Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2021

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 25.12.2020

Aineisto palstanpitäjille 25.12.2020

Aineisto päätoimittajalle 1.11.2021

Lehti ilmestyy vkolla 50.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Tacillan Yes Of Course, "Ruuti"

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/2012


© Jonna Kuparinen

ruuti.jpgKuinka monta koiraa itselläsi on?

Kaksi snautserinarttua: 9-vuotias Peppi (Tacillan Lorraine) ja 3-vuotias Ruuti (Tacillan Yes of Course).

Miksi snautseri? Mikä rodussa kiehtoo?

Tuota minäkin toisinaan ihmettelen! Snautserin rotuna löysin äitini etsiessä ensimmäistä koiraansa. Kävimme tutustumassa kääpiösnautseripentueeseen, ja ne pennut olivat valloittavia! Repivät lahkeita ja olivat oikein riiviömäisen ihania partasuteja. Itse olin sitä mieltä, että koiran pitää olla koiran kokoinen, ja kun oman koiran hankinta tuli ajankohtaiseksi, oli jo rotu selvillä, ja se oli keskikokoinen snautseri. Snautserissa kiehtoo sen ilme, parta ja kulmakarvat sekä neliömäinen, tiivis rakenne ja karkea karva. Snautseri on suuri persoonallisuus, jokainen omalla tavallaan. Sopiva sekoitus uljautta ja junttiutta :)

Kuinka kauan sinulla on ollut snautsereita?

Vuonna 1997 sain kaverikseni Domin (Tacillan Domitius). Domi oli aika haasteellinen ensimmäiseksi koiraksi. Siinä tuli monta asiaa opittua kantapään kautta. Domin kanssa harrastelimme kaikenlaista. Nuoren uroksen energia tuntui ehtymättömältä! Agilityn alkeiskurssin kävimme vuonna 1999 ja toisen kerran vuonna 2001. Että ei se aina ole helppoa :D

Mitä teet koiriesi kanssa agilityn lisäksi?

Lenkkeilemme ja harrastamme "olohuonetokoilua". Ruuti kävi junnuna hakuilemassa, mutta se harrastus on jäänyt. Ruuti rakastaa toimintaa, joten kaikenlainen aktivointi on mieluisaa. Ruutin mielestä myös näyttelyasennossa seisominen on hauska temppu ja näyttelykehissäkin on käyty esiintymässä.

Miksi agility? Mikä lajissa kiinnostaa?

Lajin vauhdikkuus. Erityisen hauskaa on suunnitella radalle sopivia ohjauskuvioita ja testata niiden toimivuutta käytännössä. Aikaa on vähän. Pitää tuntea koiransa, onnistua ajoituksissaan nappiin, ja voi sitä tunnetta, kun rata on suoritettu likimain täydellisesti tai edes sinnepäin! Agilityrata koostuu monista pienistä osasuorituksista ja pitää osata nauttia niistä pienistä onnistumisistakin.

Miten snautserista tulee hyvä agilitykoira? Mitä kaikkea se vaatii?

Huh. Tähän tuskin on yhtä oikeaa reseptiä. Riippuu paljolti niistä aineksista, mistä lähdetään soppaa keittämään. Eroa on niin rotujen kuin yksilöiden välilläkin. Mutta tässä jotain ajatuksiani kolmen agilitysnautserin kokemuksella.

Luonnetta. Luonteessa saisi olla rämäpäisyyttä, aktiivisuutta, saalisviettiä. Jos tietää, että haluaa harrastaa tulevaisuudessa agilitya, kannattaa valita pentu, joka on energinen. Koiran kuitenkin pitäisi sopia arkielämäänkin. Jos omistajan aika ja into ei riitä pennun energian purkamiseen oikeaan suuntaan, käytösongelmia voi olla luvassa. Rauhallisemman snautserin kanssa vasta-alkaja voi päästä nopeammin alkuun.

Motivointia. Pennun kanssa touhuaminen on palkitsevaa. Se oppii rakastamaan ohjaajan kanssa tekemistä. Yhdessä tekemisen pitäisi olla maailman hauskinta hommaa. Kun tietää, mitä kaikkea hauskaa pieni snautseri maailmalla kohtaa, niin onhan se vaikeaa... Noh, tuo on se, mitä tavoitellaan. Nuoren snautserin kanssa voi leikkiä monenlaista tulevaisuuden harrastusta tukevaa, ilman että sitä rasitetaan hyppyyttämällä. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana. Puiden kiertämistä, takapään hallintaa, kosketusalustoja... Nämä koulutus-/leikkituokiot ovat lyhytkestoisia. Koira ei saa kyllästyä. Palkinnon pitää olla oikeasti palkinto eli jotain, mitä koira haluaa, oli se sitten herkkua tai leikkiä. Mieluisimmat lelut kannattaa pitää visusti kaapissa koiran ulottumattomissa ja ne otetaan käyttöön vai näissä extra-ihanissa leikkituokioissa. Silloin niillä on arvoa! Ahneus on hyve. Ruoka ja herkut on palkinto. Eli niitä ei tuputeta, vaan ne täytyy ansaita. Snautserin motivointi on haasteellisempaa kuin joidenkin agilityn valtarotujen. Motivaatio on niin tärkeä juttu, että sen eteen kannattaa nähdä vaivaa.

Agilitytreeneissä koira palkataan onnistuneista suorituksista, tämän tietää kaikki. Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, mitä teet, kun tulee virhe. Agilityssä virheen tekee yleensä ohjaaja. Toisin sanoen koira on mennyt juuri sinne, minne ohjaaja on sen ohjannut. Ei siis manailla omaa sähläystä ja kömpelä ohjausta, vaan annetaan palkka sille, jolle se kuuluu, ja sen jälkeen mietitään, mikä meni vikaan ja mitä pitää tehdä toisin. Samaa virhettä ei kannata toistaa kymmentä kertaa peräkkäin. Johan siinä kyllästyisi korkeamman työmoraalin omaava koirakin. Treenit pidetään riittävän lyhyinä. Mieluummin liian vähän kuin liian paljon on hyvä vanha sääntö. Osa koirista ei kestä montaakaan toistoa, jolloin on treenattava ohjauskuvioita enemmän ilman koiraa. Tämä ohje ei olisi pahitteeksi niillekään, joiden koirat toistoja kestävät.

Fysiikkaa. Koiran täytyy olla fyysisesti kunnossa. Hyvä peruskunto saavutetaan vaihtelevassa maastossa liikkumalla. Ennen treeniä lämmitellään ja treenin jälkeen jäähytellään. Koiraa on hyvä myös hierotuttaa aika ajoin. Snautserin neliömäinen rakenne saattaa edesauttaa lihasjumien syntymistä. Liikakilot rasittavat elimistöä ja luustoa sekä hidastavat menoa eli pidetään koira mieluummin vähän hoikkana.

Snautseri kyllä oppii esteet. Se, miten ohjaaja oppii ohjaamaan, onkin huomattavasti haasteellisempaa!

FI MVA TACILLAN YES OF COURSE
synt. 28.7.2008
Kasvattaja Anu Katila
Omistaja Jonna Kuparinen