Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 21.12.2018

Aineisto palstanpitäjille 21.12.2018

Aineisto päätoimittajalle 28.12.2018

Lehti ilmestyy vkolla 7.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Logobon Brown Bernadette, "Etta"

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 4/2001


© Johanna Tammiala

ettasohvalla.jpgEtta: "Hei, olen Etta!"

Emäntä: "Tai virallisemmin - titteleineen kaikkineen - FIN AVA, KANS (vahv. vaille) & FIN & S MVA V-99 Logobon Brown Bernadette"

Etta: "Minä olen kuulemma taas joku valio (hienoa, sillä niin on mun lempijäätelönikin!), ja emäntäni kertoi, että minusta on lisäksi tullut joku Vuoden Koira tai muu vastaava julkkis - mutta eikö jo nimenikin kerro, että minä olen ehdoton ykkönen!"

Emäntä: "Niin, Etta on siis Vuoden Tokokoira 2000 ja Vuoden Agilitykoira 2000."

Etta: "Nyt sitten tuo emäntäni sanoi, että sen pitää kirjoittaa minusta vielä esittely lehteen, mutta minä olen kyllä sitä mieltä, että kun se juttu kerran kirjoitetaan MINUSTA, niin MINUAHAN siinä sitten pitää haastatellakin! Eli antaa tulla vaan!"

Mikä sai sinut valitsemaan juuri tokon ja agilityn lajeiksenne?

Etta: "Miten niin valitsemaan?! En minä mitään valikoinut, vaan aloin tietenkin harrastamaan KAIKKEA sellaista, mistä herui makupaloja! Koirien missikisat, eli näyttelyt, ovat minunkaltaiselle esiintyjälahjakkudelle omiaan, sillä siellä saan osakseni paaaljon huomiota! Agilityn avulla saan pidettyä huolta kunnostani ja linjoistani. Tottelevaisuustreeneissä aloin käymään emäntäni kanssa heti pentuna, sillä nuorenahan se vitsa on väännettävä - ja kyllä tulostakin on syntynyt: näkisittepä vaan, kuinka hienosti saan emäntäni ojentamaan makupaloja, taputtamaan minua, tai hehkuttamaan 'hieno tyttö'!"

Emäntä: "Minun ja Etan yhteinen harrastustaival alkoi siis keväällä '95 heti Etan tultua taloon 3,5 kk iässä. Aloimme vähitellen tunnustelemaan, mitkä lajit olisivat Etalle mieleen - sillä harrastuslaji on tietenkin valittava koiran mieltymysten ja lahjojen, eikä pelkästään omien ambitioiden mukaan. Odotellessani pennun 4kk-rokotusta kokeilin jo kotona leikin varjolla opettaa hänelle hieman tottelevaisuuden alkeita, mutta Etta yllätti minut lahjakkuudellaan ja oppi näiden parin viikon aikana puolivahingossa myös jo vaativampia taitoja, kuten suuntakäskyt eteen, oikea ja vasen. Eipä aikaakaan, kun kävimme jo paikallisen kääpiökoirayhdistyksen tottelevaisuus- ja näyttelyharjoituksissa, joten oli luonnollista osallistua myös seuran agilitykoulutuksiin, Etan täytettyä 6 kk. Yksi hauskimpia treenimuistojani on ensimmäiseltä harjoituskerraltamme, jonka aiheena oli kontaktiesteiden opettelu. Aloitimme tietenkin helpoimmasta, eli puomista. Kouluttajamme selitti perusteellisesti ja hartaasti, miten koira on varovaisesti ja rauhallisesti ohjattava esteelle, jottei se pelästyisi. Sitten kukin ohjaaja vuorollaan suostutteli, talutti tai nosti koiransa puomille. Kun tuli meidän vuoromme, huomasin yhtäkkiä, että koirani oli kadonnut viereltäni. Seurasin katseellani kädessäni olevaa hihnaa, jonka toinen pää löytyi korkealta A-esteen huipulta, missä Etta keikkui kasvoillaan harvinaisen tyytyväinen ilme - se siitä varovaisuudesta, eipä tarvinnut tuota koiraa esteille suostutella!"

Etta: "No siis siellä A-esteellähän oli todella hyvät näköalat, kerrankin minä olin kaikkein isoin! Ja hei - huipulla tosiaankin tuulee!"

