Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Kennel Denwest, Mirkka Tuorila

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 1/2016


© Mirkka Tuorila, kuva Annika Hohenthal

MirkkaTuorila.jpgMistä kasvatustyösi on lähtenyt liikkeelle?

Ensimmäisen kääpiöpinserin hankin kennel Humblepupista 1997. Halusin dobermannin rinnalle saman näköisen pienen koiran, rodusta sinällään ei ollut mitään hajua – Brihåli Yvelinen kuva oli muistitaululla pari vuotta ennen yhteydenottoa kasvattajaan. Rotuvalinta osui kuin vahingossa aika nappiin, koska pinskujen kanssa vierähti sitten melkein 20 vuotta.

Kasvatus oli suunnitelmissa heti, sillä olen aina ollut kiinnostunut jalostamisesta ja minulla oli ollut pari dobberipentuetta jo ennen ekan pinskun hankintaa. Ensimmäinen narttuni ei todellakaan ollut täydellinen, mutta käyttämäni urokset korvasivat hienosti Lissun puutokset, ja siitä tulikin hyvä periyttäjä. Lienee monen tämän päivän koirankin takana jollain tavalla. Lissu palkittiin 2002 yhdistyksen parhaana jalostuskoirana.

Paras muistosi koiramaailmasta? Entä se, jonka haluaisit ehkä unohtaa?

Parhaana muistona taipaleesta jää tietenkin monet kaverit, joista osa pysyy varmasti hautaan saakka. Kasvattien BIS-sijoitukset yksilöinä tai ryhmänä ovat tietenkin oma lukunsa. Kasvattien vienti ulkomaille ja niiden menestyminen siellä. Puhumattakaan Vuolasvirta-palkinnon vastaanotosta. Paljon on hyviä muistoja, mutta tietenkin myös niitä negatiivisia. Ne eivät liity itse koiriin, vaan niiden ympärillä oleviin ihmisiin. Mutta negatiiviset kokemukset onneksi unohtuvat, kun unohtaa niiden aiheuttajat :-)

Tulevaisuuden tavoitteesi/unelmasi?

Itselläni ei ole ollut enää muutamaan vuoteen pinskua, eikä enää tulekaan. Viimeinen pentue oli 2014, joten kasvatteja tulee pyörimään aktiivisesti vielä muutaman vuode,n ja toivon mukaan sen jälkeen elävät niminä sukutauluissa pitkään.

Mitä haluat sanoa henkilölle, joka pohtii kääpiöpinserin kasvattamista/harrastuksen aloittamista?

Kääpiöpinserin suuri suosio on onneksi hieman laantunut, sillä rotu ei todellakaan ole joka käteen sopiva. Kasvattajien toivoisin miettivän omaa koiraansa tiukalla silmällä, onko sillä oikeasti jotain annettavaa rodulle, sillä kaikkien koirien ei pidä lisääntyä. Luonne, terveys, ulkonäkö – siinä ohjenuora.