Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 21.12.2018

Aineisto palstanpitäjille 21.12.2018

Aineisto päätoimittajalle 28.12.2018

Lehti ilmestyy vkolla 7.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Cherpin Golgatan Olga, "Dina"

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/2007


© Jonna Railio, haastatteli Tuula Lalli

dina.jpgKerro lyhyesti itsestäsi ja koiraharrastustaustasi.

Olen 20-vuotias eläinlääketieteen opiskelija Helsingistä. Dinan lisäksi koiralaumaani kuuluvat Dinan poika Masse ja 13-vuotias mäyräkoira Cella. Koiraharrastuksen aloitin 10-vuotiaana Cellan (BH, TK 2) kanssa. Lajinamme oli toko, ja viisas mäykky menestyi kokeissa ihan mukavasti.

Kuinka päädyit pinserin hankintaan ja miten Dina on vastannut mielikuvaasi pinsereistä?

Olisin halunnut belggarin, mutta se oli kuulemma liian iso. Palveluskoiraoikeudet rodulla piti olla, ja muutamasta pienemmästä vaihtoehdosta valitsin pinserin. Dina on varmaan aika tyypillinen pinseri - vilkas, älykäs ja ystävällinen.

Olet harrastanut Dinan kanssa myös agilitya, mutta mikä sai sinut innostumaan toko- ja PK-harrastuksesta?

Tokoa olin harrastanut jo aiemmin, joten oli selvää, että tekisin sitä Dinankin kanssa. PK-harrastuksen monipuolisuus kiehtoi. Lisäksi Dina osoittautui taitavaksi jäljestäjäksi jo pentuna. Valitettavasti aloimme treenata tosissaan vähän liian myöhään.

Millainen rotu mielestäsi pinseri on harrastuskoirana Dinan kautta koettuna?

Mielestäni pinserille on helppo opettaa uusia asioita, mutta vilkkauden takia tarvitaan kärsivällisyyttä ja aikaa, jotta suorituksiin saadaan varmuutta. Dinalta löytyy myös riittävästi taistelutahtoa ja kovuutta. Dinan kanssa voi hinkata jotain liikettä pidempäänkin, koska ahneena koirana se jaksaa tehdä töitä niin kauan kuin ruokaa tulee. Heikkoutena niin Dinalla kuin monella muullakin pinserillä on paukkuarkuus.

Kuinka usein ja kuinka treenaatte (yksin, porukassa, koiran motivointi, tottis, maasto jne.)?

Pääosin olen treenaillut yksin. Viime vuonna kävimme joka toinen viikko ohjatuissa tottistreeneissä. Nyt treenaaminen on jäänyt vähemmälle, mutta viime vuonna treenasimme tottista päivittäin. Ensin BH-koetta varten, ja kun siitä oli selvitty, PK-kokeita varten. Myös maastoa treenailin itsekseen. Pari kertaa pyysin jotakuta toista tekemään jäljen. Esineruudun kanssa oli kokeissa ongelmia, joten pyysin usein kaverin esineineen metsään. Tämäkään ei vielä auttanut. Vasta yhden koetta vastaavan (ajetaan autolla johonkin korpeen, vieraita ihmisiä, ohjaaja jännittää...) treenin ja mielikuvaharjoitusten jälkeen Dina suostui tuomaan esineen koetilanteessakin. Koulutuksessa olen käyttänyt aika paljon naksutinta. Palkkaan nameilla ja joidenkin liikkeiden kanssa ruokakupilla.

Oletko saanut mielestäsi tarpeeksi kannustusta, neuvoja ja koulutusapua? Olisiko vielä jotain, missä toivoisit saavasi koulutusapua tai vastavaa?

Niin tottikseen kuin maastoonkin olen saanut ihan mukavasti neuvoja. Tosin huippuhyvät maastovinkit sain vasta, kun oli enää yksi koe jäljellä, mutta sieltä tulikin 200 pistettä - kaikki maastosta.

Mitä vastoinkäymisiä ja onnistumisenhetkiä olet kokenut koiraharrastuksen parissa?

Ensimmäisen onnistumisen koin Cellan kanssa, kun saimme tokon alokasluokasta täydet 200 pistettä. Dinan kanssa on tullut sitten niitä vastoinkäymisiäkin. Mainittakoon pari eksymistä koejäljellä (ohjaajalla onneksi kohtuullinen suuntavaisto), ne neljä koetta, missä Dina ei suostunut tekemään esineruudussa mitään. Onneksi on onnistumisiakin. Hieno hetki oli, kun toisessa BH-kokeessa Dina pysyi maassa koko paikallamakuun. Kaikkein mahtavinta oli viimeisessä jälkikokeessa, kun Dina toi saman tien esineen ruudusta niiden neljän epäonnistumisen jälkeen. Ehdin jo melkein kiljua HIENO, kun muistin, että saa kehua vain hillitysti.

Teidän tulevaisuuden suunnitelmat ja tavoitteet koiraharrastuksessa?

Tokossa olisi tarkoitus kisata avoimessa luokassa ensi syksynä. Saa nähdä, miten ehdimme treenata kesällä lehmien hoidon lomassa. Jäljen osalta tulevaisuuden suunnitelmat riippuvat aika pitkälle muista pinseriharrastajista. Toivottavasti saataisiin nyt PK-oikeudet takaisin.

Kuinka kannustaisit uusia harrastajia koiraharrastuksen pariin?

Koiraharrastus on hauskaa niin koiralle kuin ohjaajalle. Koira, varsinkin pinseri, tarvitsee virikkeitä, joten jonkinlainen harrastaminen on tärkeää. Kouluttakaa pilsnereitänne vimmatusti ja menkää suurin joukoin BH-kokeisiin, sillä jälkimetsässä rämpiminen on erityisen hauskaa!

BH Cherpin Golgatan Olga
synt. 19.9.2000
kasvattaja Päivi Laitinen, omistaja ja ohjaaja Jonna Railio