Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Magic Maker, Laura Lehtinen

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 3/2013


© Laura Lehtinen

magicmaker.jpgPiteå KV 2012. VSP Christmas Joy Grand Calvera ja ROP Magic Maker Iron Maiden. Laura Lehtinen handlaa tässä VSP-koiraa.

Kuinka kauan olet kasvattanut snautsereita?

Ensimmäinen snautseripentue syntyi vuonna 2006.

Miten päädyit juuri kyseiseen rotuun ja väriin, ja mikä siinä kiehtoo?

Olen ollut koirien ja erilaisten eläinten kanssa tekemisissä koko ikäni, isälläni oli ja on edelleen seisojia ja hänen mukanaan tutustuin kaer-kokeisiin ja näyttelyihin. Partasuihin tutustuin lähemmin 1990-luvun puolessa välissä tuttujen kääpiösnautserien kautta. Ensimmäinen snautserini oli narttu Jettyspoof’s Early Bird "Bono", joka tuli minulle vajaa 1-vuotiaana pitovaikeuskoirana. Bono oli erittäin haasteellinen koira, ja osaksi ehkä juuri siksi se sytytti minussa kipinän snautsereihin. Musta väri miellyttää silmää ehkä enemmän, tosin olen kyllä harkittujen väriristeytysten kannattaja.

Snautserissa kiehtoo erityisesti sen haasteellisuus ja älykkyys. Snautseri on persoonallinen perheenjäsen. Sen kanssa harrastusmahdollisuudet ovat laajat. Lisäksi kiehtoo snautserin asenne, joka heijastuu myös ylvääseen ulkomuotoon. Myös ulkonäöllisesti snautseri on makuuni sopivan liioittelematon, mutta silti kuitenkin persoonallinen.

Mihin pyrit kasvatustoiminnassa, ja mikä siinä on sinulle tärkeää?

Tärkeimpinä asioina pidän koirien terveyttä ja luonnetta. Terveys tarkoittaa koiran kokonaisvaltaista terveyttä, ei siis pelkästään Koiranetistä löytyviä terveystuloksia. Astutukset pyrin hoitamaan mahdollisimman luonnollisesti, ja emän pitää ehdottomasti kyetä hoitamaan ja imettämään pentujansa. Hyvä jalostuskoira on paljon muuta kuin titteleitä – hyvän jalostuskoiran tulee olla elinvoimainen, ja sen tulee kyetä myös periyttämään elinvoimaansa. Vaikka snautseri on suht perusterve ja pitkäikäinen moneen muuhun rotuun verrattuna, ei tästä saa tulla mantraa, joka kääntyy itseään vastaan. Mm. geenipohjan laajennuksen näen haasteena, jonka eteen rodussamme tulee aktiivisesti työskennellä.

Minulle snautsereissa on tärkeää säilyttää niiden luonteen temperamentti, leikkisyys ja vilkkaus. Lisäksi snautserilta kokoon katsomatta tulee löytyä riittävästi taistelutahtoa eli työskentelyyn tarvittavaa moottoria. Pyrin saamaan aikaiseksi koiria, jotka ovat motivoitavissa ilman älyttömiä vippaskonsteja. Koiralla tulee olla moottori, se miten ohjaaja moottoria käyttää, on sitten eri asia. Koirani ovat sosiaalisia, mutta minä olen niille ehdottomasti nro. 1. Ne saattavat olla vieraita kohtaan todella röyhkeitä, jos vieras antaa siihen tilaisuuden. Snautseri tunnistaa auktoriteetin tai sen puuttumisen. Snautserista ei mielestäni tarvitse tulla joka kotiin sopivaa sohvaperunaa.

Ulkonäöllisesti minulle tärkeimpiä asioita ovat mittasuhteet, ryhti, selkälinja ja ehdottomasti liikkeet. Koira saatetaan saada silhuetissa näyttämään todella upealta, mutta kun se lähtee liikkeelle, kaikki romahtaa. Liikkeistä en tingi, minusta koiran kokoon katsomatta tulee liikkua hyvin ja terveesti. Temperamentti kompensoi myös ulkonäköä: oikealla snautseriasenteella varustettu koira ei kehässäkään anteeksi pyytele. Ulkomuodossa näkisin isoimpina haasteina säilyttää snautserin tasapainoinen ja liioittelematon rakenne. Lisäksi turkissa ei saisi hakea liikaa näyttävyyttä, ja toivoa sopii, että myös kehissä arvostettaisiin rotumääritelmän mukaista karkeaa karvaa.

Mitä painotat valitessasi, millaisesta yhdistelmästä uusi pentue syntyy (esim. luonne, näyttelymenestys yms.)?

