Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 4/2020

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 16.10.2020

Aineisto palstanpitäjille 16.10.2020

Aineisto päätoimittajalle 23.10.2020

Lehti ilmestyy vkolla 50.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Epelin Izer Criofan, "Ransu"

Epelin Izer Criofan, "Ransu"
Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 3/2006


© Jaakko Urpinen, kysymykset Tuula Lalli

ransu1.jpgKertoisitko aluksi itsestäsi sekä koira- ja koiraharrastustaustastasi?

Epelin Izer Criofan (uros, syntynyt 22.2.2001) kutsumanimeltään Ransu on ensimmäinen ns. harrastuskoirani. Koirien kanssa olen ollut pienestä pitäen, mutta niitä oli koulutettu vain kotitarpeeksi. Ensimmäinen koira, jonka muistan, oli suomenpystykorva. Meillä on ollut monen rotuisia koiria tanskandoggi, saksanpaimenkoira, X-rotuisia ja ensimmäinen oma koirani rottweiler. Tyttären astmavaaran vuoksi jouduimme olemaan jonkin aikaa ilman koiraa. Vuosia suunnittelin, että kun tilaisuus tulee, hankin snautserin. Tytär avioitui ja muutti kotoa, ja itse jäin varhaiseläkkeelle. Katsoin tilaisuuden tulleen. Nykyisin olen koulutusohjaajana ja muutenkin mukana Keski-Pohjanmaan Koirakiltan toiminnassa.

Millainen persoona Ransu on harrastus- ja kotikoirana?

Ransu on vilkas, toimelias ja innostuu kaikesta tekemisestä, mutta osaa rentoutua eikä turhia hötkyile. Ehkä positiivisena piirteenä koiralle voi kärjistetysti sanoa, ettei Ransu tee mitään käskemättä. Ulkona ja treeneissä muiden kommentteja Ransusta: "Mistä olet saanut noin rauhallisen koiran?", "En ole kuullut Ransun koskaan haukkuvan.", "Katsokaa Ransu rentoutuu, eipä uskoisi, että ollaan agilitytreeneissä." (Ransu "nukkuu" kyljellään pitkin pituuttaan kentän laidalla muiden säheltäessä ympärillä). Kun toiminnan aika tulee, ollaan kyllä täysillä mukana.

Kotona Ransulla on monia tehtäviä. Se toimittaa viestejä ja tavaroita toiselta toiselle, tuo tossut, herättää käskystä ja vartioi. Siltä ei taida jäädä mitään huomaamatta. Kotipiiriin tulevat vieraat haukutaan, mutta kodin ulkopuolella haukutaan vain käskystä. Ransu on persoonallisuus, niin kuin jokainen koira on. Ruoka Ransulle kelpaa vain kerran päivässä. Saa kuvan, ettei ruoka olisi lainkaan tärkeää. Se lähtee pois keittiöstä, kun ruokakuppia täytetään, ja tulee sitten myöhemmin katsomaan, ja noin kerran viikossa on ruoka niin huonoa, ettei siihen viitsitä koskea. Emäntä on opettanut, että kahvinjuonnin jälkeen lähdetään lenkille. Tässäkin on oppi mennyt hyvin perille. Ransu kyllä tietää, milloin kahvi on juotu, ja ilmestyy viereen ja aloittaa tuijotuksen. Jos silloin yrittää rohnuttaa tai silittää sitä, se väistää nopeasti - eipäs vaihdeta aihetta. Ruokakupin vieressä oleva vesikuppi ei miellyttänyt, vaan vesi haluttiin juoda pesuhuoneen vesikauhasta. Ransu juo harvoin mutta runsaasti kerrallaan - ilmeisesti vältetään parran kastumista.

Teillä on vankka tokomeriitti koirakkona, mitkä asiat ovat mielestäsi vaikuttaneet hyvään menestykseen?

Ransu on aina valmis ja innolla mukana, kun jotain tapahtuu, se on hyvin itsenäinen ja itsepäinenkin. Periaate "Sinä teet, kun minä käsken" ei Ransun kohdalla toimisi alkuunkaan, vaan pitää muistaa leikki ja hauskanpito. Kouluttaminen on ollut osittain hyvin helppoa. Monia asioita ei ole juurikaan tarvinnut edes opettaa, vaan Ransu on tajunnut ne itsestään. Ehkä me ymmärrämme toisiamme.

Kuinka useasti treenaatte, missä ja mikä on paras motivaatio treeneissä niin ohjaajalle kuin koiralle?

