Toimitus

Snautseri-Pinseri-lehti
c/o Johanna Komulainen
Lansantie 25 D 29
02630 Espoo
toimitus(at)snautseripinserilehti.com

Seuraava lehti 2/2019

Ilmoitusaineisto päätoimittajalle 12.4.2019

Aineisto palstanpitäjille 12.4.2019

Aineisto päätoimittajalle 19.4.2019

Lehti ilmestyy vkolla 24.

Tietosuojaseloste

Lehden tietosuojaseloste

Epelin, Saija Harha

Julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 4/2006


© Saija Harha, haastattelijana Leila Komulainen

epelin1.jpgKuvassa: Trondheimissa Norjassa ROP (vas.) oli Epelin Renatus, om. Irmeli Vuola & Simo Rauhala (esittäjänä Pia Laurila) ja VSP Epelin Rosalba, om. Saija Harha.


Epelin kennel ja sen omistaja, Saija Harha, tunnetaan reippaiden p&s snautserien kasvattajana. Saijan kasvatit ovat pärjänneet paitsi näyttelyissä, myös koekehissä. Hän on yksi kerhomme perustajajäsenistä ja toiminut sen tarkkaakin tarkempana tilintarkastajana aivan kerhon perustamisesta lähtien.

Milloin kennelisi on perustettu?

Kennelnimi ollut vuodesta 1988, ja tähän mennessä syntynyt 14 pentuetta: 13 p&s ja 1 musta.

Mistä tuo nimi Epelin tulee?

Ensimmäinen p&s snautserini oli Kans & Pohj Mva Partajeren Elli Epeli, ja vaikka sillä ei ollutkaan pentuja, niin silti sen muisto säilyy kennelnimessä.

Miksi valitsit nimenomaan p&s snautserit?

Asuin lapsena kerrostalossa, jossa samassa "pihapiirissä" oli kolme taloa. Yhdessä niistä taloista asusti uljas snautseriuros, joka myöhemmin paljastui Kans & Pohj Mva Minaco Jerryksi. Kuten varmasti monet lapset, minäkin pyysin vuosi toisensa jälkeen koiraa - tuloksetta. Kun sitten itselle tuli vuosia lisää, koiran hankinta tuli vain "pakolliseksi". Alkuviivalla oli myös muutama muu rotu, mutta yksi toisensa jälkeen ne karsiutuivat pois. Kun sitten vielä muutin tavarani asuntoon, jonka omistajalla oli ollut lapsuudenkodissa karkeakarvaisia kettuterriereitä, niin asia ratkesi lähes itsekseen. Niin sitten tammikuussa 1979 muutti huusholliin musta keskariuros. Valitettavasti koiran sairauden vuoksi se sai elää vain vajaat 1 ½ vuotta. Onneksi meille tuli uusi mahdollisuus maaliskuussa 1981, kun Partajeren-kennelin omistaja soitti, että heillä olisi yksi p&s narttu. Eipä siinä kauan keskusteltu. Auto käyntiin ja kohti Hiltulanlahtea! Näin elämä sai uuden käänteen.

Minkälainen on ihannesnautserisi?

Kaikki lähtee mielestäni siitä, että "tietokone" on kunnossa. Tällöin rakentuu se neliömäinen snautserin olemus: ylväs ryhti ja itsevarmuus. Kun siihen päälle lisätään karkeat pippuri&suola karvat, sopivasti lyhyttä ja hieman pidempää, mm. parraksi ja kulmakarvaksi, niin ollaan jo pitkällä. Kaikessa noudatetaan luonnollisesti kohtuutta: ei mitään liikaa, eikä liian vähän, vaan juuri sopivasti, snautserimaisesti.

Mikä koirien kasvattamisessa on mielestäsi parasta?

Luonnon moninaisuus: vaikka sitä kuinka pohtii eri yhdistelmiä, niin sukutauluja, terveystuloksia, kuin koiria tutkimalla, niin koskaan ei tiedä lopputulosta. Pitää vain aina toivoa, että ei ole tullut "laskuvirhettä". Alustavasti voi jo 2 vuoden päästä pentueen syntymästä nähdä, kuinka on onnistunut. Ulkoisesti tietenkin näkee jo aikaisemminkin, mutta tuo tärkein eli terveys antaa vielä odottaa itseään. Sillä koiran terveys vielä vanhanakin on varmasti se tärkein.

Kasvattamisesta ilman ihania uusia koteja pennuille ei tulisi mitään, ovat ne niin tärkeä linkki yhteistyössä. Kun onnistuu valitsemaan oikean perheen oikealle pennulle ja seuraamaan heidän yhteistä taivaltaan elämässä eteenpäin samaan tahtiin, niin eikö se ole se kruunu!

Entä onko joitakin ikäviä puolia?

Aina kaikki ei suju niin kuin suunnittelee, mutta siihen pitää myös nöyrtyä.

Mikä on ollut "snautseriurasi" tähtihetki?

1988 kun ensimmäinen kennel Epelin pentu syntyi, oli se niin jännittävää. Minusta on aina tähtihetki, kun kasvattini saa valioarvon tai onnistuu toko- tai agikisoissa tai mikä tärkeintä, todetaan esim. tervelonkkaiseksi. Vuosien varrella näyttelyissä on ollut onni seistä niin BIS, RYP kuin ROP sijoituksilla. En halua yhtään väheksyä näyttelytuloksia, mutta ehkä kuitenkin mainitsen yhden kasvatin, jonka saavutus on koko snautserikannassamme harvinainen nimittäin FIN TVA, suurin kiitos kuuluu FIN MVA & FIN TVA BH Epelin Izer Criofan omistajalle.

Elämäsi snautseri(t)?

Tässä tietenkin pitäisi mainita joku oma koira nimeltä, mutta koska minut on jo kotona kasvatettu niin, että kaikki ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä, en halua omista koiristani tehdä listaa. Minusta luontokappaleen arvoa ei voida mitata titteleillä. Totta kai se aina lämmittää, jos koira pärjää myös ulkoisesti näyttelykehissä.

Kasvatustyösi tavoitteet?

Aina on tavoitteita, muuten on turha jatkaa. Luonnollisesti tavoitteena on se täysin terve, tervepäinen, kuvan kaunis, täydellinen snautseri, mutta sehän on vain saavuttamaton haave.

Kennel EPELIN
Saija Harha
Nirvanpellonkatu 2 H, 33820 Tampere
p. 03 266 2761, 040 588 7471
kotisivu