Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 21.12.2018

Aineisto palstanpitäjille 21.12.2018

Aineisto päätoimittajalle 28.12.2018

Lehti ilmestyy vkolla 7.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Tiny Harridan's Dirlandaa, "Ilo"

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/2007


© Marja Virtanen

ilo.jpgMinä olen Marja Virtanen Vantaalta, ja ihastuttava TOKO-koirani on Susanna Mahlavuoren kasvatti Tiny Harridan's Dirlandaa, tuttavallisemmin Ilo.

Perheeseeni kuului yli kahdenkymmenen vuoden ajan rakas ja tärkeä joukko suuria palvelus- ja vinttikoiria, joiden kanssa harrastin varsinkin erilaisia maastolajeja. Nykyään "perhe" ollaan minä ja pikkuinen Ilo, jonka kanssa olen vielä aivan aloittelija. Muutamia vuosia sitten liikuskelin näyttelykehien laitamilla tekemässä lähempää tuttavuutta pieniin koiriin ja tapasin Susannan Siirin, joka hauskalla persoonallaan lopullisesti valitsi kääpiöpinserin minulle uudeksi roduksi. Enää tarvittiin mukaan ripaus kohtaloa ja joidenkin yllättävien sattumusten onnellinen summa, ja Ilo tepasteli elämääni, suoraan sydämeni koiraksi.

Miksi juuri tämä rotu harrastuskoirana?

Oman elämäntilanteen muuttuessa tarvitsin itselleni mahdollisimman pienikokoisen koiran, jonka kanssa pystyisin kulkemaan myös ilman omaa autoa, asumaan lähes missä vain ja harrastamaan mahdollisimman monipuolisesti. Tärkeää oli myös mm. koiran terveys ja reipas luonne.

Kääpiöpinseri täyttää hienosti myös pienemmät toiveeni ja sopii mielestäni erittäin hyvin lähes mihin tahansa harrastusmuotoon. Pieni koko ei suinkaan ole rajoite eikä edes hidaste. Ja harjoitella voi, vaikkei kilpailemaan pääsisikään, niinpä Ilokin tottelevaisuuden lisäksi jäljestää, juoksee viestiä ja etsii esineitä. Ensimmäisen jäljen taisin tallata Ilolle sen ollessa jotakuinkin neljän kuukauden ikäinen. Voi hyvin sanoa, että "siitä se sitten lähti". Ilo rakastaa jäljestystä, ja ajoittaisesta hössötyksestämme huolimatta tuo ensimmäinen viiden metrin mittainen suora makkarajono on vaihtunut melko pitkään, kiemuraiseen ja kulmikkaaseen jälkeen, jonka varrelta löytyy nyt filmipurkkeihin piilotettuja namipaloja.

Ilo myös juoksee isojen hovawarttien kanssa viestiä. Viestiharjoituksissa meillä on söpöt ekstrapienet pk-liivit ja hiukan poikkeavanlainen varustus. Ilolla on A-pisteessä mukana oma "mökki", pikkuhäkki, jonka päällä on hyttysverkko. Mökissä on hyvä viettää kunnon lepotaukoja, ei häiritse hyttyset eikä muurahaiset. Juoksukumppaneihinsa verrattuna Ilo muistuttaa metsäpätkillä lähinnä pientä vikkelää myyrää, koska sen jalat "häviävät" mustikanvarpuihin. Usein sen lähestymistä ei edes näkisi, jollei se välillä hauskasti ponnistaisi mättään päältä korkealle ilmaan tähyämään vauhdilla, vieläkö on pitkä matka. Esineiden etsiminen kuuluu osittain jokapäiväiseen ulkoiluun mukaan. Olen aina palkinnut Ilon, kun se löytää jostain ihmisen pudottaman esineen, joten kaikenkokoisia ja näköisiä tavaroita sekä moninainen määrä rukkasia ja lapasia on nosteltu maasta ylemmäs omistajaa odottamaan.

Ilo on myös itse löytänyt kaikki pienenpienet esineruutu-esineensä. Ilon esineruutukaan ei ole kovin suuri, vain pieni osa isojen hakualueesta. Yleensä se ei myöskään kunnolla näe metsää mättäiden ja kumpareiden lomasta kurkkiessaan, joten nostan sen hetkeksi syliini tähyilemään maastoa ennen lähetystä... toimii yllättävän hyvin!

