Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 21.12.2018

Aineisto palstanpitäjille 21.12.2018

Aineisto päätoimittajalle 28.12.2018

Lehti ilmestyy vkolla 7.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Ceriinan DW Vanilli, "Nova"

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/2003


© Leena Hyvärinen

vanilli2.jpgMiksi teillä on koirana juuri pinseri?

Ostimme Novan tyttärellemme Leenalle rippilahjaksi. Meillä on kotona myös Pyreneitten mastiffi, joka on pitkäkarvainen ja rauhallinen koira. Halusimme, että tuleva koira olisi pieni, erivärinen kuin Pyreneitten mastiffi ja ehdottomasti lyhytkarvainen. Halusimme myös, että koira olisi vilkas ja eloisa. Harkitsimme tuolloin mm. lapinkoiraa, bordercollieta ja mäyräkoiraa, mutta ne karsiutuivat pois erinnäisistä syistä ja loppujen lopuksi päädyimme pinseriin.

Mikä sai teidät kiinnostumaan rodusta?

Meidän ystävällämme oli pinserinarttu, joka oli erittäin kiva ja fiksu koira. Se ei turhaan liehakoinut vieraita, vaan oli sopivan pidättyväinen. Lisäksi pinseri oli juuri sopivankokoinen, lyhytkarvainen ja eloisa koira. Posiitivisena yllätyksenä tuli tieto siitä, että rodulla on PK-oikeudet.

Milloin tottelevaisuuskoulutuskärpänen puri teitä?

Minulla on aiemmin ollut saksanpaimenkoira ja kiinnostuin tuolloin koiran koulutuksesta. Novan tullessa meille aloitimme tottelevaisuuskoulutuksen ja jäljen ajamisen kitkeäksemme pois kovaa metsästysviettiä. Lisäksi sekä koira että ohjaaja pitävät treenaamisesta. Novan kanssa on touhuttu pienestä pitäen.

Kerro mikä on ollut mielestänne paras tottelevaisuuskokeenne ja mitkä olivat saavutukset? Entä mistä kokeesta ovat ikävimmät kokemuksenne ja miksi?

On vaikea sanoa, mikä on ollut paras kokeemme. Parhaat saavutukset ovat olleet kaikki ykköstulokset ja viimeisimpänä siirto voittajaluokkaan. Todella hienolta tuntui myös silloin, kun eräs tuomari kommentoi, että koiran ja ohjaajan suhde on täyskymppi. En muutenkaan halua korostaa kokeissa käymisen merkitystä. Itse kisasin vaan siksi, että se antoi lisää motivaatiota viedä koiraa eteenpäin. Tärkeämpää on se, että koiraa koulutetaan ja että sillä on tekemistä.

Ikävimmät muistot ovat ensimmäisestä kokeesta, jolloin Nova oli 1 ½ vuoden ikäinen. Tilanne oli koiralle uusi ja outo ja se ei toiminut ollenkaan niinkuin harjoituksissa. Tuomareissa on myös paljon eroa. Toiset antavat esimerkiksi alokasluokassa vielä joitakin pikku virheitä anteeksi, kun toiset taas vaativat täydellistä suoritusta. Ikävää on myös se, jos joutuu odottamaan omaa vuoroaan pitkään koiran kanssa.

Mikä on Novan motivointikeino numero1?

Ehdottomasti kermavaahtotäytteiset tuulihatut! Niiden eteen Nova tekee mitä vain. Niitä on vaan hieman hankala ottaa kokeisiin mukaan...

Mitkä ovat Novan vahvimmat liikkeet? Entä heikoimmat vai onko sellaisia?

Vaikea kysymys. Koetilanteet ovat nimittäin täysin erilaisia kuin harjoitustilanteet. Usein on niin, että liikkeet mitä kokeissa pidän varmoina saattavat hieman epäonnistua ja taas päinvastoin. Hienolta tuntuu, kun koira onnistuu sille vaikeassa liikkeessä. Noudon opettaminen Novalle on ollut vaikeaa, mutta nyt se sujuu kuitenkin hienosti.

Mitä muuta harrastatte?

Omaksi ja koiran iloksi agilityä, esineruutua ja jälkeä. Nova rakastaa jäljestämistä. Mitä vaikeampi ja mutkikkaampi jälki on, sitä innokkaammin Nova sitä ajaa; häntä heiluu vinhasti.

Haluaisitko vielä lopuksi sanoa jotain muille harrastajille?

Ehdottomasti. Muistakaa, että koiran kanssa pitää olla kivaa. Silloin kun touhu muuttuu liian jäykäksi ja totiseksi, on aika miettiä lajin vaihtoa tai siirtyä vaan omaksi ilokseen treenaamaan koiraa. Lisäksi suosittelen, että harrastatte kaikkea monipuolisesti ja koulutatte koiria vain lyhyitä hetkiä kerralla, usein. Lisäksi olen huomannut, että pinserin kanssa ei saa jäädä jankkaamaan. Esimerkiksi vaikka nouto. Kun koira tekee yhden onnistuneen noudon niin sitä pitää kehua ja harjoitus lopettaa välittömästi.

CERIINAN DW VANILLI
kasv. Anja Nikkonen, om. Leena Hyvärinen, ohjaaja Raija Hyvärinen