Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 1/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 21.12.2018

Aineisto palstanpitäjille 21.12.2018

Aineisto päätoimittajalle 28.12.2018

Lehti ilmestyy vkolla 7.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Jettyspoof's, Nea Tolonen

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 4/2002


© Nea Tolonen

nea1.jpgTästä se alkoi - vasemmalla eka pentue vuonna 1988.


Kerro hieman itsestäsi.

Olen Nea Tolonen, 32 v., asun perheeni kanssa Tuusulassa Kellokoskella. Perheeseeni kuuluu aviomieheni Pete, lapset Senni 2, 5 v. ja Saku 7 kk sekä snautserinarttu Piipi 3 v.

Mikä on kennelnimesi ja mistä se tulee?

Kennelnimeni Jettyspoof's anoin vuonna 1988. Ensimmäinen oma snautserini oli Black Taigas Jettystick. Olisin halunnut kennelnimeksi Jettysets, mutta SKL ei sitä hyväksynyt, toinen vaihtoehto meni läpi ja se oli Jettyspoof's.

Miten ja milloin aloitit koiraharrastuksen? Miten tulit valinneeksi roduksesi snautserin?

Koiraharrastukseni alkoi jo alle 10-vuotiaana, kun ulkoilutin lähes kaikkia kerrostalomme koiria. Vuonna 1980 muutimme Pihlajamäkeen, ja samassa talossa asuivat Hilppa ja Kyösti Jouhi (kennel Black Taigas). Heillä oli tuolloin kaksi mustaa snautseria Iki ja Ilta. Minä tietysti heti kyselemään, josko saisin ulkoiluttaa niitä. Olin tuolloin 10-vuotias, ja siitä alkoi tutustuminen tähän ihanaan rotuun. Hilpan ja Kössin mukana lähdin myös ensimmäiseen koiranäyttelyyn vuonna 1980, ja siitä se alkoi eikä vielä loppua näy.

Millainen oli ensimmäinen snautserisi? Mikä sai sinut kiinnostumaan kasvatustyöstä?

Ensimmäisen snautserini sain 13-vuotiaana vuonna 1983. Se oli Jouhien kasvatti Black Taigas Jettystick. Kävin Stickyn kanssa näyttelyissä, ja tuloksena oli pari sertiä. Nekin olivat monen vuoden näyttelyissä käynnin tulos. Kun aloimme käydä näyttelyissä, mustat arvosteltiin samassa kehässä harmaiden kanssa. Mustien taso tuolloin Suomessa oli aika huono eivätkä ne oikein pärjänneet harmaille.

Vuonna 1986 menin kenneltytöksi Doris Leijonqvistille ja siellä sain paljon oppia koiranhoidosta ja kasvatuksesta. Siitä lähtikin innostus kokeilla tehdä pennut omalle koiralleni. Silloin en niinkään ajatellut vielä kasvattajan uraa, olinhan vasta 17-vuotias.

Pikkuhiljaa virisi ajatus, mitä itse pystyisin tekemään rodun eteen, ja siitä se sitten alkoikin. Ekat pennut syntyivät vuonna 1987 ja seuraavat vasta 1994.

Tähänastinen kasvatustyösi lyhyesti ja tulevaisuuden tavoitteesi?

Itselläni ei ole mahdollisuutta pitää useaa koiraa kotona, joten kasvatustyöni jatkumisen peruste on ollut hyvät sijoituskodit sijoitusnartuilla. Kiitos kaikille heidän omistajilleen. Toin Hollannista jalostusnartun 1980-luvun lopussa, mutta tästä koirasta ei ollut suvunjatkajaksi. Puolasta toin uroksen ja nartun omia linjojani vahvistamaan. Ensisijaisesti pyrin kasvattamaan terveitä ja hyväluonteisia snautsereita perhekoiriksi, unohtamatta kuitenkaan rodunomaista ulkonäköä.

Tulevaisuudessa pyrin pitämään omat linjani yhtä terveinä kuin tähänkin saakka. Olen anonut poikkeuslupaa väriristeytykselle, saa nähdä, saanko sen. Tästä toivoisin saavani hiukan uutta materiaalia geenipohjan laajenemiseen.

Millainen on ihannesnautserisi?

Temperamenttia ja toimintakykyä varustettuna ryhdikkyydellä ja elegantilla ulkonällä on ihannesnautserini - unohtamatta vähän röyhkeätä ilmettä ja pikimustaa, karkeaa karvaa.

Mitä harrastat koiriesi kanssa?

Tällä hetkellä, kun lapseni ovat niin pieniä, harrastaminen jää hieman vähemmälle. Ulkoilua, pientä tokoilua ja näyttelyitä.

Tärkeimmät saavutuksesi koiriesi kanssa?

Eivätköhän ne näyttelypuolella ole sijoitukset vuoden koirakilpailuissa. Aina se lämmittää kasvattajan sydäntä, kun kasvatit napsivat sertejä ja cacibeja. Kohokohtana pidän Jettyspoof's Ciao Babyn Vuoden koira -titteliä. Toko-puolella v. 2000-2001 tokon snautsereiden SM Jettyspoof's Emit Empress.

Ja mitä vielä tuleekaan näistä monista koirista, jotka vasta aloittelevat kilpailu-uraansa!

Koirankasvatuksen ilot ja surut? Miten evästäisit aloittelevaa kasvattajaa?

Eivätköhän ne ilot ole siinä, kun kasvatin omistajat kiittelevät munua ihanista koiristaan sekä tietysti, kun huomaa, että on edennyt kasvattajaurallaan. Eli saa kiitosta tuomareilta kasvattajaluokistaan. Suruja on ollut oikeastaan aika vähän, ainahan kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu.

Aloittelevaa kasvattajaa kehoittaisin keräämään tietoa rodusta. Kannattaa haastatella sekä kasvattajia että yksittäisiä koirien omistajia. Kaikkea ei kuitenkaan kannata uskoa silmin sinisin, vaan kerätä itse myös tietoa ja taitoa rodusta. Kukaan ei voi tietää kaikkea ja aina voi vielä oppia jotain lisää. Terveyttä ennen kaikkea kannattaa vaalia. Pitkäjännitteistä, mutta myös erittäin palkitsevaa on tämä koirien kasvatus.

Mitä haluaisit vielä sanoa? Terveisesi lukijoille?

Haluaisin kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet minua kasvatustyössäni, ja tietenkin kaikkia kasvattieni omistajia koirien hyvästä hoidosta. Toivoisin näkeväni enemmän snautsereita niin pk- kuin toko-puolellakin. Ei kai me turhan takia olla niitä pk-oikeuksia snautsereille anottu. Nyt kaikki joukolla harrastamaan koiriensa kanssa luonnetestejä unohtamatta. Toivotan kaikille snautseri-pinseri-ihmisille oikein mukavaa loppuvuotta, rauhallista joulua ja menestystä vuodelle 2003.

Kennel Jettyspoof's
Nea Tolonen
Kankaanmetsäntie 30, 04660 Numminen
p. 040 827 5558
kotisivu