Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2021

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 25.12.2020

Aineisto palstanpitäjille 25.12.2020

Aineisto päätoimittajalle 1.11.2021

Lehti ilmestyy vkolla 50.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Tacillan Homme Noir, "Alfa"

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/2009


© Anu Hongisto

alfa.jpgMikä sai sinut kiinnostumaan näyttelyistä?

Alfa on minun neljäs musta snautserini. Aiempien koirieni kanssa tuli touhuttua paljon tottista, agilityä, pk-lajeja, etenkin hakua ja raunioita sekä vesipelastusta. Othellon kanssa kokeilimme myös verijälkeä, kaverikoiratoimintaa sekä vinttikoirien viehejuoksutusta :o). Kaiken tuon jälkeen minulla oli koiraharrastuskentästä enää näyttelypuoli kokeilematta. Toki Othellokin oli Suomen muotovalio, mutta menestys oli vaihtelevaa... Joskus juniorina haaveilin koirasta, jonka voisi esittää joskus Messarissa, ja tällä kertaa sellainen sattui kohdalleni. Se, että Alfan kanssa olemme saaneet juosta näinkin monessa "hienossa" näyttelyssä, on ollut itsellenikin hienoinen yllätys, tosin mukava sellainen.

Ihanin/karmein reissunne?

Ihania reissuja on monia ja ihan karmeita ei meidän kohdalle ole sattunutkaan. Kiitos kuuluu mukaville matkaseuralaisille, jotka ovat jaksaneet kulkea kanssamme. Mieleenpainuvin taitaa olla kesän 2003 Maailmanvoittajanäyttely-reissu Saksaan Dortmundiin. Lähdimme kasvattajan, Anu Katilan, kanssa opettajien "stressinpoistolomalle" ja tuo reissu tekikin tehtävänsä. Seura oli mitä mainioin, sää upean helteinen ja menestystäkin saatiin, vaikka itse kokemattomana luulinkin, että titteli jäi saamatta Alfan ollessa vain VSP. Kyyneleitä nieleskellen edustin siinä sitten Suomea ja suomalaisia snautseriharrastajia skoolaten kehässä tuomarin ja ROP-koiran kasvattajan kanssa. Vasta myöhemmin kehästä poistuttuani valkeni tittelikin osaavampien ihmetellessä alakuloista ilmettäni. Tuolla reissulla sain myös ihan vihreänä harrastajana tutustua muihin snautseriharrastajiin ympäri pohjoismaita ja Eurooppaa, mikä teki osaltaan reissusta ikimuistoisen. Kiitos Anulle ja Tapiolle, kun mahduimme mukaanne.

Parhaat saavutuksenne?

Kyllähän juuri tuo Maailmanvoittaja 2003 -titteli tuntuu hienolta. Siihen satsattiin, sekä koira että omistaja. Tukka ja jakkupukukin mietittiin koiraan sopivaksi sen lisäksi, että turkinhoito ja kuntohuippu saatiin ajoitetuksi oikein. Viime kesän Tukholman Veteraanimaailmanvoittaja-tittelikin on oikein makoisa. Tulipahan osoitetuksi, että luonnollisesti vanhentunut koirakin voi menestyä. Samaisella Ruotsin retkellä Alfa sijoittui myös ensimmäisen kerran BIS-kehässä erikoisnäyttelyssä, mikä oli sekin uusi ja mieltä lämmittävä kokemus.

Miksi juuri snautseri harrastuskoirana?

Snautseriin tutustuin suoraan sanoen vahingossa ja Kettusen Eilan sitkeän taivuttelun tuloksena. Vannoutuneena sakemanni-ihmisenä en osannut arvostaa rotua millään lailla, kunnes Othello saapasteli sisään elämääni. Samalla hetkellä jouduin kovaan kouluun itseni kanssa siitä, että ainoana totuutena pitämäni koulutustavat ja ideologiat menivät täysin uusiksi. Olenkin sanonut, että ero sakemannin ja snakun kouluttamisessa on sama kuin joku laittaisi kesken kaiken valot pois ja käskisi toimia pimeässä samoin kuin valossakin. Minunkin oli pakko nöyrtyä, katsoa peiliin ja tutustua ihan uudenlaiseen ajatusmaailmaan Othellon kanssa. Oikeastaan olen kiitollinen ja onnellinen, että elämääni on kuulunut lauma partasuita. Jokainen niistä on opettanut minulle uusia asioita ja ennen kaikkea opettanut minut suhtautumaan huumorilla elämään ja yhteiseen taipaleeseemme. Nauru pidentää ikää tunnetusti ja snakun kanssa edessä on tosi pitkä matka. Enää en vaihtaisi mistään hinnasta rotua, josko sitä liian helpolle enää tottuisikaan...

Alfan vahvuudet ja heikkoudet harrastuskoirana?

Alfan ehdoton vahvuus on sen energisyys ja innostuneisuus. Alfa syttyy hetkessä nollasta sataan ja on täysillä mukana. Alfa oli helppoa ehdollistaa naksulle, ja sen avulla näyttelyseisomisestakin tuli hauskaa puuhaa (tosin aina ei huvita). Alfaa saa yhä nyt yhdeksänvuotiaanakin jarrutella, jottei into heitä yli äyräiden.

Heikkous harrastuskoirana piilee toisaalta juuri tuossa energisyydessä. Alfa ei kestä saman asian kertaamista juurikaan, vaan tylsistyy hyvin nopeasti. Ja jos jokin on tylsää, on Alfan mielestä antoisampaa liueta paikalta ja keksiä toimintaa ihan itse. Samoin keskittymiskyky saisi olla napakampi etenkin tottista tai pk-lajeja harrastaessa. Tästä syystä omat hermoni eivät jaksaneet niissä touhuissa yhtä pitkälle kuin näyttelypuolella.

Alfan motivointikeino?

Alfan motivointikeino numero yksi on ehdottomasti seksuaalivietti ;o) Astuttuaan narttuja, ovat juoksuiset nartut ihaninta maailmassa. Sana "harasoo" on oivallisesti yhdistynyt suvunjatkamiseen, ja jos joskus into esiintyä kehässä alkaa hiipua, on tuo taikasana oiva vireen nostattaja.

Makupalat ovat toiseksi paras motivaattori, sillä kiimaisia narttuja ei useinkaan ole tarjolla noin niin kuin koulutustilanteissa. Olen käyttänyt uuden opettamisessa paljon apuna naksutinta ja siinä makupalat ovat olleet oiva ja riittävän rauhoittava palkkio intoilijalle. Taisteluista ja palloleikeistä Alfa ei ole koskaan niin välittänyt ja muutamia kertoja kokeiltuamme huomasin, että kierrokset nousivat ihan liikaa.

KANS MVA FIN MVA MV-03 N MVA S MVA TACILLAN HOMME NOIR, synt. 15.6.2000
kasv. Anu Katila - om. Anu Hongisto