Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 21.12.2018

Aineisto palstanpitäjille 21.12.2018

Aineisto päätoimittajalle 28.12.2018

Lehti ilmestyy vkolla 7.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Möllerhaus

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 3/2012


© Pia Möller

piamoller.jpgSnautserikerhon kevätvuosikokouksessa maaliskuussa Vuoden Snautserikasvattaja 2011 pokaalin ja tittelin sai Pia Möller, kennel Möllerhaus. Mieluisa tunnustuspalkinto vuosien kasvatustyöstä!

Kuinka kauan olet kasvattanut snautsereita?

Ensimmäinen Möllerhaus-pentueeni syntyi v.199,8 ja tästä pentueesta elelee kotonani edelleen hyväkuntoinen 14-vuotias Max, rauhallinen ja viisas lauman johtaja.

Miten päädyit juuri kyseiseen rotuun ja väriin ja mikä siinä kiehtoo?

Alun perin rotuni oli suursnautseri. Siinä rodussa oli tuolloin 1980- ja 1990-luvulla kaksi suomalaista huippukenneliä, jotka olivat suvereeneja aina ulkomaisia arvonäyttelyitä myöden. Mietin kasvatuksen aloittamista suursnautsereilla, mutta perusteellisen harkinnan jälkeen totesin, ettei minulla olisi enää mitään lisättävää näiden kahden huippusaavutuksiin, joten luovuin ajatuksesta.

1990-luvun alussa meille tuli vähän kuin sattumalta ensimmäinen snautserimme Adi, sijoitusnarttu Filmur Diadra. Tykästyin heti keskikokoiseen, koska siinä oli kaikki samat ainekset kuin suursnautserissa, vain paljon pienempään ja helpompaan pakettiin tiivistettynä. Innostuin rodusta niin, että rupesin petaamaan tulevaa kasvatustyötäni hankkimalla jalostustarkoituksessa kaksi narttua lisää - tuontinartun Saksasta, Lacy v.d.Goliathhöhen, ja Trixer-kennelistä myös täysin ulkolaislinjaisen Trixer Lipizzanerin. Usean vuoden ja pitkän harkinnan jälkeen kantanartukseni valikoitui Adi - ei aivan huipputähti, mutta ilman mainittavampia virheitä oleva perushyvä narttu, josta oli hyvä jatkaa eteenpäin. Asettamani kriteerit eivät Lacyn ja Lipizzanerin kohdalla täyttyneet, joten niitä en koskaan jalostukseeni käyttänyt.

Eniten snautserissa kiehtoo sen verraton luonne. Se on energinen, kekseliäs, leikkisä, itsevarma, oman arvonsa tunteva, hyvin älykäs - kerrassaan mahtava ja värikäs persoona, jonka kanssa ei tylsiä hetkiä ole.

Mihin pyrit kasvatustoiminnassa ja mikä siinä on sinulle tärkeää?

Totta kai itsestään selvänä pyrkimyksenä on, että kasvattini olisivat luonteeltaan, terveydeltään ja ulkomuodoltaan mahdollisimman hyvin rotumääritelmän mukaisia. Vuosien kuluessa olen yhä enemmän ruvennut antamaan arvoa luonteelle, sillä jos pää on kahjo, niin eipä sellaisesta koirasta paljon iloa ja terapiaa isäntäväelleen ole.

Mielestäni oli äärettömän hyvä asia, kun uusissa Vuoden Snautserikasvattaja -säännöissä otettiin näyttelytulosten rinnalle huomioitavaksi myös luonnetestitulokset.

Jos olen käyttänyt vierasta tai ulkolaista urosta nartulleni, olen aina pitänyt tärkeänä jo hyvissä ajoin etukäteen tavata ja tutustua urokseen ja nimenomaan sen luonteeseen. Mutta vielä tärkeämpänä kasvatustoiminnassani pidän jalostusnartun luonnetta, koska pentukopassa elämän ensimmäisinä viikkoina kaikki siirtyy ja heijastuu emosta pentuihin.

Euroopasta katsoen olemme melko syrjässä ja snautseripopulaatiomme geneettinen materiaali ei ole kovin laaja. Kasvatustoiminnassa tärkeää onkin välillä hakea uutta verta. Mutta tämän koenkin yhdeksi vaikeimmista haasteista kasvatustyössä. Miten onnistua löytämään laadukasta ulkolaista uutta materiaalia, joka edes lähimain vastaisi omaa tasokasta snautseriamme? Ja tässä tullaan siihen, että tänä päivänä hyvät ja luotettavat ulkomaalaiset kasvattajakontaktit ovat ehdoton edellytys tulevaisuuden kasvatustyölleni. Itse olen kasvattajaurani aikana tuonut 5 tuontikoiraa - nartut Saksasta, Englannista, Ukrainasta ja Tanskasta ja uroksen Ukrainasta. Ainoastaan urosta ja tanskalaista narttua olen käyttänyt, muut valitettavasti eivät täyttäneet kriteerejäni ja jäivät iloisiksi kotikoiriksemme.

Mitä painotat valitessasi millaisesta yhdistelmästä uusi pentue syntyy (esim. luonne, näyttelymenestys yms.)?

Uroksella pitäisi tietysti olla kohdallaan samat tekijät, jotka omassa kasvatuksessani mainitsin tärkeiksi eli luonteen, terveyden ja ulkomuodon tulisi olla ensiluokkaisia.