Monet meidän touhumme herättävät ystävissämme kosolti hilpeyttä, mutta kun Ilo suorittaa tehtäviään niin kovasti tosissaan kuin pieni koira vain voi, sen reipas persoona voittaa poikkeuksetta kaikkien suosion.

Mikä sai sinut valitsemaan TOKOn lajiksenne?

Kilpailemme toko-kokeissa yksinkertaisesti siksi, että Ilo on osoittautunut niin ihanaksi luonnonlahjakkuudeksi, eikä kääpiöpinserin kanssa pk-kokeisiinkaan pääsisi.: Suurpiirteisenä ihmisenä en ole aiemmin oikeastaan malttanut keskittyä pelkästään kenttätottelevaisuuteen, jossa tarkkuus ja liikkeiden täsmällisyys nousee joka luokassa aina suurempaan pääosaan. Tämä on minullekin yllättävän piristävä haaste.

Iloa kouluttaessa huomasin aika nopeasti, kuinka mahtavaa onkaan, kun koira käskystä jää välittömästi niille jaloilleen seisomaan tai juoksee kutsuttaessa luokseni miljoonaa, hyppää silkasta riemusta vatsaani vasten ja samalla kiepauttaa itsensä ilmassa ympäri pudoten sulavasti sivulle perusasentoon! Siitä on hyvä jatkaa, joten kun olen tähän asti vain tyytynyt ihailemaan koirakkoja tottelevaisuuskokeiden ylemmissä luokissa, Ilon kanssa on tarkoitus toteuttaa jonakin päivänä pitkäaikainen haaveeni kilpailemisesta voittajaluokassa, ja kukapa tietää, ehkä jopa erikoisvoittajassa.

Mitkä ovat koirasi vahvuudet ja heikkoudet?

Onkohan Ilolla heikkouksia ollenkaan... ?

Ilon persoona sopii minulle ja olemme varmaankin aika onnistunut "kahden hengen lauma". Sen verran samankaltaisia ollaan molemmat, että Ilon suuri heikkous on sama kuin minunkin: Me kyllästymme kumpainenkin helposti! Yritän pitää harjoitukset lyhyinä mutta erittäin vaihtelevina. Käytän paljon mielikuvitusta hauskojen lisäjuttujen keksimiseksi ja toivon, että Ilon vahva tekemisen riemu säilyy ja samalla maltillisuus ja keskittymiskyky vielä lisääntyvät. Tällä hetkellä paikalla makuu onkin toiminnanhaluisen Ilon vaikein liike. Pitkäkestoisemmiksi käyvissä ylemmissä luokissa Ilon kyllästyminen tulee varmasti muissakin liikkeissä meille eteen. Ongelmanratkaisua on siis todennäköisesti luvassa!

Vahvuuksina Ilolla on voimakas laumavietti ja aivan mahtava kyky lukea minun kehonkieltäni äärimmäisen tarkasti. Se kuuntelee herkällä korvalla myös ääneni sävyt ja keskittyy melko hyvin minuun. Näitä ominaisuuksia hyödynnän varsinkin uutta liikettä opettaessani ja pidän yllä oikeastaan koko ajan. Ilo on lenkillä paljon vapaana eikä koskaan voi tietää, mitä kivaa ehkä keksin, joten sen tarkkaavaisuus pysyy hyvänä samalla, kun tottelevaisuus säilyttää mielenkiintoisuuden ja on kokonaisvaltaisempaa. Ilo on myös ihan aidosti nimensä veroinen olento. Se on aina hyväntuulinen ja syttyy hetkessä iloiseen toimintaan... välillä tuntuu, että lähes pelkän hymyni voimalla.

Kerro ihanin/karmein yhteinen reissunne.

Sekä karmein että ihanin reissumme oli varmaankin Janakkalan tokokoe viime vuoden elokuussa. Tuo päivä oli yksi niitä viime kesän tosihelteitä eikä pätkääkään edes tuullut. Kisapaikkana suuren hiekkakuopan pohja, joten kuuma tuli jo valmiiksi pelkästään vuoroa odotellessa.

