Toimitussihteeri

Anne itäsaari
Krakantie 6 b 38
01510 Vantaa
P. 0407210978
Snautseri-Pinseri-lehti
toimitus.snapilehti@gmail.com

Seuraava lehti 3/2021

Ilmoitusaineisto toimitus sihteerille
30.7.2021

Aineisto vastaaville toimittajille
30.7.2021

Aineisto toimitus sihteerille
6.8.2021

Lehti ilmestyy vkolla 38.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Uutta Extranetissä

Extranetistä löydät nyt myös viimeisimmän lehden pdf:n!

Doctor's Order Lily Langtry, "Lili"

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 2/2013


© Stiina Ylänen, kuva Vaasan urheilukuvaus

dolilylangtry.jpgKuinka monta koiraa itselläsi on?

Tällä hetkellä kolme - 8 v. snautseriuros "Milan" (FI MVA BH JK2 TK2 Doctor's Order Italian Passion), jonka kanssa aloitettiin tavoitteellisempi harrastaminen vähän pakon sanelema, kun kauhukakaran energia ja äly piti saada kanavoitua johonkin järkevään toimintaan. Milanin kaveriksi tuli pari vuotta myöhemmin kohta 6-vuotias siskontyttö "Lili" (BH TK2 Doctor's Order Lily Langtry), jolle jo vähän toivottiinkin harrastuskoiran ominaisuuksia. Ja sitten vielä lauman maskotti ja lellikki, 2 v. kääpiösnautserinarttu "Nomi" (Doctor's Order Nomina). Nomi on jo myös kisauransa agilityssä aloittanut, vaikka pienelle oli suunniteltu enemmän seurakoiran virkaa. Mutta ei sitä näköjään itse malta vain olla.

Miksi snautseri? Mikä rodussa kiehtoo?

Snautseri oli alun perin vanhempieni valinta. Kun sitä 10-vuotiaana vihdoin vuosien kinuamisen jälkeen sai kotiin jonkun eläimen, niin kaikki kelpasi, kunhan se vain olisi nelijalkainen ja karvainen. Kun sitten tuli aika ottaa ensimmäinen oma koira aikuisena, niin rotuvalinta oli hyvin selvä - snautseri se olla pitää ajatuksella, kun on snautserin kanssa kasvanut, niin sen kanssa voi myös vanheta. Toki valinnassa oli mukana myös järkisyitä - snautseri on sopivankokoinen ja yleensä hyvin terve sekä tervepäinenkin. Snautserin itsenäisyys, älykkyys sekä kiintymys omaan perheeseen viehättää edelleen. Myös turkki ja ulkonäkö muutenkin olivat sitä, mitä koiralta halusin. Ja toki koiralla parta pitää olla! Sen sijaan lähes kohtaloksi koituneesta riistavietistä voisi luopua ihan minä päivänä tahansa. Epäilemättä myös autokin pärjäisi kisapaikalla vähemmälläkin vahtimisella.

Kuinka kauan sinulla on ollut snautsereita?

Ensimmäinen snautseri tuli lapsuudenkotiini vuonna 1987, ja "Pete" elikin kunnioitettavaan 16 vuoden ikään. Snautserin kanssa meillä kotona oli myös suursnautsereita. Kaksi vuotta eleltiin ilman snautseria ja sen jälkeen tulikin jo sitten Milan.

Mitä teet koiriesi kanssa agilityn lisäksi?

Agility on tällä hetkellä meidän päälajimme. Tokoa treenataan myös sen verran kuin ehditään ja toivottavasti päästään myöhemmin tänä vuonna Lilin taas kisaamaan ja korkkaamaan vihdoin VOI-luokka. Toko on sitten meidän eläkeläislajimme. Koirien suosikkiharrastus, äänestä päätellen, taitaa kuitenkin olla vetohiihto, jota harrastellaan pari-kolme kertaa viikossa aina, kun vaan on lunta. Myös muut vetohommat kelpavat - välillä mennään kelkalla, jos vaan ohjaajan kantti kestää, ja sulan maan aikana luotetaan Pawtrekkeriin. Tällä harrastuksella saadaan luotua myös hyvä kuntopohja agilityä varten. Snautsereiden ollessa nuorempia treenattiin myös pk-jälkeä, mutta se on nyt jäänyt lajivalikoimasta pois, kun ohjaajaa ei enää kiinnostanut rämpiä metsässä riistahirmujen painellessa milloin ties minkäkin elukan perässä. Tottiksen metrinen hyppy oli myös vähän liikaa näille.

Miksi agility? Mikä lajissa kiinnostaa?