Uroksesta ei saisi löytyä samoja vikoja, joita nartullani on. En koskaan myöskään ulkomailla heti sokaistu jostain mielettömät tittelit omaavasta uroksesta, en edes Maailman Voittaja -uroksesta, mikäli käy ilmi, että se on pentueensa ainoa loistotähti ja muut sisarukset täysin sekalaista sakkia - tällainen loistotähti ei välttämättä jätä jälkeläisiinsä yhtään mitään. Mieluummin otan sen toiseksi tai kolmanneksi sijoittuneen uroksen, jos tiedän, että sen koko sisarusparvi on samaa, tasaista laatua.

Mitä asioita painotat valitessasi pennulle uutta kotia ja millaiseen perheeseen snautseri ylipäätään sopii?

Ihan yksinkertaisin, mutta minulle melkeinpä tärkein on, että pennun tuleva koti on rakastava koti, jossa isäntäväellä todella rehellisesti on riittävästi aikaa jaettavaksi snautserinsa kanssa. Edellytän myös, että pennunostaja on tarkoin harkinnut hankintaansa, ja pyrin mahdollisimman hyvin varmistamaan, että kyseessä ei ole mikään impulssiostos tai elintasomaskotti. Ihan sohvaperunaksi snautserista ei ole, vaan omistajalla pitää olla kykyä ja aikaa liikunnallisiin harrastuksiin koiransa kanssa. Snautseri sopii niin sinkulle kuin lapsiperheeseenkin, siinä en näe mitään rajoituksia.

Viime vuosien aikana lehtien lööpeissä olleet eläinrääkkäystapaukset ja koirien kaltoin kohtelu ovat ainakin minua järkyttäneet sen verran, että minulle on muodostunut käytäntö, että ihmiset tulevat katsomaan ja valitsemaan luokseni pentuja, kun ne ovat 5-7 viikon ikäisiä. Mutta 8-viikkoisen pennun minä aina vien itse uuteen kotiinsa, jolloin voin varmistaa, että koti ja sen puitteet ovat pennulle sopivat ja turvalliset.

Missä toiminnassa snautseri on mielestäsi kaikkein omimmillaan/parhaimmillaan?

En haluaisi nostaa esiin mitään erikseen, koska mielestäni snautseri on omimmillaan ja onnellisimmillaan saadessaan touhuta mitä tahansa energiaa purkavaa ja hieman hoksnokkaa vaativaa toimintaa yhdessä isäntäväkensä kanssa. Paljon on sitten isännän tai emännän taipumuksista ja kyvyistä kiinni, minkä muotoiseen liikunnan lajiin tämä toiminta suunnataan.

Kuinka monta koiraa sinulla on ja mitä teet koiriesi kanssa?

Kotonamme yhdessä aviomieheni ja minun kanssani asustaa täysinä perheenjäseninämme 13 snautseria, 4 urosta ja 9 narttua. Ne asuvat siis kodissamme, eivät missään erillisessä kennelrakennuksessa, koska siihen ei snautseri mielestäni sovellu, vaan sen täytyy saada nauttia arkisista askareista ja puuhastelusta isäntäväkensä rinnalla. Teimme jo 1990-luvun alkupuolella mieheni kanssa harkitun ja tietoisen päätöksen muuttaa Turusta maalle ja ottaa snautserit merkittäväksi osaksi elämäämme.

Meillä oli onni löytää Sauvosta kotipaikka, jossa on koirien kannalta ihanteelliset olosuhteet. Omassa parin hehtaarin aidatussa koirametsässämme voin lenkityttää koiriamme aina vapaana.

Laumani ikärakenne on jo vahvasti vanhenemaan päin - 7 heistä on jo yli 10-vuotiaita ja vanhin Max on 14 vuotta. Tämän eläkeläisjengin kanssa liikumme aina rauhalliseen ja verkkaiseen tahtiin metsässämme ja nautimme luonnosta. Nuorisojengi pääsee aina eri aikaan rymistelemään metsään keppileikkejään ja kiitämään oravien perässä. Lauman käyttäytyminen ja sen dynamiikka ovat kiinnostaneet minua aina. On mielenkiintoista seurata lauman hierarkiaa ja sitä, miten se elää ja välillä vähän vaihteleekin ja miten klikkejä syntyy ja yhdessä sitten yritetään mopata jotain toista. Ja laumassakin jokainen on niin oma, yksilöllinen persoonansa.

Nämä kaikki snautserini olen kotiin jalostuskäyttöä ajatellen jättänyt, mutta kaikista ei kuitenkaan jalostuskoiria ole kehittynyt - he ovat kuitenkin yhtä arvokkaita perheenjäseniämme ja onnellisia ja iloisia kotikoiriamme.

Koiramaailmassa kaikki tietävät, että naiskasvattajan takaa löytyy aina kelpo kepo. Niin minullakin. Kasvatustyöni näissä mitoissa ja puitteissa ei olisi ikinä ollut mahdollista ilman kelpo kepoani, aviomiestäni Ralfia, joka taustalla on aina huolehtinut luotettavasti ihan kaikesta.

Kennel Möllerhaus
Pia Möller
Korvalantie 53, 21570 Sauvo
p. 02 473 0670, 050 526 9054