistiset aikataulut. Miltei poikkeuksetta tämä kotimaassa toimiikin. En pidä järkevänä rodun jakamista useammalle tuomarille luokittain suuren osallistujamäärän takia, pakkotilanteessa korkeintaan sukupuolen perusteella.

Millaisena näet snautseri-pinseri-rotujen tulevaisuuden?

Näen rotujemme tulevaisuuden valoisana, mikäli me päättävät - kasvattajat ja tuomarit omalta osaltaan - ymmärrämme konkreettisesti vastuumme rotua kohtaan emmekä aseta jälkeemme tulevia kysymään, mihin ne hävisivät. Emme hävitä oikeaa snautseri-pinserityyppiä, vaan upealuonteiset koiramme saavat ilmentää itseään myös ulkoisella olemuksellaan - oikealla rakenteella, linjoilla ja liikunnalla.

Marianne on lähdössä marraskuun lopussa Snautseri-Pinserikeskusjärjestön stipendillä Norjaan, Pohjoismaiden Voittaja-näyttelyyn. Hän on luvannut ilahduttaa meitä Hamarin tapahtumien raportilla seuraavassa lehdessä!