Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2020

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 17.4.2020

Aineisto palstanpitäjille 17.4.2020

Aineisto päätoimittajalle 24.4.2020

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Muistoissamme Hans Lehtinen 4.6.1937-1.3.2016

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/2016


© Kirjoittanut Renée Sporre-Willes, englanninkielestä kääntänyt Erja Kaartinen
kuva Anu Katila

Muistoissamme_HansLehtinen.jpg

Hans Lehtinen tuomaroi viimeisen kerran snautsereiden erikoisnäyttelyssä Parolassa 30.8.2014.

Hans Lehtinen, "Hasse" tuhansille ystävilleen ympäri maailman, hävisi pitkän ja urhean taistelunsa syöpää vastaan aamulla 1. maaliskuuta. Näin kirjoittaa Hassen vanha ystävä Renée Sporre-Willes, joka kertaa Hassen monikymmenvuotisen ja uskollisen puolison, Johan Juslinin, lausumat sanat.

Hasse syntyi kesäkuussa vuonna 1937 Helsingissä. Hän kiinnostui koirista jo varhaislapsuudessaan. Jo nuorena poikana Hasse alkoi tutkia rotukoiria ja kyseli kaikilta tapaamiltaan koiranomistajilta, mitä rotua näiden koirat olivat ja miksi omistajat olivat valinneet juuri tuon rodun. Rouva Ulla Segerström, kuuluisa kaikkien rotujen tuomari, bulldoggien ja ranskanbulldoggien kasvattaja sekä jo 1950-luvulla Englannin Kennelklubin jäsen, asui Suomenlahden rannalla samoilla tienoilla kuin Hasse. Nuori koiraharrastaja ulkoilutti Segerströmien koiria. Rouvasta tuli Hassen mentori. Hassella oli synnynnäinen ja poikkeuksellinen koirasilmä rotutyypin ja koiran laadun havaitsemiseen. Tämän Ulla Segerström varmasti tunnisti ja rohkaisi Hassea jatkamaan harrastusta.

Uskallan sanoa, että Hans Lehtinen oli yksi nuorimmista ulkomuototuomareista koko maailmassa, sillä hän pätevöityi mäyräkoiratuomariksi huhtikuussa 1953 vain 15-vuotiaana! Ensimmäinen ulkomainen tuomaritehtävä oli Tukholmassa Snautseri-Pinseri-yhdistyksen näyttelyssä. Tuolloin Hasse oli 19-vuotias.

Näyttelytoimikunnat huomasivat nopeasti Hassen erityisen koirasilmän, jonka avulla hän erotti ylivertaisen rotutyypin muista. Jo nuorena tuomarina Hasse arvosteli suoraselkäisesti vain ja ainoastaan oman näkemyksensä mukaan antamatta koskaan muiden mielipiteiden vaikuttaa omiinsa. Hassen terävät kommentit tulivat kuuluisiksi. Hän ei todellakaan suhtautunut kevyesti pötypuheisiin tai ihmisiin, jotka hänen mielestään tahrasivat koiraharrastusta. Hasse oli erikoisen tarkka hyvistä käytöstavoista ja ihaili brittiläistä "sportmanshipiä", jonka periaatteen mukaan asioiden tuli olla kuin "good cricket".

Hasse matkusti ympäri maailmaa ja arvosteli kaikissa arvonäyttelyissä, mutta ei jättänyt tuomarointiaan myös pienissä maalaisnäyttelyissä. Hänen aito kiinnostuksensa eri roduista ja samanlainen innostus tuomaritehtäviin sai hänet kerta toisensa jälkeen toivomaan, että taas voisi löytyä uusia ja loistokkaita eri rotujen edustajia. Hasse muisti tarkasti koirat, rotuominaisuudet ja ihmiset, jotka kasvattivat upeita koiria. Tämä muisti auttoi häntä kouluttautumaan yhä paremmaksi ja saavuttamaan sen valtavan tietämyksen, joka hänellä oli. Hasse jakoi auliisti tietojaan, ja hänestä tuli pohjoismaisille tuomareille esikuva. Uskon vakaasti, että on Hassen ansiota, että pohjoismaisilla tuomareilla on hyvä maine, jonka mukaisesti he suhtautuvat antaumuksella tuomaritehtäväänsä.