Siinä vaiheessa, kun pk-jälki oli jo unohdettu ja vaihdettu tokoon, niin siskoni oli ehtinyt jo treenata kesän shelttinsä kanssa agilityn alkeiskurssilla LAU:n juuri valmistuneessa agilityhallilla. Kokeilunhaluisena kaikkea pitää kokeilla, ja niinhän se laji vei sitten mennessään. Peten kanssa oltiin harrasteltu agilityä jo 1990-luvun alkupuolella, mutta hieman oli laji vaatimustasoltaan erilainen siihen aikaan. Nollasta siis aloitettiin käytännössä.

Agilityssä kiehtoo lajin nopeus, niin itse suorituksessa että oppimisessa, sekä vaihtelevuus, radat harjoituksissa ja kisoissa tarjoavat aina uusia haasteita. Laji myös vaatii ohjaajalta paljon myös itse suorituksen aikana. Agilityn suosiota ei ainakaan vähennä se, että lajia pystyy nykyään treenaamaan ja kisaamaan ympäri vuoden miellyttävissä halliolosuhteissa. Myös oppia aivan lajin huipulta on helposti saatavissa, kun vaan viitsii maksaa.

Miten snautserista tulee hyvä agilitykoira? Mitä kaikkea se vaatii?

"Jos on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia..." Eli koiralla pitää olla moottoria, jolla se jaksaa painaa menemään treeneissä toistot ja epäonnistumiset sekä kisoissa pitkät päivät ja erilaiset olosuhteet. Halua työskennellä ohjaajansa kanssa tarvitaan myös. Koiran pitää olla myös ehdottoman hyväkuntoinen ja terve, snautseri mielellään vähän sporttisempaa kevyttä mallia. Jos lähtökohdat ovat kunnossa, niin sen jälkeen enää vain treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä. Lisäksi jos ei ole niin onnellisessa asemassa, että ohjaajana itse on jo kaiken oppinut, niin oppia joutuu hakemaan muualta, aina ei se osaaminen omassa seurassakaan riitä. Laji vaatii koiran fysiikalta paljon ja säännöllinen fyssarilta käynti ja lihashuolto ennaltaehkäisevät monia vaivoja. Myös ohjaajan on oltava kunnossa - mitä paremmin itse pystyy radalla liikkumaan, sitä helpompaa koiran ohjaus on.

Vaikka snautseria ei lajin kärkikahinoissa näykään, niin on rodulla myös tiettyjä etujakin. Kun snautseri ei ole niin ohjaajasidonnainen, niin koiralla ei mene pasmat sekaisin, vaikka ohjaaja vähän hermoilisikin kisoissa. Omat kädetkin ja muu kroppa saavat heilua vapaammin, koira menee edelleen kuin juna kiskoilla. Eli tehdään ensin annettu homma ennen kuin vaihdetaan uuteen eli palkkaakin voi alkaa kaivella taskusta, vaikka koira olisi vielä riman päällä eikä tule rima alas. Tietyt tekniikat on myös helppo opettaa, kun koira uskaltaa hypätä kohti eikä lähde liikaa liikkeen mukaan tai pysähdy heti, kun ohjaaja vähän hidastaa. Irtoaa myös helposti esteille. Snautseri ei myöskään riko itseään helposti.

Tämä vähempi ohjaajaherkkyys aiheuttaa toki myös päänvaivaa, kun koira lukee enemmän rataa kuin ohjausta. Se on nolla tai ei mitään eli hylkyja tulee toisensa perään, kun koiran oma radanluku vie väärälle esteelle ja siitähän ei luovuta. Kevyet ohjaukset vähän rannetta vippaamalla menevät täysin koiralta ohi, snautserin ohjaaminen käykin välillä ihan työstä. Joskus ei auta muu kuin kunnon karjunta, että snautserin saa vauhdissa kuulolle. Agilityssä ei onneksi arvostella ohjaajan äänenkäyttöä, toisin kun tokossa, vaikka siinäkin tuomarit ovat yrittäneet olla kovin ymmärtäväisiä. Jotta snautserin kanssa voisi lajissa pärjätä, niin vauhtia tarvittaisiin lisää ja terävyyttä käännöksiin. Kilpailuviettiselle ohjaajalle on ehkä parempiakin rotuvaihtoehtoja, mutta muuten snautserista saa oikein mukavan harrastuskaverin lajiin kuin lajiin.

DOCTOR'S ORDER LILY LANGTRY
synt. 21.5.2007
Kasvattaja: Kirsi ja Jukka Kentala
Omistaja: Stiina Ylänen