Edellisessä vastasinkin jo osin tähän kysymykseen. Tärkeimpiä ovat siis jalostuskoiran ja sen sukulaisten hyvä terveys ja oikea luonne. Näyttelymenestys ei periydy, ja näyttelyiden luonne on vuosien saatossa muuttunut. Suhtaudun näyttelyihin mukavana sosiaalisena harrastuksena, se kuka voittaa, on jalostuksellisesti aika sivuseikka. Se, että näyttelyissä ei aina voita eniten rotumääritelmää muistuttava koira, ei saa kuitenkaan olla perusteena sille, että jalostukseen käytettäisiin koiria pelkän kasvattajan oman arvion perusteella.

Luotan omaan intuitiooni yhdistelmän suunnittelussa. Paperilla yhdistelmä voi näyttää hienolta, mutta jokin siinä voi "mättää" – tällöin jätän yhdistelmän tekemättä. Lisäksi haluan tuntea jalostukseen käyttämäni koirat mahdollisimman hyvin – omistajan arvio omasta koirastaan kun harvoin on oikeasti objektiivinen. Viiden minuutin koiran laumakäyttäytymisen seuraaminen kertoo usein enemmän kuin tunnin puhelu omistajan kanssa.

Mitä asioita painotat valitessasi pennulle uutta kotia ja millaiseen perheeseen snautseri mielestäsi ylipäätään sopii?

Snautserin omistajan tulee omata maalaisjärkeä ja reippautta. Snautseri sopii jämäkkään perheeseen, jossa koiralle ollaan valmiita antamaan sen tarvitsema aika niin liikunnan kuin koulutuksenkin suhteen. Esim. sillä onko perheessä lapsia, asuuko maalla vai kaupungissa, ei ole juurikaan merkitystä. Näin siksi, että koiran kanssa arjen onnistumisen määrittää hyvin pitkälle omistajan viitseliäisyys ja vaivannäkö. Myöskään aiempi koirakokemus ei ole tulevan kotiehdokkaan kohdalla välttämättömyys, tätä tärkeämpää on mielestäni "tiedonnälkä" ja valmius oppia sekä ottaa asioista selvää.

Pennut ovat aina minulla niin pitkään, kunnes oikea koti löytyy, Kotia pennuille valitessani luotan pitkälle omaan intuitiooni. Kasvattajalla on mielestäni tietyissä tilanteissa velvollisuus eikä pelkästään oikeus sanoa ei. Minulle koirat ovat perheenjäseniä, joista olen vastuussa kaikissa tilanteissa. Tämä tulee olla lähtökohta myös tulevalla kotiehdokkaan kohdalla. Valitettavasti hyvien kotien löytymistä pidän tällä hetkellä haasteellisimpana asiana kasvattamisessa. Nyky-yhteiskunnan tilanne ja arvot heijastuvat monin tavoin myös koiriin ja heidän omistajiinsa. Plussan puolella kuitenkin ollaan, sillä suurimmaksi osaksi kasvatinomistajani ovat ihania ja vastuuntuntoisia koiransa upeasti huolehtivia ihmisiä.

Missä toiminnassa snautseri on mielestäsi omimmillaan/parhaimmillaan?

Snautseri on mielestäni parhaimmillaan formuloidessaan ja painiessaan koirakaverin kanssa ulkona, kelistä tai paikasta viis :) Omimmillaan se on myös istuessaan ja tarkkaillessaan pää kallellaan esim. ruuan laittoa tai sitä, kun pyykit ripustetaan narulle. Näkisin myös, että esim. PK-jälki on älykkäälle snautserille mitä omin laji. Sopii kokeilla esim. nuoren hormonihuuruisen uroksen kanssa, saattaa loksahtaa suu auki, kun koiran nokka menee maahan, eikä sitä kiinnostakaan enää mikään, mitä ympärillä tapahtuu ;)

Kuinka monta koiraa sinulla on ja mitä teet koiriesi kanssa?

Kotonani minulla on 2 suursnautseria, 1 snautseri ja 5 kääpiösnautseria. Näiden lisäksi minulla on sijoitettuna ja yhteisomistuksessa mustia snautsereita ja valkoisia kääpiösnautsereita. Tosin koiravahvuus hiukan vaihtelee, sillä minulla on kasvattejani aika-ajoin hoidossa, tämän lisäksi omat urokseni ovat välillä lomailemassa sukulaisillani narttujen juoksujen aikaan.

Tällä hetkellä harrastamme reipasta ulkoilua erilaisissa maastoissa, juoksemista (canicrossia), iloista tottista, metsäjälkeä ja jonkin verran näyttelyitä. Olen kisannut koirieni kanssa myös tokossa, agilityssä ja pk-puolella, tällä hetkellä tavoitteellinen harrastaminen on kuitenkin vähentynyt näissä lajeissa.