Emäntä: "Varsinainen tavoitteellinen agilityharrastuksemme käynnistyi kuitenkin vasta myöhemmin, kun siirryimme Turunmaan Kennelyhdistyksen riveihin osallistumalla seuran agilityn alkeiskurssille marraskuussa 1995. Tottelevaisuutta harjoittelimme yhä satunnaisesti TSKK:ssa. Mitään lajia (etenkään tokoa) emme kuitenkaan koskaan treenanneet kilpailumielessä, vaan tavoitteena oli ensisijaisesti mukava yhdessäolo ja yhteistyön kehittäminen."

Etta: " ...ja makupalat :)"

Emäntä: "Kun aloitimme Etan kanssa harrastamisen, koulutus oli nykyiseen verrattuna vielä aika lapsen kengissä. Näin tulin tehneeksi hänen kanssaan paljon koulutus- ja ohjausteknillisiä virheitä. Kontaktipintoja emme tulleet ensimmäisen vuoden aikana harjoitelleeksi ollenkaan, koska erään kouluttajan mukaan "noin pieni koira ei pysty tekemään kontaktivirheitä". Etan tehtyä yhdellä harjoitusradalla ponnekkaat kenguruloikat jok'ikisen radalla olleen kontaktipinnan - jopa A:n ylösnousukontaktin! - yli, kouluttaja ei sitten tainnut sen koommin koiran kokoa kommentoidakaan :) ... Paikallaoloakaan emme ymmärtäneet harjoitella ennen, kuin aloimme kilpailemaan. Etta on kuitenkin ollut aloittelevalle agility-ohjaajalle paras mahdollinen harrastuskoira, sillä hän antaa ohjaajan tekemät virheet ‘anteeksi’ ja paikkaa niitä omilla taidoillaan. Älykkään ja oppivaisen luonteensa ansiosta hänelle oli helppo opettaa kertaalleen väärin opetetut asiat uusiksi."

Etta: "Minun oli siis jälleen korjattava kaikki nuo emäntäni tekemät virheet - onneksi minä olen niiiin taitava!"

Emäntä: "Tärkein syy lajivalinnoille on ollut, että agility on sopinut Etalle lajina niin kuin kääpiöpinseri sopii (ainakin omasta mielestään) omistajansa sänkyyn! Hän omaa kaikki agilitykoiralle tärkeät rakenne-, terveys- ja viettiominaisuudet, ja nauttii silminnähden (ja korvienkuullen!) lajista!

Etta: "No täytyyhän mun siellä radalla meteliä pitää, kun ei tuohon emäntään meinaa muuten sitä vauhtia saada! Aina sitä saa odotella!"

Emäntä: "Etan hyvä kehonhallinta, notkea, kestävä ja vahva rakenne hyvine kulmauksineen tekevät hänestä ketterän ja erittäin nopean ratasuorittajan, vaikka hän antaakin pienellä koollaan (27,5 cm) paljon tasoitusta useimmille mini-luokan kilpailijoille. Hyvä saalistusvietti, kyky itsenäiseen työskentelyyn, työskentelyinto, hyvä hermorakenne ja tulinen temperamentti tekevät Ettasta innokkaan, vauhdikkaan ja motivoituneen agility- ja tokokoiran, jolla on aina hillitön hinku treenikentälle. Pahin mahdollinen kidutus Etalle on agilitykisojen katsominen ilman että hän saa osallistua."

Etta: "No kuvitelkaa nyt, että joku KEHTAA suorittaa MINUN esteitäni, ja vieläpä aivan silmieni edessä!!"

Emäntä: "Onneksi Etta on lisäksi erittäin palvelualtis ja kuuliainen, jolloin hänen vauhtinsa radalla suuntautuu juuri ohjaajan osoittamaan suuntaan eikä mihinkään ylimääräisiin toimintoihin."

Ihanin/karmein yhteinen reissunne?

Emäntä: "Etta viimeisteli Agility-valionarvonsa silloin, kun osasin sitä vähiten odottaa, eli 4.8. Ragitin kilpailuissa, lennettyämme aamuyöstä ensin Turusta Helsinkiin ja sieltä suoraan Rovaniemelle kisapaikalle. Etta ei ollut koskaan aikaisemmin ollut lentokoneessa. Rankasta matkasta huolimatta Etta voitti molemmat kilpailut virheettömällä ihanneajan alittaneella suorituksella. Etta on monet kerrat päässyt kolmosluokassa palkinnoille, mutta vastassa ovat - ei ainoastaan Suomen vaan koko maailman kovatasoisimmat mini-agilityn kilpailijat! Suurin osa mini-luokan koirista on myös huomattavasti suurempia kuin piskuinen kääpiöpinseri, useat lähemmäs 40 senttimetriä. Näin tämä tuplavoitto tuntui kerrassaan uskomattomalta! Nämä olivat samalla myös viimeiset voitot, jotka Etta tarvitsi Agilityvalionarvoonsa."

