Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Kasvattajaesittelyssä Jaana Mähönen & Kennel Achina’s

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 4/2017
© Jaana Mähönen


Kerro itsestäsi lyhyestiAchinas.jpg

Olen päälle 50-vuotias, asun Valkeakoskella vanhassa rintamiestalossa viiden kääpiöpinserini kanssa. Koiria on ollut koko aikuisikäni, 1980–1990 lukujen vaihteessa saksanpaimenkoiria, ja silloin toimin SPL:n Lahden alaosastossa kouluttajana PK-puolella.

Mistä kasvatustyösi on lähtenyt liikkeelle?

Kasvattamisen aloitus vaati parin kolmen vuoden ajatustyöskentelyn. Ensimmäinen kääpiöpinserini, uros Akhillus, tuli minulle hoitoon pariksi viikoksi, mutta tämä "hoitojakso" venyi lopulta yhdeksän vuoden mittaiseksi. Kun Aku oli ollut minulla kolmisen vuotta ja olin sitä kautta rotuun tutustunut, alkoi mieltäni kutkuttaa tämän valloittavan rodun kasvatus. Olin ollut aikoinaan mukana saksanpaimenkoirien kasvatuksessa narttuni kasvattajan liisatessa narttuani muutamaan pentueeseen, jotka hoidin kotonani, ja olin vuosien varrella työskennellyt myös isompien eläinten (hevosten ja lehmien) kasvatustyössä.

Onnekseni löysin ensimmäisen narttuni, Humblepup Caramel, jo silloin pitkäaikaisen kasvattajan, Pauliina Lindfors-Jokelan Humblepup-kennelistä. Pauliinalta sain, ja saan edelleenkin, paljon arvokasta tietoa rodun historiasta ja senhetkisestä tilanteesta, sukulinjoista ym. Lisäksi melko varhaisessa vaiheessa pääsin tutustumaan toiseen pitkän linjan kasvattajaan, ruotsalaiseen Göran Åkessoniin, kennel Theneican’s, ja myös häneltä olen vuosien saatossa saanut paljon arvokasta tietoa rodusta. Heiltä molemmilta olen saanut tukea ja neuvoja omaan kasvatustyöhöni.

Paras muistosi koiramaailmasta?

Paras muisto on kuluneelta kesältä, kun ensimmäinen itse kasvattamani koira, Achina’s Harakan, saavutti Kansainvälisen Muotovalion tittelin. Vähän reilu 10 vuotta kasvatustyötä se vei, mutta niinhän sitä sanotaan, että hyvät asiat tulevat ajallaan. Myös "Haran" pojan, Achina’s Khevan, hienosti käynnistynyt näyttelyura on lämmittänyt mieltä, sillä se on osoittanut, että Hara on myös hyvä periyttäjänarttu. Ja erityisesti, kun on itsekin erittäin hyväluonteinen ja on sitä hyvää luonnetta jättänyt myös jälkeläisiinsä.

Iloa tuottaa myös kasvatin omistajien terveiset kasvateilta. Jotkut pitävät yhteyttä tiiviimmin, jotkut vähän harvemmin, mutta kuitenkin saan kuulumisia silloin tällöin. Tähän liittyy myös se surullisempi osuus, muutamat kasvattini ovat vuosien saatossa hävinneet teille tietämättömille enkä tiedä niiden kohtalosta yhtään mitään. En kuitenkaan ole unohtanut yhtään Achina’s-kennelistä lähtöisin olevaa pentua.

Millaisena näet rodun tulevaisuuden?

Rodun tulevaisuus näyttää mielestäni nyt jo valoisammalta kuin joitain vuosia sitten. Rekisteröinnit ovat pudonneet järkevälle tasolle ”hullujen vuosien” jälkeen, enää ei ihan joka nartulla teetetä pentuja. Hieman pelottaa punaisten kääpiöpinsereiden voimakas vähentyminen verrattuna b&t värisiin koiriin.

Rodulla on kuitenkin melko vankka kannattajakunta, ihmisiä, jotka tajuavat tämän rodun haasteet ja sen, että vaikka koira on pieni ja lyhytkarvainen, se ei kuitenkaan ole mikään helppo ”city-koira”, vaan vaatii työtä kasvaakseen kunnolliseksi koirakansalaiseksi, ja omistajat ovat valmiita tekemään töitä tämän asian eteen.

Mitä haluat sanoa henkilölle, joka pohtii kääpiöpinserin kasvattamista / harrastuksen aloittamista?

Etsikää tietoa! Ja etsikää sitä tietoa jo ennen sen ensimmäisen pennun ottamista. Kyselkää vanhemmilta kasvattajilta, tutkikaa KoiraNettiä, sieltä on tänä päivänä helppo löytää tietoa. Olkaa kriittisiä päätöksen teossa, mistä pentunne otatte, käykää tutustumassa rotuun eri kasvattajien luona. Useammalta eri kasvattajalta saadut vinkit ja tiedot ovat arvokkaita, eikä näin ollen rodun tuntemus jää vain yhden, kahden kasvattajan tietämyksen ja mielipiteiden varaan. Uskoisin, että useimmat kasvattajat kyllä kertovat omat mielipiteensä, kun vaan rohkeasti kysytään. Eikä tämä tarkoita, että pentu pitäisi ottaa juuri siltä ensimmäiseltä kasvattajalta, vaan sieltä, mistä tuntuu lopullisen pohdinnan jälkeen saavansa juuri itselleen sopivimman pennun ja kenen kasvattajan kanssa kemiat ja ajatusmaailmat kohtaavat.

Kennel Achina’s
Jaana Mähönen
Latokatu 13, 37600 Valkeakoski
+358 (0)45 106 4994
kotisivu