Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 21.12.2018

Aineisto palstanpitäjille 21.12.2018

Aineisto päätoimittajalle 28.12.2018

Lehti ilmestyy vkolla 7.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Kennel Grande Gremin's, Anne Wahlman

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 1/2016


© Anne Wahlman, kuva Katja Särkijärvi

AnneWahlman.jpgKerro itsestäsi lyhyesti

Olen kolmen aikuisen lapsen äiti, ja asumme Nurmijärvellä keskellä ei mitään, niin kun lapseni aina sanovat :)

Kennelnimemme on kahden eri rodun kasvattajan yhteinen. Tyttäreni kasvattaa saman nimen alla tanskandoggeja ja minä kääpiöpinsereitä ja prahanrottakoiria. 

Miksi juuri kääpiöpinseri?

Niin kun aina perheissä, lapset alkoivat haluta koiraa. Koirakirjoja luettiin ahkerasti. Koiran piti olla pieni ja mahtua mukaan autoon, kun reissaamme asuntovaunulla, lyhytkarvainen, ettei turkkia tarvitse hoitaa, ja energinen lasten kaveri. Vaihtoehdoiksi valikoituivat basenji ja kääpiöpinseri. Siihen aikaan ei pahemmin googletettu kasvattajia tai pentueita, joten soitin Kennelliittoon ja sitä kautta kyselemään tietoa roduista ja kasvattajista. Puheluni yhdistettiin eteenpäin Asta Aholle, ja hän toivotti meidät tervetulleeksi katsomaan Kennel Jakiakseen kääpiöpinserin pentuja. No arvatahan saattaa, miten siinä kävi. Perheeseemme muutti v. 1989 ensimmäinen black&tan uros Jakias Jasper ”Jami”. Olin jo silloin kiinnostunut näyttelyistä, mutta Jamin ollessa puolivuotias kasvattaja kertoi Jamin nähdessään, ettei siitä ole näyttelyihin ison kokonsa vuoksi. Olisimme toki voineet käydä kokeilemassa, mitä tuomarit sanovat, mutta ajatus siirrettiin tulevaisuuteen. Vuotta myöhemmin, kun rotu oli jo tuttu, Jami sai kaverin Brihåli Ålasta ”Nikistä”. Iso poika sekin, joten näyttelyt jäivät mielestä senkin kanssa.

Rodun valintaa en ole katunut :)

Mistä kasvatustyösi on lähtenyt liikkeelle?

Vuonna 2002 tuli Nikin kaveriksi Onda's Zafferano ”Tino”. Tinon myötä heräsi näyttelyinnostus uudelleen, ja kun muutaman vuoden tuli näyttelyitä kierrettyä tyttären kanssa yhdessä (hänellä oli silloin tanskandogginarttu sijoituksessa) ja kasvattajiin tutustuttua, tuli jotenkin sellainen tunne, että olisikohan minusta kasvattajaksi. Tyttären kanssa kävimme kasvattajakurssin v. 2005 ja yhteistä kennelnimeä haimme keväällä 2006. Siitä se sitten lähti. Ensimmäinen Grande Gremin's -pentue syntyi maaliskuussa 2007.

Minkä asian koet kasvatustyössä haasteellisemmaksi osaksi?

Kasvattaminen nykypäivänä ei juuri muuta olekaan kuin täynnä haasteita. Sopivien terveiden, hyväluonteisten urosten/narttujen löytäminen jalostukseen, hyvien kotien löytäminen ja vielä niiden ihmisten löytäminen, jotka tuntevat rotua... kääpiöpinseri kun ei ehkä ihan kaikille ole sopiva rotuna.

Paras muistosi koiramaailmasta? Entä se, jonka haluaisit ehkä unohtaa?

Ensimmäiseksi tulee mieleen näyttely Naantalissa, jossa Tinosta tuli Suomen valio. Armottomassa kaatosateessa pieni koira esiintyi niin hienosti, että tuomari teki siitä myös RYP 1 ja päivän kruunasi BIS 2 sijoitus.

Minulle kasvattajana suurin unohtumaton päivä on muutaman vuoden takaa. Puhelu Visbystä vei jalat alta, kun kasvatistani Grande Gremin's Griswaldista tuli C.I.B ollen ensimmäinen kasvattamani kansainvälinen muotovalio.

Eikä sovi unohtaa joulukuussa myönnettyä Vuolasvirta-palkintoa, joka merkitsee erittäin paljon minulle kasvattajana.

Paljon muitakin hienoja muistoja on vuosien varrella tullut, kiitos ihanien ystävien kehän laidalla ja sen ulkopuolella, mutta nuo nyt ehkä päällimmäisenä tulevat mieleen.

Kukaan ei välty huonoiltakaan muistoilta, niihin pitää vaan suhtautua oikein ja ottaa oppia.

Tulevaisuuden tavoitteesi/unelmasi?

Tavoitteenani on parhaalla mahdollisella tavalla kasvattaa terveitä ja hyväluonteisia rodun edustajia. Toivon, että hyvillä jalostusvalinnoilla saan sitten niitä unelmiakin toteutettua.

Mitä haluat sanoa henkilölle, joka pohtii kääpiöpinserin kasvattamista/harrastuksen aloittamista?

Harrastusmahdollisuuksia on useampia, rohkeasti vain mukaan niihin. Kääpiöpinseristä on moneen tekemiseen, näyttelyt eivät ole ainoa vaihtoehto.

Tuleville kasvattajille – lukekaa rotumääritelmä ajatuksella, kuunnelkaa pitkään kasvattaneiden neuvoja, sieltä tulee paljon kullanarvoista tietoa. Ottakaa mahdollisuuksien mukaan koirien taustoista selvää, ettei tule yllätyksiä.