Paikalla makuussa minulla oli enemmän kuitenkin tuskanhiki... kahden koiran päässä Ilosta makaava collie alkoi ensin levottomasti haukkua, sitten se päätti ottaa kokonaan hatkat ja lähteä moikkaamaan Ilon toisella puolella makaavaa kavericollietaan. Se sipsutteli ohi Iloisen nenän edestä ja jäi siihen ihan viereen houkuttelemaan toista koiraa leikkiin. Mutta tuon collien omistaja sitten varsinaisen tempun tekikin, saatuaan luvan hakea koiransa hän lähti hihnaa kädessään huitoen ja kovalla äänellä komentaen kävelemään jotakuinkin suoraan kohti Iloa! Kaiken tämän hässäkän keskellä Ilo malttoi pitää pääosin katsekontaktin minussa, makasi vakaasti paikallaan ja antoi noiden muiden säheltää!! Tilanne oli sille todella vaikea, enkä tiedä, olenko koskaan ollut Ilosta tuota ylpeämpi! Liekö tuo paikalla makuu saanut sympatiat Ilon puolelle yleisöltäkin, kun yksittäisliikkeitä suorittaessamme taisivat taputtaa meille lähes joka liikkeen jälkeen, lopulta tuomaria myöten.

Ilo teki töitä kokoajan paremmin ja jokainen onnistunut liike sai mielialamme aina vaan korkeammalle. Ystäväni Päivikki sai kehän reunalla jännätessään silmiinsä liikutuksen kyyneleet, ja meillä siellä kuumalla kentällä oli uskomattoman ihana fiilis! Saimme Janakkalasta myös kesän parhaan tuloksemme, 184 pistettä, ja nousimme palkintopallin kolmannelle sijalle.

Parhaat saavutuksenne?

Varsinaisesti paras saavutuksemme on kuitenkin Vantaalla syyskuussa 2006 saatu TK1 ja siirtyminen avoimeen luokkaan. Kisakausi päättyikin sitten odotettua aiemmin, koska avoimen liikkeet ovat vielä kesken. Enhän uskonut, että saamme vain neljällä alokasluokan kisalla kolme ykköstulosta... eikä se yksi mukaan mahtuva kakkostuloskaan kauas jäänyt, yhden ainoan pisteen päähän vain.

Mikä on koirasi motivointikeino nro 1?

Olisi ihanaa voida sanoa, että se olen minä, mutta totuushan on, että Ilo motivoi ihan itse itseään. Ilon mielestä kun liian helposti saadut asiat eivät ole mistään kotoisin ja siltä puuttuu myös kokonaan monelle kääkälle niin tyypillinen ahneus ruokaan. Jos vaikka laitan sille ruokakupin nenän eteen, en oikeastaan voi olla varma, alkaako se syömäänkään. Mutta jos sitten otan nuo samat ruokanappulat käteeni, teetän töitä tai temppuja ja annan palkaksi, ne maistuvat oikein hyvin.

Olen kouluttanut Ilon positiivisella vahvistamisella, pääsääntöisesti naksulla, koska tässäkin halusin kokeilla jotakin ihan uutta itsellekin. Naksuttelu sopii Ilon luonteelle erinomaisest,i ja vaikka minä olenkin ihan liian hidaspeukaloinen, ainakin meillä kummallakin on hauskaa.

Mutta on minulla repussa mukana myös ihanan tapettava karvainen patukkakin. Pelkästään harmaan karvan vilahdus saa vaikkapa seuraamisen tylsistyttämän Ilon taas valppaaksi, ja pieni patukkaleikki toimiikin erinomaisen hyvin intoa ja tarkkaavaisuutta lisäävänä palkkana.

Mutta se aivan paras - tällä hetkellä ehdoton ykkönen löytyy aina kenttätyöskentelyn päätteeksi pienestä punaisesta purkista: Saarioisten maksalaatikko!!

TK1 Tiny Harridan's Dirlandaa
synt. 22.12.2004
kasvattaja Susanna Mahlavuori, omistaja ja ohjaaja Marja Virtanen