Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 21.12.2018

Aineisto palstanpitäjille 21.12.2018

Aineisto päätoimittajalle 28.12.2018

Lehti ilmestyy vkolla 7.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Of Leijliden Frida, "Ida"

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/2006


© Pilvi Lehtonen

ida1.jpgKuvassa Pilvi & Ida. Kuva Maija Vinnikka.

Ida pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan agilityesteisiin keväällä 2001, kun aloitimme yhteisen agilityuramme Itä-Helsingin agilityharrastajien alkeiskurssilla autuaan tietämättöminä tulevasta. Ensimmäisen kosketuksen kisoihin saimme maaliskuussa 2002 voittaessamme seuramme talvikauden päätöskisojen mölliluokan. Varsinaisesti möllikisaamisemme alkoi vasta vuotta myöhemmin AgiToko Dogsia edustaen.

Virallisesta kisadebyytistämme jäi muisto kisakirjaan nollan muodossa. Toisen nollatuloksemme saimme hyvinkin pian, mutta kolmas antoi odottaa itseään kevääseen 2004. 2-luokassa sijoitusnollien metsästys ei alkanut kovin vauhdikkaasti: ensimmäiset nollatuloksemme tulivat ilman vaadittavaa sijoitusta, ja seuraavana keväänä kontaktiongelmat romuttivat puhtaat ratamme kerran jos toisenkin. Huhti-toukokuussa 2005 saimme ensimmäiset sijoitusnollamme ja kolmannen nappasimme elokuussa. Syksyn aikana teimme 3-luokassa vielä neljä SM-nollaa.

Viime vuosi oli ehdottomasti parhaamme tähän mennessä, niin tuloksellisesti kuin muutenkin. Idan vauhti ja into kasvoivat huomattavasti, etenkin luokkanousumme aikoihin. Lisäksi 3-luokan kiemurat ovat vaatineet sekä koiraa että itseäni parantamaan tarkkuutta ja huolellisuutta.

Alkuaikoina suurimman ongelman aiheutti Idan vahva laumavietti. Jouduin usein kisaradoilla jännittämään, lähteekö Ida etsimään muita perheenjäseniä. Sittemmin kyseisen vaivan ovat aiheuttaneet vain kaatosade ja kehän ulkopuolella olevat suuret pinserimäärät.

Idan kyltymätön halu lukea itse rataa on toisaalta hyvä asia, mutta se on myös poikinut meille monet hylkäyksistämme. Selkeissä paikoissa Idaa ei tarvitse ohjata ihan loppuun saakka ja saan siten itse etumatkaa, mutta tiukoilla pätkillä Ida on pidettävä tiukasti käsissä, ettei se ehdi lukita väärää estettä.

Tavoitteenani on saada oma ohjaukseni vielä selkeämmäksi ja oppia liikkumaan radalla kuin Jerry Stenberg :) Idan kontaktit on tarkoituksena saada täysin varmoiksi, ja sille pitäisi saada lisää vauhtia. Ylimääräisiä sekunteja yritämme napsia pois kaarteita lyhentämällä. Sitä varten täytyisi löytää optimaalinen ajankohta käskytykselle ja kääntymiselle.

Agilityvalion titteli on meille vain kaukainen haave pääkaupunkiseudun suurten luokkakokojen vuoksi, joten tavoitteeni pysyttelevät SM-kisojen osallistumisoikeudessa ja mahdollisimman hyvissä suorituksissa. Onneksi sen työmäärä ei lopu, SM-nollat kun pitää joka vuosi kerätä uudelleen.

Vaikka olemmekin löytäneet oman lajimme, treenaamme sen vastapainoksi myös tokoa. Tavoitteenamme on TK1-koulutustunnus ja BH-kokeen läpäiseminen. Vielä muutama vuosi sitten kiersimme näyttelykehiä, mutta kun Ida saavutti Suomen Muotovalion arvon juuri sopivasti niihin aikoihin, kun viikonloppumme alkoivat kulua agilitykilpailuissa, saivat koiranäyttelyt jäädä.

Agilityn ylivertaisuus muihin lajeihin kiteytyy lausahduksessa "vauhtia ja vaaratilanteita". Parasta agilityssa on kuitenkin se, että radalla tuntee olevansa koiran kanssa yhtä, ja se kun maaliin tullessa koiran eleissä näkyy innostus ja silmissä loistaa riemu.

OF LEIJLIDEN FRIDA
synt. 3.8.2000
kasv. Doris Leijonqvist - om. & ohj. Pilvi Lehtonen