Hans Lehtinen olisi voinut valita aivan toisenlaisen uran: hän oli todellinen itseoppinut muusikko, jolla oli upea lauluääni. Hänellä oli myös kyky muistaa tekstejä, joita hän oli jo lapsena oppinut musiikkia ja kuorolaulua harrastavassa perheessään. Hasse valitsi kuitenkin toisin. Hän perusti Helsinkiin ensimmäisen näyttelykoirille tarkoitetun trimmaamon. Hän tunsi turkit ja otti asiakseen olla sellainen trimmaaja, joka pystyy trimmaamaan minkä tahansa rodun täydellisesti. Luonnollisesti tämä taito auttoi valtavasti eri rotujen arvostelussakin.

Entisen vaimonsa Elinan kanssa Hasse kasvatti mustia snautsereita kennelnimellä Rivale. Mutta vasta cockerspanielien mukana Hassesta tuli todella kuuluisa. Tämä rotu pysyi lähellä hänen sydäntään koko elämän ajan. Myöhemmin norwichinterrieri tuli tärkeimmäksi roduksi Hassen ja Johanin elämässä, sillä Johan oli kasvattanut niitä ennen kuin he perustivat yhteisen kodin. Vuonna 1987 Hasse ja Johan ostivat ensimmäisen norwichinsa ja aloittivat kasvatuksen kantanartullaan 1991. Pennut rekisteröitiin Rivale-nimelle, jonka Elina oli luovuttanut Johanille muutettuaan ulkomaille. Tästä lähtien on monia valioita kasvanut brittiläisistä ja ruotsalaisista linjoista. Pennut saivat aina Hassen valitsemat musiikkiteemojen mukaiset nimet.

Kun ihminen on arvostellut korkeimmalla tasolla lähes 63 vuotta, on vaikeata mainita yhtä tiettyä tai erityistä tapahtumaa tämän ihmisen elämän varrelta – varsinkin kun ajattelee, että Hasse on valinnut Best in Show'n satoja kertoja kaikkialla maailmassa. Erikoisen ylpeä Hasse oli saadessaan arvostella Cruftsissa Utility-ryhmän vuonna 1992. Tämä tehtävä oli yksi uran kohokohdista kuten myös Windsorin BIS-tuomarointi vuonna 2011. Windsor oli Hassen mieluisin kesänäyttely Britanniassa.

En pysty kuvittelemaan yhtäkään ihmistä, jolla olisi Hassen tietämys ja joka olisi samalla tavalla omistautunut koiramaailmalle, meidän kaikkien yhteiselle harrastukselle. Hasse oli ihminen, jota oli helppo katsoa ylöspäin. Hän oli neuvonantaja, jota ei kukaan voi koskaan korvata. Minä olen menettänyt rakkaan, rakkaan ystävän, mentorin ja kasvattajakollegan viidenkymmenen vuoden ajalta. Tyhjyyden tunne on lamauttava. Mutta meitä, jotka kiitollisina voimme sanoa tunteneemme Hassen, on tuhansia. Suru on suuri, kun emme enää voi kuunnella häntä ja hänen kaskujaan. Emme kohtaa hänen pettämätöntä huumoriaan, emmekä hänen kristallinkirkkaita kuvauksiaan mistä tahansa asioista.

Hasse elää mielissämme eikä unohdu koskaan.

Rakastavat ajatuksemme lähetämme Johanille, joka on ollut suuri voima ja tuki Hassen vuosikymmenen kestäneessä taistelussa vakavaa sairautta vastaan.