Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2021

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 25.12.2020

Aineisto palstanpitäjille 25.12.2020

Aineisto päätoimittajalle 1.11.2021

Lehti ilmestyy vkolla 50.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Mihan Hyazintti, "Sinttu"

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/2006


© Marita Aalto, haastatteli Leila Komulainen

sinttu2.jpgKuvassa Sinttu ja Jorma Liettuan kv näyttelyssä 11.-12.3.2006.

Mihan Hyazintista eli kotoisammin Sintusta tuli Vuoden Tulokas 2005 ja Vuoden Snautseri III 2005. Se on hieno saavutus nuorelle koiralle.

Mikä on tämän menestyksen salaisuus?

Aivan ensimmäinen edellytys kaikelle tuolle on tietenkin terve, iloinen ja hyvärakenteinen snautseri, jonka Saimi ja Ahti Nieminen Mihan Kennelistä valitsivat meille silloisesta 11 sisaruksen pentueesta. Siitä heille suuri kiitos. Jalostustyö on onnistunut hyvin Sintunkin kohdalla. Hänellä on erittäin hyvät mittasuhteet ja karkea turkki. Sinttu on rohkea, iloinen, kaikin puolin hyväluonteinen, pirteän pippurinen snautseri, joka on aina valmis lähtemään lenkille, olipa sää millainen tahansa.

Toiseksi menestyksen takana on innokas handleri, mieheni Jorma. Hän on opetellut handlaamaan ja trimmaamaan snautserin, missä kasvattajan apu ja neuvot ovat olleet ja ovat yhä edelleen korvaamattomia. Apua saadaan aina, kun tarvitaan.

Kiitos myös handleri-Jormalle, jota pitkätkään ajomatkat näyttelyihin eivät tunnu rasittavan. Päinvastoin, hän suorastaan nauttii autolla ajamisesta. Olemme matkailleet autolla paljon Keski- ja Etelä-Euroopassa.

Jorma ja Sinttu tuntuvat nauttivan kehässä olemisesta. Ja jos ei aina menestystä tulekaan, niin eipä se niin vaarallista ole. Ei tätä kannata turhan vakavasti ottaa. On hauska tavata samanhenkisiä ihmisiä ja vaihtaa mielipiteitä sekä nähdä muita snautsereita. Meilläpäin Suomea snautsereita harvoin tapaa.

Miten Hyazintti tuli perheeseenne?

Jokin harrastus piti löytää, kun entinen harrastuksemme, laskettelu oli pakko lopettaa.

Sinttu tuli perheeseemme Oton eli Mihan Golden Gullitin kaveriksi. Ottoa käytettiin paljon näyttelyissä ja hänkin menestyi hyvin saavuttaen Suomen ja Eestin muotovalion arvon, kunnes tuo näyttelytouhu rupesi häntä kyllästyttämään. Joten näyttelyissä käynti lopetettiin.

Nyt sitten viedään Sinttua näyttelyihin ja Otto hoitaa virkaansa matkailuauton vahtina. Siinä hän on varsinkin ulkomailla, täysin korvaamaton.

Hyazintin parhaat puolet

Sinttu on mielestämme snautserien snautseri Ottoakaan unohtamatta. Aivan parhaimpana puolena pidän sitä, että hän on ihastuttava koti- ja harrastuskoira. Aina iloinen, valpas, hellyydenkipeä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin hyvillä adjektiiveilla.

Ja ne huonot, jos niitä onkaan!?!?

Lyhyesti sanoen, niitä ei ole vielä havaittu. Vai olemmekohan me sokeita sen suhteen? Kukaanhan ei ole täydellinen; ei ihminen eikä eläin.

Minkälainen Hyazintti on kotioloissa?

Varmaan samanlainen kuin muutkin tyypilliset snautserit. Oikea Ilopilleri! Aamulla herätessä tulee häntä heiluen tervehtimään ja tietysti on jo jokin lelu suussa. Jää kiltisti kotiin sänkyymme loikoilemaan, kun lähdemme töihin. Ja töistä tultaessa iloisena vastassa ja taas häntä heiluu edestakaisin. Iltaisin touhua riittää, leikkii ja painii Oton kanssa ja tietysti pyytää meitäkin leikkiin, etenkin palloja pitäisi heitellä. Virtaa kyllä riittää vaikka toisille jakaa. Oletamme heidän nukkuvan lähes koko päivän, kun olemme töissä tai kukapa sen tietää... Joskus kyllä paikat ovat hieman sekaisin. Ja kun kello tulee 17.30, huomauttaa silmiin tuijottaen, että olisi iltalenkin aika.

