Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 21.12.2018

Aineisto palstanpitäjille 21.12.2018

Aineisto päätoimittajalle 28.12.2018

Lehti ilmestyy vkolla 7.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Manetan, Kaarina Heikkilä

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 3/2005


© Kaarina Heikkilä

manetan1.jpgKaarina Heikkilä on kasvattanut p&s snautsereita jo vuodesta 1974. Tähän yli 30 vuoden aikaan mahtuu 14 snautseripentuetta ja runsaasti menestystä niin näyttelyissä kuin muillakin kilpailukentillä.

Mikä on menestyksesi salaisuus?

Parhainta menestystä kasvattajana minulle ovat hyvänluonteiset koirat, joita rakastetaan perheissä. Jos sitten ulkomuodolla tulee vielä valioita tai muita kilpailusaavutuksia, niin sehän on vain plussaa.

Miksi p&s snautserit?

Opiskeluaikanani apteekissa törmäsin ensi kerran p&s-snautseriin, joka teki vaikutuksen reippaudellaan minuun. Ajattelin silloin, että joskus minulla on vielä tuollainen koira. Sitten vuosia myöhemmin naapuriimme muutti snautserityttö, joka teki vaikutuksen tottelevaisuudellaan. Sitten kun aika jätti vanhasta colliestani, kotiimme tuli p&s-snautseripoika Manoleon, vuonna 1970. Tuossa p&s-värisessä snautserissa tulee ilmeikkyys mielestäni vielä selvemmin esille kuin mustassa.

Ihannesnautseri?

Ihanteellinen snautseri on minulle valpas, vilkas, ystävällinen, tottelevainen, hyväluonteinen, reipas lenkkikaveri, perheenjäsen.

Parasta koirien kasvattamisessa?

On todella ihanaa kokea ensin koiransa kanssa tuo odotusaika, mutta ennen kaikkea pentujen syntyminen, kasvu ja kehittyminen luovutusikäisiksi "koiravintiöiksi".

Kun sitten vielä onnistuu saamaan pennuille mukavat omistajat, jotka ovat tyytyväisiä noihin uusiin tulokkaisiinsa. Näistä pennunostajista on tullut vuosien varrella hyviä ystäviä, joiden kanssa tavataan ja vaihdellaan kuulumisia.

Ikäviä puolia?

Ikäviä juttuja ovat tietysti, jos koira sairastuu tai joutuu vaihtamaan syystä tai toisesta kotia. Onneksi tällaista on sattunut kohdallani varsin vähän. Muu ikävä johtunee maailman muuttumisesta myös koiraporukoissa - kateus ja kuppikuntaisuus ovat aina ikäviä asioita.

Tähtihetki?

Tähtihetkiä tulee mieleeni parikin, joista paras oli vuonna 1989 erikoisnäyttelyssä, jossa saksalainen erikoistuomari A. Knieriemen arvosteli ja kasvattini Manetan Dorothea sai sertin ja oli VSP.

Toinen hieno hetki oli vuonna 1998 Askersundissa, jossa nykyisestä kantakoirastani, Pörristä (Manetan Innocenza) tuli ROP ja Ruotsin muotovalio kovassa kisassa.

Elämäni snautserit

Manoleon, tuo ensimmäinen snautserini, josta tuli kansainvälinen muotovalio, oli erinomainen lapsenvahti ja todella hyväluonteinen kaveri.

Sitten vuonna 1982 tuli perheeseemme Frekko Genetta, joka on nykyisen kasvatustyöni kantanarttu.

Tällä hetkellä kotona olevat Pörri, 11v. Ronja (M. Juliette) 9v. ja Netta (M.Nannetta) 2v. Kolme kasvattamaani sukupolvea ovat kaikki erinomaisia, terveitä koiria. Nuorimmainen vallankin on valloittanut vilkkaalla ja oppivaisella olemuksellaan.

Kasvatustyön tavoitteet?

Kasvatustyöni on ollut näinä vuosina varsin pienimuotoista. Yritän olla rehellinen itselleni valitessani yhdistelmiä, tärkeintä on TERVEYS ja LUONNE, jos sitten kauneutta saa kaupan päälle, niin sehän on vain hyvä. En ole koskaan tehnyt tiukkoja yhdistelmiä, sukusiitosprosentti on pyrittävä pitämään alhaisena elinvoiman säilyttämiseksi.


Kaarina Heikkilä in memoriam

Kaarina Heikkilä menehtyi lyhyen ajan kuluessa vaikeaan sairauteen tammikuun lopulla vuonna 2006. Kaarina liittyi Snautseri-Pinserikerhoon 1970-luvun alussa, kun perheeseen tuli ensimmäinen snautseri. Hänet valittiin jo 1975 kerhon sihteeriksi. Pienten lasten äitinä hän jatkoi sihteerin työtä tunnollisesti ja tarkasti viiden vuoden ajan. Vuonna 1980 hänet kutsuttiin snautserien pentuvälittäjäksi ja hän hoiti tätä tehtävää kuolemaansa saakka. Monet uudet snautserien ostajat ja omistajat ovat saaneet häneltä ensikosketuksen snautserien pitoon. Myös koiraongelmien kohdatessa Kaarinan apu oli korvamaton.

Snautserien jalostustoimikunnassa hän oli vuosina 1996-2003. Hänen asiantuntemuksensa ja perustelunsa jalostusyhdistelmien ja -tavoitteiden suunnitteluissa olivat arvostettuja. Kielitaitoisena hän suomensi saksankielisiä näyttelyarvosteluja ja muutakin kerholle tärkeää kirjallisuutta monien vuosien aikana. Kaarina on palkittu ansiomerkillä ja kutsuttu kerhon kunniajäseneksi. Kaarina Heikkilä kasvatti Manetan-kennelnimellä p&s-snautsereita 1980-luvulta alkaen. Snautseri-Pinseri-lehdessä n:o 3/2005 on luettavissa Manetan-kennelin kasvattaja-esittely.

Muistamme Kaarinaa kiitollisena ja kaivaten
Suomen Snautserikerho
puolesta Pirkko Saarinen


Kasvatustyötä Kennel Manetanissa jatkaa Kaarinan tytär:

Kennel Manetan
Terhi Heikkilä
Urkurintie 7, 00680 Helsinki
p. 040 586 0846
kotisivu