Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2021

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 25.12.2020

Aineisto palstanpitäjille 25.12.2020

Aineisto päätoimittajalle 1.11.2021

Lehti ilmestyy vkolla 50.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Vuoden Agilitysnautseri 2016
VEERUN DIAMOND GIRL, ”Ria”

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 3/2017
© Teksti Väinö Ojala, kuva Rita Larjava


VeerunDiamondGirl.jpgMeillä koiran valinnassa ehtona oli, että koiran täytyy olla säänkestävä, ulkoilusta tykkäävä ja harrastuskoiraksi soveltuva. Snautserin ominaisuudet – jörö ulkonäkö sekä velmu luonne tuntuivat sopivilta.

Agility valikoitui Rian lajiksi oikeastaan sattumalta. Pentuna Ria kiipeili ja pomppi innokkaana kiville. Sen suosikkipaikka oli lenkillä sammaleiden peittämä kivikkorinne, jossa pääsi vetämään kunnon rallittelut. Siitä lähti ajatus kokeilla agilityä ihan vaan ensin alkeiskurssilla. Niitä kursseja ja treenejä onkin jatkunut jo kuusi ja puoli vuotta.

Tyypillisenä snautserina Ria on välillä asioista jyrkästi omaa mieltä. Varsinkin alkuaikoina ohjaaja ei aina tiennyt, itkisikö vai nauraisiko, ja radalta poistuttiin jokusia kertoja sekä treeneissä että kisoissa "vähemmän" tyylikkäästi.

Myöhemmin yhteinen rata on löytynyt ja sen seurauksena on jo kaksi kertaa osallistuttu SM-kisoihin. Paras saavutus on tämän kesän SM-kisojen finaaliin pääsy ja finaalia edeltävä karsintarata on meidän uran paras kisasuorituksemme. Jyväskylän pääsiäiskisoissa 2016 voitimme hyppyradan, josta saatiin toistaiseksi ainoa SERT. Tuon kisan palkintojenjaossa patsasteli keskellä snautseri, toisella puolella oli hallitseva Suomen mestari ja toisella junioreiden EO-kisojen kakkonen!

Rian vahvuus on korkea työmoraali. Snautseri ei treeneissä kestä monia toistoja kyllästymättä, mutta on aina valmis hommiin, kun sitä pyydetään. Se ei ole koskaan jäänyt murehtimaan pikku kolauksia, eivätkä rimojen tippumiset ja siivekkeiden tai renkaan kanssa törmäilyt ole jääneet sitä vaivaamaan. Ylipäätään Ria on pysynyt hyvässä kunnossa ja terveenä koko agilityuransa ajan.

Kisoissa päivän vire selviää yleensä vasta ensimmäisellä radalla, eikä vireen nostatukseen ole vielä löytynyt täysin varmaa kikkaa. Vauhti ja ketteryys eivät kestä ”oikeisiin” agilitykoiriin vertailua, mutta jouhevasti etenevät radat ovat Rialle mieleen, ja se menee niitä hyvällä vauhdilla. Tiukassa kieputuksessa vauhti hyytyy ja motivaatio helposti lopahtaa. Ja sitten ne kontaktit... ohjaaja on useasti katsonut peiliin.

Motivoinnissa on käytetty eniten makupaloja, ja myös pallo tai vetolelu toimivat. Suurin motivoija taitaa olla itse tekeminen. Aina on hirmuinen kiire kentälle!

Täytyy kiittää seuraani Laukaan Koiraharrastajia siitä, ettei siellä ole tullut vastaan roturasismia. Partanaama on sujahtanut luontevasti itseään nopsempien cockerien ja vesikoirien sekaan treenaamaan ja ohjaajalle on jaettu vinkkejä sekä kannustettu eteenpäin. Toivon, että snautseri saa muissa seuroissa saman kohtelun.

Sukutaulu