Parhaat saavutuksenne?

Emäntä: "Etan agilityura on ollut melkoinen menestystarina heti ensi esteistä lähtien. Etta oli synnynnäinen "ratapeto", ja sai treenikavereilta lempinimen "pieni punainen ferrari". Näin lahjakkaan koiran kanssa oli helppoa innostua kilpailu-urasta. Etan voitettua muutamat möllikisat siirryimme syksyllä '96 kilpailemaan virallisissa kilpailuissa. Kolmosluokkaan nousimme 13 kisassa, joista Etta voitti 6 nollatuloksella, saavuttaen 8 KUMA-tulosta. Kolmosluokassa Etta on saavuttanut lukuisia KUMA-tuloksia, päästen monet kerrat palkinnoille. Etan saavutuksiin lukeutuvat agilityrintamalla rotuyhdistyksen Vuoden koira -titteleiden lisäksi mm. Agility Knock Out Suomenmestaruus 1998, Kääpiöpinsereiden Agilityn Suomenmestaruuden 2. sija 1998, Lounais-Suomen piirinmestaruus joukkue-pronssia 1999, Serti-cup finaalipaikka 2001 ja finaalisija 12., ATT:n seuranmestaruus 1998 ja seuranmestaruus-pronssi 1997. Etan paras saavutus oli tietenkin Suomen ja ilmeisesti koko maailmankin(!) ensimmäinen kääpiöpinserin agility-valionarvo eli AVA. Samalla Ettasta tuli rodun ensimmäinen kaksoisvalio. Emme valitettavasti ehdi osallistua Etan kanssa kovin usein agilitykisoihin saati sitten tottiskokeisiin, sillä vähäinen vapaa-aikani menee monenlaiseen kouluttamiseen ja useiden lajien harrastamiseen Etan ja Minilynin kanssa. Mitä vähemmän ehtii panostamaan yhteen yksittäiseen lajiin, sitä vaikeampaa siinä on menestyä. Kisaamme Etan kanssa vuodessa keskimäärin harvemmin, kuin useimmat aktiiviharrastajat parin kuukauden aikana. Tähän vuoteen kisastartteja on mahtunut 11 kappaletta, joista peräti 9:ssä tuloksena on ollut "erinomainen" (eli 0-5). Tokossa olemme ehtineet käydä noin kerran vuodessa, jos sitäkään. Mieleenpainuvin lienee ollut Etan ensimmäinen koe, johon osallistuimme Turun Elonäyttelyssä. Etan juoksun takia emme olleet käyneet edes tokotreeneissä moneen viikkoon ennen koetta, joten jännitys oli aikamoinen. Kaikki muut osallistujat olivat "oikeiden" palveluskoirarotujen omistajia, jotka hymähtelivät pikkuruiselle Etalle, kun saavuimme paikalle. Vähättelevät hymyt hyytyivät kuitenkin nopeasti, kun Etta taituroi itsensä huippupistein suoraan kilpailun korkeimmalle palkintopallille."

Etta: "Tuo mun emäntä on kisarintamalla kyllä sen verran aikaansaamaton, että mun on pitänyt panostaa tulosmäärän sijaan tulosten latuun, ja tehdä ohjaajani toilailuista huolimatta vallan hyviä kisasuorituksia, jotta palkintoruoat eivät vaan loppuisi kesken!"

Emäntä: "Tärkeämpää kuin Etan saavutukset ja palkinnot on kuitenkin se, että hän jatkuvasti täyttää arkeni lukemattomilla ilon hetkillä, ja on näin onnistunut valloittamaan sydämeni jokaisen sopukan - siitä suurin kiitokseni Etalle."

Etta: "...ja menestyksestäni haluan kiittää Fazeria, Leafiä, HK:ta, Pouttua, Atriaa, Saarioista..."

Emäntä: "SUU POIKKI!!"

FIN AVA, KANS (vahv. vaille) & FIN & S MVA V-99 Logobon Brown Bernadette
FIN19185/95, synt. 27.2.1995
Kasvattaja Anna Hansen, omistaja Johanna Tammiala, Turku