Kotona illalla ennen nukkumaanmenoa viitisen minuuttia jotain vauhdikasta. Ei ainoastaan tokoliikkeitä, vaan mukana on erilaisia temppuja, jotta touhu ei alkaisi kyllästyttää. Päivittäin tehdään yksi parin tunnin lenkki, jonka aikana saatetaan ottaa pieni pätkä seuraamista tai pari maahan menoa jne. Lenkin yhteydessä käväistään useimmiten kentällä ja viivytään siellä 5-15 min. Onnistuneesta tehtävänsuorituksesta tulee palkkana kehut, ehkä pieni makupala tai pieni leikki, mutta eniten Ransua motivoi ja se odottaa pitkäänkin lopuksi tulevaa ylitsevuotavaa kehua, leikkiä ja isoa keksiä, puolikasta grillimakkaraa, siankorvaa tms. Itseäni motivoi se tavaton innostus, mikä Ransulla on. Koulutus on parasta, mitä Ransu tietää.

Onko teillä vakiintunutta kokeeseen valmistautumisrutiina (rutiineja)?

Selviä rutiineja ei ole, niistä voisi kyllä olla hyötyä.

Tavoitteita, onko niitä?

Tavoitteena nyt olisi saada EVL:stä 300 pistettä. Viisi ykköstulosta on saavutettu, joista tänä vuonna kolme.

Kuinka tulit päätyneeksi koiraharrastuslajiin toko, onko muita lajeja lähellä sydäntä?

Hankkiessani snautserin ajattelin, että se soveltuu monenlaiseen harrastukseen, ja tarkoitus oli alkaa tehdä koiran kanssa jotain kivaa. Mitään selviä ajatuksia tai suunnitelmia ei ollut. Pennun saatua rokotukset ja saavuttaessa vaaditun iän menimme Keski-Pohjanmaan Koirakillan pitämään pentukouluun. Mukavassa porukassa oli kiva käydä treenaamassa. 24.8.2002 uskaltauduimme ensimmäisen kerran kisaamaan ja saimme I-tuloksen. Onnistuminen antoi uskoa, ja siitä on menty pala palalta eteenpäin. Agility-treeneissä olemme myös käyneet ahkerasti, mutta kisaamisessa emme ole päässeet vielä kunnolla edes alkuun. Ransu pitää agilitystä ja taitaisi pärjätäkin, mutta ohjaajalle se on ehkä liian rajua. Näyttelyissä kävimme neljä kertaa - tulos Fin MVA (ensimmäisestä varasertti ja seuraavista kolmesta sertti). Palveluskoirapuolen hakutreeneissä olemme myös vähän käyneet ja jälkitreenitkin kiinnostaisivat.

Kuinka Ransu rentoutuu, ja mikä on parasta herkkua?

Halutuin makupala on iso luunmuotoinen keksi. Mökillä on mukavaa. Saa olla vapaana. Muurahaiset tosin kiusaavat ja aikansa niitä kärsittyään Ransu painelee sisälle. Veneily on Ransusta yli kaiken, mutta uimisesta se ei pidä. Veneilyinnostus on tosin aiheuttanut monia uintihetkiä, ja veneeseen hypätään, vaikka se olisi lähes puolillaan vettä. Viime keväänä ensimmäiselle veneretkelle lähdettäessä Ransu sai liivit päälle ja luvan laiturille. Into oli kova ja vauhti sen mukainen, jarrut eivät pitäneet ja koira oli meressä. Ransu ui rantaan, josta se vietiin sisälle ja kuivattiin. Siltä erää veneretki jäi tekemättä. Veneilyn suosioon ei uintitapaukset ole mitenkään vaikuttaneet.

Mitä haluaisit kertoa tokosta innostaaksesi uusia harrastajia lajin piiriin?

Koulutetun koiran kanssa on kiva liikkua. Koirasta tulee rauhallinen, itsetietoinen ja oloonsa hyvin tyytyväinen. Ehkä myös ympäristön suhtautumista koiriin saadaan myönteisemmäksi. Koiran koulutus on lähinnä leikkiä ja yhdessäoloa, jossa koira saa jotain kivaa toimiessaan toivotulla tavalla. Usein kysytään, milloin koiraa saa ruveta kouluttamaan. Mielestäni koulutus pitäisi aloittaa leikin avulla ja positiivisessa hengessä heti kun pentu saadaan kotiin.

Epelin Izer Criofan, "Ransu"
omistaja & ohjaaja Jaakko Urpinen