Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2021

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 25.12.2020

Aineisto palstanpitäjille 25.12.2020

Aineisto päätoimittajalle 1.11.2021

Lehti ilmestyy vkolla 50.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Vuoden Pelastus-snautseri 2015
BH, RH-T E, RH-T A, TK1, TK2 Eipä’s Funtsaa ”Harmi”

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 3/2016 
Teksti © Elina Rancken, Kuva © Tommi Rummukainen


EipasFuntsaa.jpgMikä sai sinut kiinnostumaan tästä lajista ja valitsemaan sen koirallesi? Miksi juuri tämä rotu päätyi harrastuskoiraksesi?

Aikanaan luin jutun raunioilla työskentelevistä pelastuskoirista, jolloin ajatus omasta snautserista ja pelastuskoiraharrastuksesta sen kanssa jäi kytemään.

Ihastukseni snautsereihin oli syttynyt jo lapsena mummon naapurin snautseriuros Maxista, jota sain ulkoiluttaa.

Tammikuussa 2009, kahdenkymmenen mäyräkoiravuoden jälkeen, snautseri-haaveestani tuli vihdoin totta, kun snautserinarttu Harmi (Eipä’s Funtsaa) muutti luokseni.

Heti keväällä haimme mukaan Helsingin väestönsuojeluyhdistyksen koirajaokseen eli Helsingin etsintä- ja pelastuskoiriin (HEPeKo). Huhtikuun alussa virallisen treenikauden alettua läpäisimme alkutestin, jossa katsotaan uusien koirien sosiaalisuutta ja testataan paukkuarkuutta, ja pääsimme mukaan tutustumaan pelastuskoiratoiminnan saloihin. Sillä tiellä ollaan edelleen. Laji vei mennessään.

Harjoittelemme siis raunioita, rakennusetsintää ja pelastushakua metsässä sekä taajamapartiointia, mikä on tärkeä taito pääkaupunkiseudun etsinnöissä. Unohtamatta tottelevaisuuskoulutusta, sillä pelastuskoiran pitää olla myös hallinnassa. Uutena lajina olemme aloittaneet jäljestämisen, joka on myös tarvittava taito pelastuskoiralla.

Koirasi vahvuudet ja heikkoudet lajissa, ehkä ohjaajankin?

Mielestäni Harmi sopii näihin hommiin hyvin, sillä se haluaa tehdä töitä kanssani, on ketterä, utelias ja hoksaavainen sekä äärettömän kätevän kokoinen. Heikkoutena voisi mainita liika pehmeyden. Haastavinta ohjaajalle, etenkin tällaiselle puheliaalle ihmiselle, on oppia pitämään suunsa kiinni, antaa koiralle tilaa työskennellä sekä luottaa koiraan.

Ihanin ja karmein kokemus lajin parissa tai sen kanssa reissatessa?

En osaa nimetä yhtä ihaninta kokemusta, mutta parasta koko lajissa, kuten kaikessa harrastamisessa, on nähdä, kuinka koira oppii, kehittyy ja nauttii töiden tekemisestä.

Ehkä pelottavin kokemus on ollut tässä harrastuksessa, kun Harmi putosi Vantaankoskeen helmikuisessa Helsingin ja Espoon hälytysryhmien yhteisharjoituksessa. Onni oli matkassa. Koira oli kunnon valjaissa ja liinanpäässä kytkettynä, joten sain sen nostettua rannalle ennen kun virta olisi vienyt.

Paras saavutuksenne?

Suoritimme Harmin kanssa joulukuussa 2013 hälytysryhmämme sisäisen testin hyväksytysti ja siten valmistuimme viranomaistason pelastuskoirakoksi, ja meidät nimitettiin hälytysryhmän koiravahvuuteen.

Nyt Harmi on VIRTA-tarkastusta vaille hälytyskelpoinen, sillä meillä meni koetulokset vanhaksi ja sen myötä hälytyskelpoisuus. Nyt tulokset ovat taas voimassa ja voimme anoa uutta VIRTA-tarkastusta.

Mikä on koirasi paras motivaatiokeino?

Harmin paras motivaatiokeino taitaa olla ruoka J ja se tekemisen halu.

PS. Iso kiitos siitä, että olemme saavuttaneet tavoitteemme tulla pelastuskoirakoksi, kuuluu kouluttajillemme sekä kaikille niille mukaville treenikavereille, joiden kanssa olemme saaneet treenata. Ilman heitä, ei tämä unelma olisi voinut toteutua.

EIPÄ'S FUNTSAA, synt. 13.11.2008
Kasvattaja Eila Kettunen
Omistaja Elina Rancken
Sukutaulu