Sinttu on myös innokas tarkkailemaan oravia, jäniksiä ja lintuja, joita liikkuu pihapiirissämme.

Jos Sinttu olisi ihminen, hän varmaan rakastaisi ruoanlaittoa ja etenkin maistelua. Hän aina istumassa jalkojen juuressa, kun on ruoanlaitosta kyse. Ja tokihan tuo monesti kannattaakin, kun saa porkkanan tai kaalinlehden pureskeltavakseen!

Mitä muuta harrastatte kuin näyttelyitä?

Harrastukset ovat tietenkin supistuneet iän myötä, mutta matkailemme autolla melko paljon ja siihen yhdistämme myös koiranäyttelyt. Kesäisin ykkösharrastuksemme on mökkeily ja veneily.

Jokailtainen pitempi kävelylenkki kuuluu automaattisesti kuvioihin.

Mikä on ollut "Hyazintin uran" tähtihetki?

Tähtihetkiä on ollut jo muutamia. On vaikea valita niistä jotain tiettyä.

Ehkä kuitenkin aivan ensimmäisenä tulee mieleen se viikonloppu, kun olimme Viron Voittajanäyttelyssä keväällä 2005. Sinttu kilpaili silloin junioriluokassa ja hänestä tuli Eestin Juniorivoittaja 05 ja vielä Eestin Voittaja 05. Koiria oli kilpailemassa kaikkiaan 15 kpl ja mukana oli kansainvälisiäkin valioita Suomesta ja Venäjältä. Mutta venäläinen tuomari Natalia Sedykh laittoi Sintun VSP:ksi.

Seuraavana päivänä oli Eestin snautserien erikoisnäyttely ja Sinttu sai ensimmäisen JUNSERTinsä ja oli JUNROP. JUNROP Sinttu oli neljästi erikoisnäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Hyvinkäällä ja Riikassa erikoisnäyttelyissä lisäksi JUN BIS 2.

Baltian Voittajanäyttely Trakaissa, Liettuassa on myös mieleen jäänyt reissu. Vettä satoi kaatamalla koko näyttelypäivän, kun Sintusta tuli Baltian Juniorivoittaja 05.

Ja sitten lokakuussa Sveitsissä, Lausanne kv, missä hän oli ensimmäisenä päivänä ROP ja toisena päivänä VSP. Sieltä Sinttu sai myös oikeuden osallistua Cruftsin näyttelyyn Englantiin, minne emme kuitenkaan voineet mennä mahdollisen "juoksuajan" ollessa juuri tuona aikana.

Kotimaan näyttelyitä unohtamatta , erityisesti erikoisnäyttelyt alkaen pentuluokasta, ROP-pentu ja BIS1-pentu vuonna 2004 ovat olleet loistohetkiä. Kesän 2005 erikoisnäyttelyssä Sinttu oli JUNROP, JUNBIS2. Syksyn erikoisnäyttelyssä hän sai SERT, PN5.

Eli yhteenvetona kaikesta tästä ja muista mainitsemattomista näyttelyistä, joihin olemme osallistuneet, Sintun saavutukset juniori- ja nuorten luokissa ovat olleet erinomaisia. Näin hänestä tuli Vuoden Tulokas 2005.

Nyt vielä viimeisin saavutus: Kävimme Vilnassa maaliskuussa. Sintusta tuli Vilnan Voittaja 2006.

Kerro jokin hauska tapaus Hyazintin elämästä!

Kesällä Sinttu on haltioissaan, kun pääsee saareen mökille ja uimaan. Ja onhan siellä kavereitakin. Oton lisäksi nimittäin sorsia, joiden kanssa on valtavan hauska uida. Niitä vain ei saa kiinni, vaikka kuinka yrittäisi.

Mahtaakohan tämä juttu olla ollenkaan hauska Sintun mielestä?!? Menimme ensimmäistä kertaa Sintun kanssa mökille. Hän juoksi laiturille eikä tajunnut lainkaan, että laituri päättyy, vaan yritti vielä juosta vettä pitkin ulapalle päin ja molskis! Uituaan rantaan hän juoksi uudestaan laiturille ja toisti saman molskahduksen, kunnes vihdoin oppi systeemin.

Meistä tämä ei taas ole hauskaa, mutta varmaankin Sintusta on: Tänä talvena on Sinttu on tuonut meille sisälle kaksi kertaa päästäisen. Toisen hän toi suussaan ja toisen löysin selkäpuolellani istahtaessani sohvalle.

Mihan Hyazintti
synt. 29.3.2004
kasv. Saimi & Ahti Nieminen - om. Jorma & Marita Aalto